1.20 Muut orkesterin soittimet

Harppu

Lyyrat ja harput ovat ikivanhoja soittimia. Niistä on löydetty piirroksia jopa viiden tuhannen vuoden takaa sumerilaisesta ja egyptiläisestä kulttuurista. Harppu on ilmeisesti saapunut varhaisella keskiajalla Eurooppaan Britteinsaarten kautta, jossa bardit eli runonlaulajat soittivat runojensa säestykseksi harppua. Myöhemmin harpusta tuli trubaduurien eli kiertävien laulajien soitin myös Ranskassa ja Saksassa.

Harput olivat kauan sidottuja vain yhteen sävellajiin. Renessanssin aikaan 1500-luvulla harppua kehitettiin kaksiriviseksi. Kaksirivisessä harpussa oli siis kaksi samansuuntaista riviä kieliä. Monteverdi sävelsi tälle harpulle.

Myöhemmin kieliä lisättiin vielä ja syntyi kolmirivinen harppu. Osa kielistä oli hankalasti kahden rivin välissä ja toisaalta koon piti pysyä riittävän pienenä niin, että soittajan käsi ylettyy kauimmaisiinkin kieliin. Siksi harppuun kehitettiin ensin koukut, sitten pedaalit, joiden avulla kielten sävelkorkeutta voitiin nostaa.

1700-luvun hoveissa harppu oli varsin muodikas soitin, mutta vakiosoittimeksi orkesteriin se päätyi vasta 1800-luvulla, kun kaksoispedaaliharppu kehitettiin ja monet säveltäjät kuten Liszt ja Wagner ja Tšaikovski, myöhemmin 1900-luvulle tultaessa Debussy ja Ravel alkoivat käyttää sitä ahkerasti.

Harppu on kaunis ja persoonallinen soitin, jonka glissandot eli liu’utukset ja arpeggiot eli nopeasti peräkkäin soitetut murtosoinnut ovat helposti tunnistettavissa muiden orkesterisoitinten keskeltä.

Muusa ehdottaa

Kuuntele harppumusiikkia!

Ensimmäinen suuri harpulle orkesterin osana sävelletty kappale oli Monteverdin ooppera Orfeo.

Tämä vanha egyptiläinen rakkauslaulu on yli 3000 vuotta vanha. Se on niin vanha kappale, että kieli, jolla sen sanat on alunperin tehty, on jo unohdettu kieli.

Lyyra on harpun sukulaissoitin. Lyyralla voikin soittaa myös harpulle tai pianolle sävellettyä musiikkia.

Suomalaisessa kansanmusiikissa käytetään harpun paikalla usein kanteletta.

Juurakko esittää uutta suomalaista kansanmusiikkia. Juurakon kaltaisilla kokoonpanoilla on nykyään todella kova kysyntä etenkin Keski-Euroopassa.

Harppu sopii hyvin yhteen muiden soittimien kuten viulun kanssa.

Klassisen musiikin lisäksi taitava harpisti voi soittaa mitä tahansa musiikkia. Varsinkin jos saa kaverinsa mukaan.

Muusa ehdottaa

Kuuntele kosketinsoitinmusiikkia!


PIANO

Bach sävelsi teoksen Das Wohltemperierte Klavier, eli tasavireinen piano. Romantiikan aikana Charles Gounod sävelsi tämän preludin päälle kauniin melodian. Tämä Ave Maria on edelleen hyvin suosittu kappale. Oikein taitavat muusikot kuten Yo-Yo Ma ja Bobby McFerrin voivat jopa vaihtaa rooleja niin, että pianosäestys esitetäänkin laulaen...

Sibeliuksen sarja viisi kappaletta pianolle kuvailee Suomen luonnon kauneutta. Sarjassa kuvaillaan esimerkiksi kuusi, mänty ja koivu.

Beethovenin Für Elise on varmasti maailman kuuluisin pianoteos.

Piano soveltuu hienosti myös rock´n roll -musiikin soittamiseen. Ray Charles oli muuten sokea muusikko. Pianoa voi siis osata soittaa, vaikka ei olisi koskaan nähnyt koskettimia.

URUT

Varmasti kaikkein suurin urkujen mestari musiikin historiassa on Johann Sebastian Bach. Hän oli itse taitava urkuri ja sävelsi uruille myös paljon. Tunnistat varmasti tämän Bachin sävellyksen.

Jos olet nähnyt elokuvan Oopperan kummitus tunnet tämän uruilla soitetun kappaleen.

Suomalainen maailmankuulu urkuri Kalevi Kiviniemi soittaa uruilla jatkuvasti muutakin kuin kirkollista musiikkia.

Oikein isot urut ovat hyvin monimutkaisia ja helposti saattaa tuntua, että nappuloita on enemmän kuin lentokoneen ohjaamossa. Näitä oikein isoja urkuja voi soittaa melkein kuin orkesteria. Erilaisia äänivaihtoehtoja on todella paljon. Silloin voi soittaa vaikka elokuvamusiikkia.

CEMBALO

Piano on kehittynyt cembalosta ja moni kappale, jota nykyään soitetaan pianolla, on alun perin sävelletty cembalolle.

Cembalo oli barokin aikana oleellinen osa basso continuoa. Cembalon kanssa basso continuon muodosti sello ja basso. Tähän Vivaldin teokseen cembalo luo oman kivan kilkatuksensa.

Urut



Urut on yhdistetty puhallus- ja kosketinsoitin jossa myös pedaaleja on paljon. Urkuja soitetaan käsillä ja jaloilla yhtä aikaa. Upeimmat urut löytyvät kirkoista. Urkuja soittaa yleensä kanttori. Uruilla voi soittaa myös muuta kuin kirkollista musiikkia. Urkujen soiton voi aloittaa jo lapsena vaikka jalat eivät ylettyisi pedaaleille, sillä jalkioihin on olemassa jatkopaloja.

Piano



Orkesterissa on toisinaan mukana piano. Se on myös jokaiselle tuttu soitin kouluista ja muista erilaisista julkisista tiloista. Pianossa kieliä lyövät kosketinta painaessa pienet vasarat. 1700-luvun pianot olivat vielä puurakenteisia ja ääneltään melko hiljaisia soittimia. Pianossa on pedaalit, joita painetaan jaloilla. Pedaalien avulla soittimen ääntä voidaan vaientaa tai antaa kielien jäädä vapaasti soimaan.

Flyygeli



Pianoa suurempi soitin, jonka soittotekniikka on sama, on nimeltään flyygeli. Nykyisin pianojen ja flyygeleiden koneistot ovat metallisia ja suuresta flyygelistä soittaja saakin jo voimakkaan äänen. Flyygelin kantta avaamalla voidaan äänen voimakkuutta säätää lisää. Samalla paljastuu soittimen hieno koneisto.

Cembalo



Pianon kehittelyn pohjana oli cembalo, barokin tunnusmerkkisoittimena Muusassa mainittu kosketinsoitin. Cembalossa kieliä näppäilevät kosketinta painaessa pienet kynnet. Siksi cembalon ääni kuulostaa hyvin erilaiselta kuin pianon. Cembalo on peräisin 1400-luvulta.

Cembalon soittaja virittää soittimensa itse. Viritys täytyy tehdä usein. Pianon ja flyygelin virittäminen on nykyään ammattilaisten työtä.