Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto toteuttivat kyselytutkimuksen laitoksilla, joilla vesihome on ollut ongelmana ja sellaisilla, joilla ongelmaa ei ole ollut (v. 2016-2018). Lisäksi tehtiin vesihomesienten molekyylibiologinen tutkimus (Åbo Akademi ja Ruokavirasto) --> kaloilla vallitseva laji Saprolegnia parasitica, mädissä Saprolegnia diclina.

Vesihometaudin esiintymislämpötila laitoksilla



Ongelmallisina koettiin eritoten pitkittyneet syksyt ja keväät - lämpötilat pysyvät pitkään vesihomeen tarttumiselle otollisella alueella. Vesihome-esiintymien huippu on tyypillisesti veden lämpötilan voimakkaiden muutosten aikaan keväällä ja syksyllä. Esimerkiksi lohi- ja taimensmolteilla kuolleisuus on suurin.

Joillain laitoksilla vesihome on vaivannut myös huomattavan laajalla lämpötilavälillä. Suurin ilmoitettu vaihteluväli oli 1–18 ºC, ja tässä yksittäistapauksessa vesihometta on esiintynyt kuteneissa järvilohissa ja taimenissa läpi talven vuosien 2017 ja 2018 aikana (ongelma ilmennyt ko. laitoksella ensimmäisen kerran vuonna 2016, lämpötilavälillä 8–16
ºC). Vesihomeongelman lämpötilaväli voi olla hieman erilainen keväällä kuin syksyllä (esim. 4–13 ºC ja 10–2 ºC).

Yli 60% kuolleisuuksia raportoineita laitoksia (kpl):



20-60% kuolleisuuksia raportoineita laitoksia (kpl):



Käsitykset vesihomeongelman syistä
Vesihomeongelmaan liitettiin seuraavia kausaalisia tekijöitä (syyn maininnut laitosmäärä suluissa):

• Kalojen käsittelyt (+ mahd. herkkä vaihe: Emokalojen lypsyt (ja/tai sukukypsyminen itsessään) mainittiin erikseen 13 vastauksessa) (17)
• Laitoksen sijainti alttiissa vesistössä (7)
• Bakteeritaudit (6)
• Suuret kalatiheydet (6)
• Olosuhteiden muutokset (5)
• Loiset (3)
• Herkät lajit ylläpitävät vesihometta (2)
• Mädin laadun heikkeneminen (2)
• Huono allashygienia (2)
• Linnut ja/tai maapedot (2)

Keinot ennaltaehkäisyssä
Taudin ennaltaehkäisyn kannalta pidettiin ensisijaisen tärkeänä kalojen kaikenlaisen käsittelyn minimoimista, erityisesti vesihomeen runsaimman esiintymisen ja lämmenneiden vesien aikaan.

Kuolleiden mätimunien ja kalojen säännöllinen poisto on myös taudin torjunnan kannalta avainasemassa. Noin kolmanneksella ongelmaa kokeneista laitoksista vesihometauti kytkettiin jonkin muun taudinaiheuttajan tai loisen esiintymiseen --> ko. taudin ehkäisy.



Laitosten käytännöt vesihomeen torjumiseksi
Mainittuja keinoja vesihomeen ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi olivat (käytännön maininnut laitosmäärä suluissa):

• Oikea-aikaiset kylvetykset ja lääkitykset (25)
• Vesihomeeseen kuolleiden mätimunien ja kalojen jatkuva poistaminen (24)
• Vesihomeelle herkistä lajeista tai kannoista luopuminen (11), siirtyminen vähemmän herkkien kasvatettaviin
  
• Pyrkimys kalojen mahdollisimman vähäiseen ja/tai vesihomeelle optimaalisten lämpötilojen ulkopuolella tapahtuvaan käsittelyyn (10)
• Alennetut kasvatustiheydet (6)
• Kasvatusaltaiden puhtaanapito (6)
• Vesitysten lämpötilojen säätäminen optimaalisempaan suuntaan (5)
• Istutusajankohdan aikaistaminen (4)
• Altaiden virtaamien lisäys (1)
• Luonnonkalojen poisto tulokanavasta (1)
• Veden UV-säteilytys (1)

Emokalojen rokottaminen 4-rokotteella on lopettanut lypsyn jälkeisen kirjolohen emojen kuolleisuuden vesihometartuntaan.

Jatkotutkimukset

• Tarkempaa tietoa tartuntapaineeseen mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä; mm. erilaisten vesihomekantojen identifiointi, aggressiivisuus ja yhteys muihin taudinaiheuttajiin sekä veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden, kuten happamuuden ja alkaliteetin, merkitys.
  
• Emojen rokottaminen flavobakterioosia vastaan.
  
• Kutuajankohdan siirto valojaksotuksella myöhäisemmäksi?

Vesihome mädin haudonnassa
Vesihome vaivaa yleisesti myös mädinhaudontaa, joskin tuolloin se on useimmiten kohtalaisen tehokkaasti formaliinilla hoidettavissa. Vallitseva vesihomelaji on toinen kuin kaloilla: Saprolegnia diclina. Siialla homeentorjunta on mädin suppilohaudonnasta johtuen hankalaa.


Lähde ja lisää aiheesta:
Vesihomeselvitys_2018_hankkeen-loppuraportti_28.2.2019.pdf
Koski_Tuloksia vesihomekyselystä 2016_2018.pdf