1.9 Huilu

Huilu

Huilut ovat yksi vanhimmista soitinryhmistä, joita tunnetaan. Löydöt kertovat, että huiluja on ollut jo tuhansia vuosia sitten. Huilun ääni syntyy toisin kuin muiden puupuhaltimien. Huilussa ei ole lehdykkää vaan puhallusaukon reuna rikkoo ilmavirran ja saa aikaan ilman väreilyn putkessa.

Tuhansien vuosien aikana huiluja on käytetty erilaisiin tarkoituksiin. Huilujen ulkonäkö on vaihdellut ja ääni samaten. Suuri muutos tapahtui huilunkin historiassa, kun sen piti siirtyä soimaan sisätiloihin. Sisällä puhaltimen ääneltä vaaditaan erilaista pehmeyttä kuin esimerkiksi ulkona osana sotilassoittokuntaa.

1600-luvulla nokkahuilut ja poikkihuilut olivat aivan yhtä arvokkaissa osissa musiikin esittämisessä. Vasta 1700-luvun puolivälissä poikkihuilu jätti nokkahuilun varjoonsa. Vaikka poikkihuilu on yleensä nykyään valmistettu metallista, joskus kullastakin, se kuuluu edelleen puupuhallinten ryhmään.

Muusa ehdottaa

Kuuntele huilumusiikkia!

Huilu on orkesterissa herkkä ja ilmaisuvoimainen soitin. Hae tietoa, selvitä mikä ja millainen on fauni!

Tunnettuja fauneja: C.S. Lewisin Narnian tarinat; Velho ja leijona.

Bredrich Smetanan sinfonisessa runossa Moldau kahden huilun alun vuoropuhelu kuulostaa aivan pienen puron liplatukselta. Koska huilu on puhallinsoitin, tämä alku on kirjoitettu kahdelle huilulle. Näin huilistit voivat hengittää vuorotellen. Kuten varmasti huomaat, hengityspaikkoja ei juurikaan ole.

Nykyaikaisen huilun kehittäjä Theobald Böhm sävelsi paljon musiikkia huilulle. Ehkä juuri testatakseen uuden huilun mahdollisuuksia?

Huilu on monipuolinen ja joustava soitin. Jos on oikein erityisen taitava voi jopa beatboxata ja soittaa huilua samaan aikaan!