Vanhemmille

Aistien mestarit asialla

ONNEA! Perheessänne asuu pieni aistijamestari...

Lapsi on herkistynyt aistimaan ensimmäisistä hetkistään lähtien ja hän käyttääkin tätä taidokasta kykyään koko ajan tutustuessaan ympäröivään maailmaan ja oppiessaan uutta.

Aistikokemukset ruuasta ja koko ruokamaailmasta ovat tärkeitä meille kaikille – mutta erityisesti lapsille. Kompassina ruokamaan löytöretkillä voi toimia Sapere-ruokakasvatusmenetelmä, jonka avulla lapsi suunnistaa ruoka-aistimisen saloihin.

Vastasyntyneelle hänen elämänsä ensimmäinen ruoka – maito – on samalla ensimmäinen tutkimusmatka ruokamaailmaan aistien avulla. Syli, puheen äänet, tuoksut sekä maidon maku antavat esimakua siitä, mitä kaikkea tuolta matkalta voi löytyä.

Lapsen kasvaessa hänen ruokakokemuksiinsa alkaa ilmestyä muitakin asioita. Ruuan kasvattaminen, ruokakaupassa käynnit, ruuan valmistus, perhejuhlat, metsä- ja toriretket, ruokaleikit ja esimerkiksi ruokamainokset sekä ruokaohjelmat muokkaavat lapsen käsitystä siitä, mitä kaikkea ruokaan voi liittyä.

Vanhemmilla on ilo tutustuttaa lapset ruokamaailmaan monin eri tavoin. Vanhempi tukee ja rohkaisee lasta tutustumaan erilaisiin ruokiin kaikkia aisteja käyttämällä, tutustuttaa ruuan alkuperään ja auttaa lasta suhtautumaan myönteisesti ruokaan ja syömiseen. Ruoka- ja ravitsemuskasvatusta toteutetaan myös päiväkodeissa ja kouluissa.

002.jpg

 

Mikä se Sapere on?

Mikä on Sapere

”Tuntuu liukevalle, ihanaa, aika märkää"
(vadelmajogurtti)

Sapere on lasten ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmä, jossa lapset tutustuvat ruokamaailmaan aistiensa välityksellä. Menetelmä perustuu aistikokemuksiin, joiden kautta lapsi oppii uusia asioita ruokamaailmasta: elintarvikkeista, ruuasta, ruuan alkuperästä ja sen valmistuksesta. Tunto-, haju-, maku-, kuulo- ja näköaistia hyödyntämällä lapsi matkailee ruokamaailmaan tutkien, leikkien ja kokeillen.

”Onpa aika lälliä, niinku tyynyn höyheniä”
(perunajauhot)

Sapere -menetelmä korostaa lapsen oman ilmaisun tukemista ja kuulemista. Lapsi on aktiivinen ja toiminnallinen oppija, jolla on ainutlaatuinen ja hänelle ominainen tapa kohdata ruokaretkensä antimia. Lasten aistikokemuksia ei nähdä oikeina tai väärinä, koska vääriä kokemuksia ruuasta ei ole olemassa. Ruokamatkailu kuitenkin avartaa ja uteliaisuuden sekä tutkimushalun herätessä lapset lähtevät kokeilemaan omia rajojaan rohkeammin kohdaten sekä tunnistaen samalla omia ja toistensa ennakkoluuloja ruoka-asioissa.

”Tuoksuu leivälle, mullalle, aika hyvälle”

(näkkileipä)

Sapere on alun perin ranskalainen, alakoululaisten lasten ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen suunnattu opetusmenetelmä. Jyväskylän kaupungin päivähoidossa, menetelmää sovellettiin ja kehiteltiin varhaiskasvatukseen Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö -hankkeessa. Tämän hankkeen tuotokset on julkaistu toimintakäsikirjana, joka on vapaasti ladattavissa Sitran sivustolta:

Vinkkejä lapsen aistien virittelyyn

 
Maku
Ihminen aistii makuna nykytiedon mukaan viisi makuominaisuutta: makeaa, suolaista, hapanta, karvasta ja umamia (lihaliemimäinen maku). Lapsi arvioi ruoan makua usein muiden kuin makuaistimusten kautta. Jos lapsi ilmaisee ruoan olevan epämieluisaa, on hänen hyvä tutustua tähän ruokaan tai ruoka-aineeseen aluksi muita aisteja käyttäen jättäen maistaminen viimeiseksi aistikokemukseksi. Lasta ei kuitenkaan kannata pakottaa maistamaan, se tuottaa lapselle usein vain lisää vastenmielisyyttä ruokaa kohtaan. Sanotaankin, että lapsi tarvitsee jopa 10 – 15 maistamiskertaa oppiakseen syömään uutta ruokaa.

Vinkki:
- Anna lapsen rauhassa tutustua epämieluisaan ruoka-ainekseen. Ota lapsi mukaan ruoan valmistamiseen. Juuresten raastaminen, salaatin repiminen tai marjojen pakastaminen ovat mukavaa yhteistä puuhaa koko perheelle. Samalla saattaa ruokaa mennä pienten sormien kautta kielen päälle tunnisteltavaksi ja näin ruoka-aineesta tulee joskus jopa vahingossa tutumpi maku.
- Lapsen kanssa voi maistella samaa ruoka-ainetta sen eri muodoissa tai lajikkeina: omenat voivat olla makeita tai happamia. Porkkana voi syödä raasteena, soseena, paloina, keittona tai juoda mehuna. Samalla makuaisti harjaantuu ja ruokamaailma yhden porkkanan kohdalla laajenee. Porkkanaraasteesta saa mukavan värin leivän päälle tai sitä voi hyödyntää tekemällä hiukset voileivälle. Mintun lehdistä taas saa paprikalle mainiot korvat.

lapsen kädet paprika 20.jpg

____________________________________

Haju
Ruoan tuoksua on välillä vaikeaa kuvata tai sille ei löydy nimeä. Suurin osa makuaistimuksestamme on ruuan hajua, vaikka sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Tämän kuitenkin huomaa flunssaisena - ruoka ei maistu kunnolla. Silmät kiinni maistamalla voisi jopa keitetty peruna tai banaani mennä maistajan suusssa sekaisin. Hajuaisti on myös varoittava aisti: pilaantunut tai palanut ruoka ei herkistä makuaistia. Ruokien tuoksuun liittyy myös paljon muistoja ja esimerkiksi perhejuhlien tunnelmaa. Aika monelle piparin tuoksu kuuluu jouluvalmisteluihin.

Vinkki:
- Maistelkaa ruokia ja ruoka-aineita tukkimalla sormilla nenätiehyet ja avaamalla ne taas. Banaani voi maistua näin aivan erilaiselle. Millaisia tuoksuja löytyy mausteista tai kaupan yrttihyllyltä? Silmien peittäminen tuo myös uuden kokemuksen ruuan haistamiseen tai maistamiseen: haju- ja makuaisti herkistyy yhden aistin ollessa estettynä. 

meloni siili 153.jpg
___________________________________

Kuulo
Lapsen ruokamaailmassa on paljon erilaisia ääniä. Ruokaa tehdessä kuuluu paistamisen, hämmentämisen, pilkkomisen ja veden lrinan tai kahvinkeittimen porinan ääniä. Lapsi saattaa jo muutaman äänen perusteella havaita, mitä ruokaa keittiössä valmistetaan. Keittiön koneista, välineistä ja tekemisen äänistä kasvaa tuttuja muistoja, joihin lapsi kiinnittyy päästessään mukaan ruokapuuhiin. Lapsi kuulee elämänsä varrella monenlaista ruokapuhetta. Hän oppii nimeämään ruokia ja ruoka-aineita ja kuvaamaan niitä eri aistein. Ruokamaailmassa on paljon myös erilaista ruuan tekemistä tai kasvattamista kuvavaa sanastoa: kylvämistä, poimimista, keittämistä, raastamista, leikkaamista, hämmentämistä jne. Lapselle on merkityksellistä ilmaista omaa kokemustaan ruoka-asioista ja tulla kuulluksi. Myönteinen puhe ja keskustelu ruoasta synnyttää ruokailoa ja ilo on paras tie oppia uutta.

Vinkki:
- Kuunnelkaa millaisia ääniä tulee keittiöstä, ruuan valmistamisesta, puremisesta tai pöydän kattamisesta. Keittiön kuiva-aineista voi tehdä vaikka muistipelin laittamalla niitä samanlaisiin läpinäkymättömiin purkkeihin tai niistä tulevia ääniä voi arvuutella koko perheen kesken. Mistä ruoka-aineesta tulee tuo pieni rahiseva ääni. 
- Etsikää sanoja ja ilmaisuja, jotka herättävät ruokahalun tai tuovat ruokailoisen olon. Ruuilla voi olla aivan omia lasten keksimiä nimiä. Ruokapöydässä kannattaa aina välillä kuunnella itseään: kuinka ruuasta puhuu lasten kanssa ja millaisia sanoja käyttää. Sanoilla voi olla ihmeellinen vaikutus!
___________________________________

Näkö
Suurin osa meistä saa valtaosan aistihavainnoistamme näköaistin kautta. Näköaistilla onkin suuri merkitys lasten oppiessa tai aistiessa ruoka-asioita. Lapsi saattaa päättää pelkästään näköhavaintonsa perusteella sen, aikooko hän syödä ruuan. Kotona valmistettu makaroonilaatikko on erinäköistä kuin päiväkodissa ja lapsi saattaa jo sen perusteella arvioida kumpi ruoka on maistuvampaa. Jotkut lapset haluavat ruokien olevan erillään lautasella: kastike ei saa koskettaa perunaan tai salaatti toiseen ruokaan. Jos salaatissa on useita eri kasviksia tai juureksia sekoitettuna, lapsi saattaa alkaa suhtautua siihen epäillen. Jo pelkästään tietyn ruoka-aineen näkyminen salaatin joukossa voi aiheuttaa sen, että lapsi ei syö ruokaa. Raitasalaatit ovatkin hyvä vaihtoehto. Silloin lapsi voi päättää mitä hän lautaselleen haluaa. 

Vinkki:
- Kasviksista, marjoista ja hedelmistä voi tehdä arjen taidetta lautaselle: paprikasta tulee hymyhuulet ja kurkusta korvat leivälle. Mitä enemmän kasvisten tai juuresten värejä saatte lautaselle, sitä enemmän saatte myös ravitsevaa ruokaa. Lapsi on utelias ja haluaa tietää, miltä ruoka näyttää alkuperäisessä muodossaan. Anna hänelle kokonaisia porkkanoita tai kasviksia ja näytä millaisissa oloissa ne kasvavat. Kasvimaalla ja torilla käynti on hauskaa puuhaa koko perheelle.
- Pohtikaa lasten kanssa, miten joku ruoka tai ruoka-aine on parhaimmillaan. Onko pakastemarjat mukavia syödä jäisinä sellaisenaan vai silminä puuron päällä, maistuuko kurkku pyöreänä vai tikkumaisena ja miten salaatin tomaatti kannattaa pilkkoa salaattiin. 
___________________________________

Tunto
Lapset saavat tuntoaistinsa kautta paljon tietoa ympäristöstään. Hyvin pienillä lapsilla suu on se tuntoelin, jota he käyttävät tutustuessaan uusiin asioihin. Suutuntuma onkin lasten kohdalla tärkeä aistimusten välittäjä myös ruoan suhteen. Ruoka saattaa näyttää houkuttelevalta, mutta suuhun laitettaessa se muuttuukin epämieluisaksi kokemukseksi. Tai sitten toisin päin. Ruoan pehmeys, karheus, kuivuus tai esimerkiksi lämpötila ohjaavat lapsen makukomeusta. Porkkana voi maistua erilaiselta kokonaisena, raasteena tai vaikkapa mehuna. 

Vinkki:
- Tunnustelkaa puuron raaka-aineita ennen keittämistä: miltä tuntuu ryynit, jauhot tai suurimot ennen keittämistä. 
- Onko marjoja mukavampi syödä kokonaisina vai soseena?
- Leipominen avaa aistit: taikinaa voi alustaa. leipoa ja muovata - ja uunista tulleet sämpylät tuntuvat suussa erilaisilta tuoreena kuin vähän myöhemmin.