Esihistoriaa ja roomalaisaika

Esihistoriaa

Nykyisen Saksan alue on ollut asutettu jo paleoliittisella kaudella noin 80 000 vuotta sitten. Ensimmäiset asukkaat olivat indoeurooppalaisia, jotka muuttivat Välimeren alueelta pohjoisemmaksi.

Neoliittisen kauden alkuun mennessä, noin vuoteen 7000 eKr., oli koko nykyinen Saksan alue asutettu. Elinkeinot painottuivat metsästykseen ja kalastukseen mutta myös kasveja viljeltiin ja kotieläimiä pidettiin. Tältä ajalta tunnetaan jo kylämäisiä asutuksia esim. järvien rannoilta.

Vuosien 2000 ja 1200 eKr. välisenä aikana pohjoiseurooppalaiset jakaantuivat erillisiin heimoihin. Germaanit asuttivat nykyistä Etelä-Ruotsia ja Tanskaa, nykyisen Saksan alueet olivat kelttien asuttamia. Germaaneihin kuuluivat mm. gootit, burgundit, alemannit, langobardit, teutoonit ja sueevit. Väestönkasvu, ilmaston muuttuminen, kilpailu ja sodat aiheuttivat vuosisatoja kestäneen liikehdinnän ja suoranaiset vaellukset. Lopulta germaanit karkottivat keltit lännemmäs ja asuttivat nykyisen Saksan alueet.

Roomalaisaika

Varhaisimmat kirjalliset havainnot germaaneista löytyvät roomalaisten kirjoituksista. Germaanien asuttama alue tuli muodostumaan Rooman valtakunnan pohjoisrajaksi (Rein-Tonava) vuosisatojen ajaksi. Roomalaiset tekivät valloitusretkiään germaanien alueelle mutta pysyvästi roomalaiset eivät germaanien alueita onnistuneet valloittamaan. Monet nykyisen saksalaisen maailman kaupungeista syntyivät germaanien ja Rooman raja-alueelle kuten Strasbourg, Mainz, Köln, Augsburg, Regensburg ja Wien.

Uskonto ja mytologia olivat varhaisgermaanisen kulttuurin tärkeitä osia. Tärkeimpiä germaanien jumalista olivat Wotan, pääjumala, Thor ja Freija. Sekä taivasta että maata asuttivat nymfit, henget, keijut, menninkäiset, noidat ja ihmissudet.