Ruokaa tunnustelemalla lapsi oppii monia asioita ruoasta

Me aikuiset tiedämme jo paljon ruuista ja ruoka-aineista. Lapsi on kuitenkin vasta tutkimusmatkalla ruoka-asioissa ja siksi hän tarvitsee paljon ”kouriintuntuvia” kokemuksia ruuasta. Havaitsemme ruoan rakennetta myös tuntoaistin avulla. Voimme tutkia sormipinseteillämme ja silmillämme ruuan rakennetta ennen syömistä. Lapset käyttävät käsiään, sormiaan, huuliaan ja koko suun ympärystään tutkiessaan ruokaansa. Suussakin on paljon apuvälineitä; kieli, hampaat, huulet, suun limakalvot ja kitalaki.

Lapsen kanssa voi tutkia käsillä, sormilla ja suulla
- minkä muotoista ruoka on, onko se pyöreää, pitkulaista vai tikkumaista kuten spagetti?
- miltä sen pinta tuntuu, onko se kovaa vai pehmeää tai kenties vahamaista kuten omenalla usein on?
- onko ruoka lämmintä, kylmää vai jäistä, kuten pakastemarjat?
- miksi kuumaa ruokaa ei voi tunnustella, mutta sen kuumuuden huomaa monin eri tavoin, miten?
- miten ruoan rakenne muuttuu kun sitä valmistaa eri tavoin; porkkana on kova tuorepalana, mutta entäpä kun sen keittää?

Ruoka tuntuu suussa

Joku ruoka tuntuu suussa paremmalta kuin toinen ruoka ja lapset saattavat olla hyvinkin tarkkoja ruoan suutuntuman suhteen. Lapsille suutuntuma eli se, miltä ruoka kokonaisvaltaisesti suussa tuntuu, on merkittävä ruokaan liittyvä aistikokemus. Sen huomaa pienen lapsen saadessa ensimmäistä kertaa suuhunsa jotakin uutta ruokaa; aika nopeasti lapsi pulauttaa ruuan pois, jos ruoka tuntuu suussa vähänkin oudolta.

Ruuan rakenne, lämpötila ja kaikki siitä saatavat aistikokemukset suussa joutuvat lapsen tarkan tutkimisen kohteeksi. Lapsille kannattaa antaa paljon sormin syötävää karkeaa ja paloina olevaa ruokaa, jotta hän voi itse sitä suuhun laittaessaan tutkia omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan. Lapset syövätkin mielellään kasviksia sormipaloina ja samalla suu saa tärkeää ”suujumpaa”. Erilaisten ruokien pureminen vahvistaa puhelihaksia ja tukee samlla lapsen puheen kehittymistä.

Sormiruokailu siis maistuu lapselle…..
Epsh