Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranskan johtoon noussut Napoleon sai hetkellisesti Saksan alueen sekaannuksen tilaan. Lopulta lähinnä preussilaisista koostuneet joukot löivät Napoleonin Ranskan Leipzigissa vuonna 1813. Napoleonin hävittyä lopullisesti 1815 palautti Wienin kongressi myös Saksan alueen entiseen järjestykseen. Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ei kuitenkaan palautettu. Perustettiin 39 riippumattoman valtion ”saksalainen liitto”. Näiden pikkuvaltioiden lisäksi olivat tietenkin vanhat voimatekijät pohjoinen Preussi ja eteläinen Itävalta.

Vuoden 1848 vallankumousaallon vaikutuksesta Saksaa alettiin yhdistää. Keskeiseksi alkoi muodostua kysymys siitä onko Itävalta mukana yhtenäisessä Saksan valtiossa eli Suur-Saksassa vai jääkö Itävalta uuden Pien-Saksan ulkopuolelle. Tärkeäksi käännekohdaksi muodostui Vilhelm I astuminen Preussin valtaistuimelle vuonna 1861. Hänen hallituksensa pääministeriksi nousi Otto von Bismarck. Hän pyrki preussilaisten dominanssiin Saksassa ja Preussin ja Saksan turvallisuuden varmentamiseen Euroopassa.

Preussi löi ensin Tanskan nopeasti vuoden 1864 sodassa. Kysymyksessä oli Schleswig-Holsteinin alueen hallinta. Preussin ja Itävallan hallintaan liitetyistä alueista syttyi lopulta sota myös Preussin ja Itävallan välille vuonna 1866. Preussi murskasi Itävallan ja muodostettiin uusi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan ylivalta Saksassa oli rikottu ja Saksan osat kääntyivät Preussin puolelle. Reinin alueen valtiot olivat edelleen Ranskan vaikutusvallan alaisena. Vuosien 1870-1871 sodassa Preussi löi Ranskan ja samalla Saksa yhdistyi Preussin johdolla. Preussin kuninkaasta Wilhelm I tuli nyt Saksan keisarikunnan johtaja.