1800-luvulta I maailmansotaan
Napoleonista Saksan yhdistymiseen Preussin johdolla
Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranskan johtoon noussut Napoleon sai hetkellisesti Saksan alueen sekaannuksen tilaan. Lopulta lähinnä preussilaisista koostuneet joukot löivät Napoleonin Ranskan Leipzigissa vuonna 1813. Napoleonin hävittyä lopullisesti 1815 palautti Wienin kongressi myös Saksan alueen entiseen järjestykseen. Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ei kuitenkaan palautettu. Perustettiin 39 riippumattoman valtion ”saksalainen liitto”. Näiden pikkuvaltioiden lisäksi olivat tietenkin vanhat voimatekijät pohjoinen Preussi ja eteläinen Itävalta.
Vuoden 1848 vallankumousaallon vaikutuksesta Saksaa alettiin yhdistää. Keskeiseksi alkoi muodostua kysymys siitä onko Itävalta mukana yhtenäisessä Saksan valtiossa eli Suur-Saksassa vai jääkö Itävalta uuden Pien-Saksan ulkopuolelle. Tärkeäksi käännekohdaksi muodostui Vilhelm I astuminen Preussin valtaistuimelle vuonna 1861. Hänen hallituksensa pääministeriksi nousi Otto von Bismarck. Hän pyrki preussilaisten dominanssiin Saksassa ja Preussin ja Saksan turvallisuuden varmentamiseen Euroopassa.
Preussi löi ensin Tanskan nopeasti vuoden 1864 sodassa. Kysymyksessä oli Schleswig-Holsteinin alueen hallinta. Preussin ja Itävallan hallintaan liitetyistä alueista syttyi lopulta sota myös Preussin ja Itävallan välille vuonna 1866. Preussi murskasi Itävallan ja muodostettiin uusi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan ylivalta Saksassa oli rikottu ja Saksan osat kääntyivät Preussin puolelle. Reinin alueen valtiot olivat edelleen Ranskan vaikutusvallan alaisena. Vuosien 1870-1871 sodassa Preussi löi Ranskan ja samalla Saksa yhdistyi Preussin johdolla. Preussin kuninkaasta Wilhelm I tuli nyt Saksan keisarikunnan johtaja.
Saksa 1815-1866
Bismarckin aikakaudesta I maailmansotaan
Saksasta tuli vuosiksi 1871-1890 Euroopan johtava sotilaallinen ja taloudellinen mahti. Ajanjaksoa on kutsuttu ”Bismarckin aikakaudeksi”. Vuoden 1871 jälkeen Saksa koki teollisen vallankumouksen voimakkaan etenemisen ja samalla talouden huiman kehityksen. Saksasta tuli Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen johtava taloudellinen kilpailija. Saksa myös kaupungistui voimakkaasti 1800-luvun kuluessa. Kaupunkien asukasluvut jopa kymmenkertaistuivat vuosien 1820-1910 välisenä aikana. Samalla maastamuutto esim. Yhdysvaltoihin väheni huomattavasti.
Bismarck toimi käytännössä Saksan johdossa, keisari Vilhelm I nojautui niin vahvasti rautakansleriinsa. Kansleri valitsi ministerinsä ja näin ollen hallitus ei ollut parlamentin kontrollissa. Preussi säilytti erityisasemansa Saksan johtavana valtiona. Bismarck oli erittäin taitava säilyttämään Euroopan voimatasapainoa, hänen tavoitteenaan oli säilyttää rauha sekä turvata Preussin ja Saksan asema Euroopassa. Pikku hiljaa Saksan ja Venäjän suhteet alkoivat Bismarckin taitavasta diplomatiasta huolimatta heiketä. Bismarck muutti myös suhtautumisensa siirtomaiden hankkimiseen. Saksa hankki Lounais-Afrikan, osia Itä-Afrikasta ja Zanzibarin. Se oli kuitenkin toisen luokan siirtomaavalta verrattuna Iso-Britanniaan ja Ranskaan.
Merkittävää muutosta merkitsi keisari Vilhelm II nousu valtaistuimelle vuonna 1888. Uusi keisari oli imperialisti ja monarkisti. Hän joutui pian törmäyskurssille Bismarckin kanssa. Rautakansleri joutui eroamaan ja Vilhelm aloitti itse uuden ulkopolitiikan ajamisen. Uusi ”Weltpolitik” tarkoitti suurta ja modernia laivastoa osana Saksan sotilasmahtia. Saksasta oli määrä tehdä maailmanmahti ja se panosti yhä enemmän kolonialismiin. Käynnistyi laivastokilpailu Saksan ja Iso-Britannian välille. Vuoteen 1914 mennessä Saksa oli rakennuttanut itselleen 13 valtavaa modernia taistelulaivaa, briteillä vastaavia aluksia oli jo 18.
Saksa ajautui ristiriitoihin brittien ja ranskalaisten kanssa Afrikassa. Euroopassa Saksa oli jo 1880-luvulla liittoutunut Itävalta-Unkarin ja myöhemmin Italian kanssa. Serbian ylivaltapyrkimykset Balkanilla aloittivat käytännössä I maailmansodan vuonna 1914. Serbian tukena oli Venäjä ja Serbian pääasiallista vastustajaa Itävalta-Unkaria tuki luonnollisesti Saksa. Venäjän liittolaisia olivat Ranska ja Iso-Britannia ja Saksan hyökättyä Belgiaan oli suursota käytännössä alkanut. Britit olivat luvanneet tukea Belgiaa mahdollisen sodan syttyessä.
Saksa jäi sodassa kahden rintaman väliin. Idässä sota Venäjää vastaan sujui hyvin ja loppui Saksan voittoon osittain Venäjän vallankumousten ansiosta. Lännessä sota brittejä, ranskalaisia ja myöhemmin myös amerikkalaisia vastaan juuttui juoksuhautoihin ja lopulta Saksa joutui taipumaan aselepoon vuonna 1918. Sodan lopputuloksena Habsburgien Itävalta-Unkari hajosi. Lopulta myös Hohenzollernit menettivät kruununsa, keisari Wilhelm II luopui kruunusta ja Saksasta tuli tasavalta.
Versailles`n rauhansopimus vuodelta 1919 oli kauhistus Saksalle. Saksa menetti paljon maa-alueita, mm. Itä-Preussi joutui taas eroon muusta Saksasta Puolan käytävän takia, kaikki siirtomaansa, armeijansa ja se joutui maksamaan valtavat sotakorvaukset voittajavalloille.
