Pirkanmaan perinnepiha on Ahlmanin oppilaitoksen yhteydessä sijaitseva näyttelypuutarha, jossa säilytetään ja esitellään maakunnan perinnekasveja. Perinnepiha toimii oppimisympäristönä Ahlmanin opiskelijoille ja on tämän lisäksi vapaassa käytössä vierailijoille ja perinteisistä puutarhakasveista kiinnostuneille matkailijoille. Puutarhassa on tällä hetkellä noin 200 eri kasvilajia, ja kokoelmaa täydennetään jatkuvasti. Perinnepihan viralliset avajaiset pidettiin vuonna 2014.

Perinnekasveiksi määritellään sellaiset puutarhakasvit, jotka ovat syntyneet ilman varsinaista kasvinjalostusta luonnonolosuhteiden ja yksittäisten viljelijöiden tekemien valintojen seurauksena. Myös vanhojen kauppalajikkeiden katsotaan lukeutuvan perinnekasveihin, sillä pitkän viljelyhistoriansa kautta ne ovat sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin. Pirkanmaan perinnepihan kasvien valinnan kriteerinä on, että niiden tulee olla kasvanut pirkanmaalaisilla pihoilla vähintään 1950-luvulta. Perinnepihan kaikki kasvit ovat puutarhaharrastajien lahjoittamia ja peräisin paikallisten kartanoiden, maalaistalojen, omakotitalojen, kesähuviloiden ja siirtolapuutarhamökkien puutarhoista. Kasvien kautta Pirkanmaan perinnepihalla säilytetään myös paikallista puutarhahistoriaa. Usein kasveihin liittyy tarina siitä, mistä kasvi on saatu, miten sitä on käytetty tai kuinka kasvia on kuljetettu suvun tai perheen mukana asuinpaikasta toiseen.

Puutarhojen perinnekasvit ovat Suomessa kansallinen suojelukohde osana biodiversiteetin suojelua. Pirkanmaan perinnepihan toiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on nostaa esille perinnekasvien käyttökelpoisuus myös tämän päivän puutarhoissa. Perinnekasvien hyviä ominaisuuksia ovat kestävyys, vaatimattomuus ja helppohoitoisuus. Lisäksi niillä on kulttuurihistoriallista merkitystä, joten ne sopivat hyvin perinteisten rakennusten ympäristöön. Hankaluutena on se, että pelkkä laji ei tee kasvilajista perinnekasvia, vaan lajin kanta. Ollakseen perinnekasvi, lajin on oltava vanhaa suomalaista kantaa. Vanhaa kantaa olevia perinnekasveja ei välttämättä löydä taimistoilta tai puutarhamyymälöistä, vaan niiden etsiminen voi parhaimmillaan olla monivivahteista salapoliisityötä.

Monien vanhojen kasvien ja kasvikantojen olemassaolo on vaarantunut viimeisten vuosikymmenien kuluessa. Uusien jalostettujen kasvilajikkeiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti ja usein niitä on hankitaan kotipihoihin vanhojen kasvien tilalle. Lisääntynyt muuttoliike on aiheuttanut sen, että monet vanhat pihat ovat jääneet vaille hoitoa, jolloin on menetetty kasveja ja niihin liittyvää historiatietoa. Perinnekasveja uhkaa myös puutarhanhoidossa tapahtunut kulttuurinen muutos: koristekasvit halutaan ostaa suurilta taimi- ja siementuottajilta, eikä vanha tapa lisätä ystävien ja tuttujen kasveja enää ole voimissaan.