TIIVISTELMÄVIDEO KLASSISMIN AIKAKAUDESTA


Klassismi on länsimaisen taidemusiikin aikakausi, joka sijoittuu n. vuosiin 1750 - 1820. Euroopassa oli tähän aikaan muodissa valistusajattelu. Valistus oli aatevirtaus, joka korosti mm. tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Suvaitsevaisempi ilmapiiri mahdollisti sen, että musiikkia voitiin nyt soittaa julkisissa konserteissa.

Barokkikaudella kehiteltyihin jousiorkestereihin liitettiin puhallinsoittimia, eikä cembaloa tai urkuja pidetty enää orkestereissa tarpeellisina. Uudenlainen orkesteri mahdollisti klassismin tärkeimmän teosmuodon syntymisen: sinfonian. Musiikkia aletaan säveltää myös jousikvartetille, eli kokoonpanolle jossa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Tällaiselle kokoonpanolle sävellettyä teosta kutsutaan nimellä jousikvartetto. Kolmas uusi sävellysmuoto oli nimeltään sonaatti. Kuuntele tästä Beethovenin Kuutamosonaatti.

Klassismin loppupuolella musiikkielämän keskus siirtyi Itävallan pääkaupunkiin Wieniin. Wienissä asuivat jossain vaiheessa uraansa kaikki aikakauden kuuluisimmat säveltäjät; Wolfgang Amadeus Mozart, Ludwig van Beethoven ja Joseph Haydn. Tämän vuoksi klassismin aikakautta nimitetään usein myös wieniläisklassismiksi. Mozart alkoi säveltää jo viisivuotiaana. Ottaen huomioon että Mozart eli vain 35-vuotiaaksi, hän sävelsi huomattavan määrän laajoja teoksia, kuten 41 sinfoniaa ja 22 oopperaa. Häntä seurannut Beethoven alkoi jo luistaa klassisen musiikin säännöksistä, mikä enteili romantiikan aikakautta. Kuuntele alta näytteet kummankin herran musiikista:

Mozart: Pieni yösoitto

Beethoven: Viides sinfonia

Instrumenttien (=soitinten) osalta suuri muutos klassismin kaudella oli se, että piano syrjäytti cembalon. Pianolla voi säädellä soittamansa äänen voimakkuutta, eli soittajalla on mahdollisuus vaikuttaa äänimaailmaan paljon cembaloa tarkemmin.