Uskonnon koe kertauskysymykset Keskiajan mahti
Keskiajan mahti
Keskiajan (400-1500-luku ) alku
Rooman valtakunta romahti 400-luvulla. Kansainvaellukset antoivat kuoliniskun monista ongelmista kärsineelle imperiumille.
Itä-Rooma eli Bysantti kutistui vähitellen ja tuhoutu lopullisesti 1453, kun turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin (Istanbulin)
Seuraukset
Eurooppa jakaantui lukuisiin pieniin valtioihin.
Keskushallinto (kuningas) oli heikko. Vähän veroja. Ei virkamiehiä. Valta paikalisilla mahtimiehillä.
Kaupunkien väkiluku laski.
Kaupankäynti väheni ja siirryttiin rahan käytöstä yhä enemmän tavaroiden ja palveluiden vaihtamiseen,
Tekniikka taantui esim. kivestä rakentaminen.
Koulutus heikkeni esim. Luku – ja kirjoitustaidosta tuli harvinaista.
Kirkko
Kirkko onnistui säilyttämään osan Kreikan ja Rooman perinnöstä. Se oli ainoa toimiva organisaatio. Opetus jäi kirkon vastuulle.
Kirkon suuri haaste oli käännyttää uudet “barbaarikansat” kristityiksi. Työ kesti satoja vuosia.
Viimeisinä käännytettiin Pohjolan ja Baltian asukkaat.
Keskiajan paavit
Paavin asema katolisessa kirkossa perustuu ajatukseen apostoli Pietarista ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina.
Kun Rooman valtakunta tuhoutui, kirkko säilyi. Paavit olivat innokkaita käännyttämään barbaareja kristityiksi.
Vähitellen Rooman piispat eli paavit tunnustettiin katollisen kirkon kiistattomiksi johtajiksi (olojen rauhoittuminen).
Ortodoksien kirkko ei hyväksynyt paavin ylivaltaa.
Rooman kaupungin ympärille muodostui Paavin johtama valtio eli Kirkkovaltio. Monet paavit pyrkivät laajentamaan alueitaan jopa sodilla.
Paavit julistivat olevansa kuninkaiden ja keisareiden yläpuolella. Hallitsijat eivät tätä hyväksyneet, riitoja ja sotia.
Joskus paavit julistivat vastaan hangoittelevat hallitsijat kirkonkiroukseen, hallitsija menetti valtansa.
Ristiretkien aikana paavien valta oli suurimmillaan. Hengelliset ritarikunnat ja inkvisito.
Ranskalaiset paavit siirsivät paavin istuimen Roomasta Etelä- Ranskaan 1300-luvun alussa (paavien Baabelin vankeus)
Roomassa valittiin vastapaavi. Kumpikaan ei luovuttanut, kaksipaavi. Tilannetta pyrittiin ratkaisemaan erottamalla molemmat paavit ja valitsemalla uusi paavi ,kolme paavia.
Kirkolliskokous kutsuttiin kokoon ratkaisemaan kiistaa 1400 luvun alussa. Lopulta oli vain yksi paavi Roomassa
Luostarilaitos (luostarit)
Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina monet uskonkiihkoiset kristityt vetäytyivät erämaihin erakoiksi. He halusivat keskittyä palvelemaan jumalia ilman häiriötekijöitä.
Vähitellen kuuluisien erakkomunkkien lähistölle asettui heidän seuraajia ,syntyi yhteisöjä. Rukoiltiin yhdessä, mutta asuttiin erikseen. Sitten muutettiin saman katon alle. Yhteisöt tarvitsevat säännöt.
Idän luostareissa keskityttiin rukoiluun ja mietiskelyyn.
500-luvulla Benedictus Nursialainen laati luostarisäännön, jonka perusteet ovat vieläkin voimassa katolisen kirkon luostareissa.
Ennen lopullista munkkilupausta jokaisen munkiksi haluavan on asuttava luostarissa noviisina. Jos munkkilupaus annettiin, se oli elinikäinen. Joskus munkit karkasivat luostarista.
Munkit sitoutuivat siveyteen (selibaatti), köyhyyteen ja kuuliaisuuteen.
Munkkiluostarin johdossa oli apotti ja nunnaluostarin johtaja oli abbedissa.
Munkkielämän ihanteena oli ”apostolinen köyhyys”. Ajan kuluessa luostarit kuitenkin vaurastuivat. Rahaa tuli kaupankäynnistä viljelyksistä ja ihmisten lahjoituksista. Varat voitiin käyttää uusien luostareiden perustamiseen tai munkkien elintason nostamiseen.
Luostareiden tunnuslause oli rukoile ja tee työtä.
Aluksi luostareita perustettiin syrjäisille paikoille, mutta myöhemmin luostarit sijaitsivat maaseudulla. Muurit erottivat luostarit muusta maailmasta.
Luostarit olivat turvapaikkoja ja hengellisen säädyn edustajat (papit, munkit ja nunnat) eivät vastanneet tekemisistään maallisille esivallalle.
Periaatteessa luostarit olivat siis turvassa kristittyjen sodankäynniltä, mutta pakanat esim. viikingit ryöstelivät niitä mielellään.
Usein luostarit olivat suuria maatiloja. Ne raivasivat peltoja ja opettivat uusia viljelymenetelmiä.
Varsinkin varhaiskeskiajalla luostarit olivat oppineisuuden keskuksia. Niissä oli aikakauden huomattavimmat kirjastot (antiikin perinnön säilyminen). Niissä myös kopioitiin kirjoja.
Luostareilla oli sairaaloita ja vierasmajoja (pyhiinvaeltajat).
Merkittävimpiä luostarijärjestöjä olivat Benedictiniläiset ja Sisteriläiset.
Kerjäläisveljestöt
Fransiskaanit eli harmaat veljet ja dominikaanit eli mustat veljet
Syntyivät vastalauseena kirkon ja luostareiden vaurastumiselle.
Luostarit perustettiin kaupunkeihin ja munkit astuivat ulos luostarin muurien suojista. He liikkuivat vapaasti ihmisten parissa kaduilla ja maanteillä. Toimeentulo hankittiin kerjäämällä. Saarnaaminen kansankielellä.
Fransiskaanit ja dominikaanit huolehtivat köyhistä ja hoitivat sairaita.
Taitavina teologeina( Jumaluusoppineina) dominikaanit saivat johtoonsa kirkon oman tuomioistuimen eli Pyhän inkvisition. Sen tehtävä oli taistella kristinuskon vääriä tulkintoja eli harhaoppeja vastaan
Johanniitat (Maltan ritarit) ja Temppeliherrat
Keskiajan erikoisimpia munkkiveljeskuntia olivat sotilaalliset veljeskunnat. Niissä yhdistyi kaksi keskiajan ihannetta ritari ja munkki. Johanniitat ja Temppeliherrat olivat ritareja, jotka olivat antaneet munkkilupauksen.
Johanniitat ja Temppeliherrat perustettiin ristiretkien aikana suojelemaan pyhiinvaeltajia ja pyhiä paikkoja esim. Jerusalemia. Paavi oli heidän korkein esimiehensä.
Veljeskuntiin värväytyi suuria määriä ritareja. Ne rakensivat vahvoja linnoituksia. Veljeskunnat rikastuivat kristittyjen lahjoituksilla, sotasaaliilla ja kaupankäynnillä. Temppeliherrat olivat aikakauden merkittävimpiä pankkiireita.
Johanniitat ja Temppeliherrat olivat keskiajan parhainta raskasta ratsuväkeä. Taistelukentällä heillä oli pelottava maine. He olivat hyvin koulutettuja ja varustettuja. Veljeskuntien säännöt määräsivät heidät harjoittelemaan jatkuvasti. Lisäksi Johanniitat ja Temppeliherrat taistelivat kuolemaansa saakka. He eivät antautuneet.
Temppeliherrat tuhottiin 1300-luvun alussa Ranskan kuninkaan ja paavin määräyksestä. Johanniitat jatkoivat toimintaansa Välimerellä, kunnes heidät 1800-luvulla muutettiin sairaanhoitoa harjoittavaksi veljeskunnaksi.
Luostarit Suomessa
Suomessa keskiajalla toimivat fransiskaanin ja dominikaanien veljeskunnat. Luostareita oli esimerkiksi Viipurissa ja Turussa.
1300-luvulla eli Birgitta niminen aatelisnainen, joka sai uskonnollisia näkyjä. Hän sai paavilta luvan perustaa oman luostarijärjestön, Birgittalaisluostarin.
Luostari perustettiin Naantaliin ja siellä oli omat osastonsa miehille ja naisille (muuri erotti). Myöhemmin Birgitasta tuli pyhimys.
Uskonpuhdistuksen myötä Suomen luostarit lakkautettiin 1500-luvulla. Evankelisluterilainen kirkko ei tunne luostareita.
Katolliselle kirkolle tyypillisiä piirteitä keskiajalla.
Pyhimykset, ihmiset rukoilivat pyhimyksiä, “välittivät” rukoukset Jumalalle
Pyhimykset olivat eläneet esimerkillisen elän. Kuoleman jälkeen ihmetekoja, paavi julisti pyhimykseksi
Pyhäinjäännökset, olivat esim. pyhimysten luita tai tavaroita jotka olivat liittyneet Jeesuksen elämää. Pyhäinjäännösten uskottiin auttavan esim. sairauksiin (rukoilu)
Pyhiinvaellukset esim. pyhimyksen haudalle, rukoileminen, Jerusalem ja Rooma
Paasto, ei lihaa esim. 40 päivää ennen pääsiäistä.
Luostarit, munkkeja nunnia oli enemmän kuin nykyään.
Kiirastuli, ihminen puhdistetaan synneistä ennen taivaaseen pääsyä, sielunmessut ja esirukoukset
Keskiajan lopulla anekauppa, syntejä saattoi ostaa anteeksi.
Ristiretket
Muslimit valloittivat Pyhän maan (Jerusalem) kristityiltä 600-luvulla. Pyhiinvaelluksista tuli vaikeampaa.
Bysantin keisari pyysi apua paavilta. Paavi julisti ristiretken 1095.
Suuri määrä ihmisiä ritareista kerjäläisiin lähti ristiretkelle. Paljon kuoli matkalla.
Jerusalem valloitettiin 1099. Paljon juutalaisia ja muslimeja surmatiin.
200 vuoden aikana tehtiin yhteensä 9 ristiretkeä Lähi-itään.
1200-luvun lopulla kristityt menettivät viimeiset tukikohdat.
Miksi Ihmiset lähtivät ristiretkelle?
Uskottiin, että oli velvollisuus puolustaa kristinuskoa
Synnit sai anteeksi ja jos kuoli pääsi suoraan taivaaseen.
Ristiretkellä saattoi saada sotasaalista ja maata.
Kirkko hajoaa
(ortodoksinen kirkko ja katollisen kirkon riita)
Kristinuskon levitessä ympäri Välimerta ja Eurooppaa kehittyi erilaisia versioita ja näkemyksiä.
Kirkolliskokouksissa yritettiin luoda yhteistä oppia Kristuksesta ja uskosta.
Lännen katolisen ja idän ortodoksisen kirkon välille nousi monia kiistoa:
Miten ristinmerkki tehdään.
Onko ehtoollisleipä hapanta vai happamatonta.
Onko papeilla parta vai ei
Onko uskontunnustuksessa tietty sana vai ei (pojasta)
Kilpailtiin siitä kumpi kirkko sai käännytettyä pakanoita. Suomalaisista tuli katolisia ja karjalaisista sekä venäläisistä tuli ortodokseja.
Merkittävä erimielisyys oli paavin asemasta. Ortodoksisen kirkon patriarkat eivät hyväksyneet paavia koko kristikunnan johtajaksi.
Katolinen ja ortodoksinen kirkko alkoivat pitää toisiaan vihollisina. Välirikko 1054
Kun Bysantti eli Itä-Rooma joutui turkkilaisten uhkaamaksi, se pyysi lännestä apua. Avun ehtona olisi ollut alistumien paavin valtaan.
Kun turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin ja Bysantti kukistui, ortodoksien kirkon keskus siirtyi Venäjälle. Moskovasta tuli kolmas Rooma.
Kristinusko leviää Suomeen
Kristinusko levisi Suomeen vähitellen, pääosin rauhanomaisesti satojen vuosien kuluessa.
Aluksi se tuli todennäköisesti kauppiaiden mukana, mahdollisesti lähetyssaarnaajia.
Monelle Jeesus oli aluksi vain yksi jumala muiden joukossa.
Kristinusko levisi Suomeen lännestä (katolinen) ja idästä (ortodoksinen).
Ristiretket
Ruotsi teki Suomeen kolme ristiretkeä. Niiden tarkoitus oli laajentaa Ruotsin valtaa. Kristinuskon levittämien oli hyvä tekosyy.
Monet suomalaiset olivat jo kristittyjä.
Ensimmäinen ristiretki Varsinais-Suomeen noin 1150
Eerik Pyhä sekä tarina piispa Henrikistä ja Lalli talonpojasta.
Toinen ristiretki Birger Jaarlin johdolla Hämeeseen 1240-luvulla vahvisti Ruotsin vallan Länsi-Suomessa.
Kolmas ristiretki tehtiin Karjalaa 1290-luvulla, Viipuri perustettiin.
Ristiretkien seuraukset
Suomi liitettiin osaksi Ruotsia, katolista kirkkoa ja länsi-Eurooppaa.
Suomeen tuli valtion ja kirkon hallinto esim. verot
Länsi-eurooppalainen (kristillinen) kulttuuri levisi Suomeen esim. tavat, ihmisten nimet ja koulu.
Kauppa vilkastui, uusia tavaroita ja keksintöjä.
Rannikolle muuttti väestöä Ruotsista, ruotsikielien asutus.