TIIVISTELMÄVIDEO KESKIAJAN AIKAKAUDESTA


Rooman valtakunnan tuhouduttua kristillinen kirkko kehittyi, ja uskonnolla ja kirkolla oli puolestaan keskeinen rooli musiikin kehityksessä. Kirkko työllisti suurimman osan muusikoista ja sen piirissä kehiteltiin nuottikirjoitusta ja moniäänisyyttä (=useampi kuin yksi ääni soi päällekkäin). Nuotinlukutaito kirkon ulkopuolella oli harvinaista.

Kristillinen kirkkomusiikki oli keskiajan alkupuolella pääasiassa yksiäänistä vokaalimusiikkia (eli laulettua musiikkia), jota kutsutaan gregoriaaniseksi kirkkolauluksi. Guillaume de Machaut sävelsi neliäänisen Messe de Notre Damen, joka on vanhin sävelletty kokonainen messu. Kuuntele musiikkinäyte tästä klikkaamalla alla olevaa linkkiä:
Messe de Notre Damen

Suurin osa sävelletystä musiikista oli siis kirkkomusiikkia, mutta maallistakin musiikkia tehtiin jo keskiajalla. Sen säestyksenä saatettiin käyttää yhtä soitinta; esimerkiksi kehärumpua, luuttua, nokkahuilua tai nykyisen viulun edeltäjää vielleä (fidel). Tällaista musiikkia kiersivät esittämässä laulavat ritarit, eli trubaduurit.

1100-luvulta alkaen urut alkoivat yleistyä luostarien kirkoissa, ja 1300-luvulla niitä oli jo suurissa katedraaleissakin. 


Kuvia soittimista:


1.kehärumpu


2. luuttu


3. vielle (fidel)



3. urut



4. klavikordi


5. psalttari (kanteleen sukulainen)



6. skalmeija (oboen edeltäjä)


7. säkkipilli