Weimarin tasavalta tunnusti osavaltioiden pitkälle menevän itsehallinnon eli koulutus, poliisi, kirkko ja välillinen verotus jäivät osavaltioiden päätettäväksi. Tasavallan alkutaival oli hankala, mm. Berliinissä saksalaiset kommunistit eli ”spartakistit” kapinoivat vuoden 1919 alussa ja myös Baijerista tuli hetkeksi kommunistinen ”neuvostotasavalta”. Ranska vaati Reininmaata itselleen ja suurinflaatio uhkasi kaataa koko Saksan talouden. Adolf Hitlerin johtamat natsit yrittivät kaapata valtaa vuonna 1923 ns. oluttupavallankaappauksessa.

Weimarin tasavallan johdossa oli vuoteen 1925 Friedrich Ebert ja hänen jälkeensä entinen sotamarsalkka Paul von Hindenburg johti Saksaa. Ulkoministerinä toiminut Gustav Stresemann onnistui parantamaan Saksan ulkopoliittista asemaa ja osa Versailles´n rauhansopimuksen pykälistä jäi toteuttamatta. Myös sotakorvausten määrää pienennettiin ja takaisinmaksuaikaa lykättiin vuoteen 1988 asti.

1920-luvun alussa Adolf Hitler valtasi Saksalaisen työväenpuolueen ja muutti sen nimen Kansallissosialistiseksi saksalaiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP eli natsipuolue). Natsit saivat aluksi vain hyvin vähän kannatusta mutta maailmanlaajuisen talouslaman levittyä Saksaan vuonna 1929 alkoi natsien kannatus nousta. Natsit saivat kannatusta myös talous- ja teollisuuspiireissä. 1930-luvun alkuvuosina natsien suosio jatkoi kasvuaan ja lopulta vuonna 1933 Adolf Hitler nimitettiin Weimarin tasavallan kansleriksi.

Hyvin pian valtaannousunsa jälkeen natsit alkoivat rajoittaa kansalaisoikeuksia. Valtiopäivätalon tuhopoltto, todennäköisesti natsien järjestämä, antoi tähän tarvittavan tekosyyn. Natsit eivät vieläkään saaneet vaaleissa enemmistöä mutta saksalaisten nationalistien liittouduttua heidän kanssaan Hitler sai käytännössä valtiopäiväenemmistön. Tämän jälkeen natsit toteuttivat nopeasti koko Saksan yhteiskunnan haltuunoton. Vastustajat eliminoitiin tai suljettiin keskitysleireille. Ensimmäinen leiri avattiin Münchenin lähelle Dachauhun vuonna 1933 ja pian leirejä oli muuallakin, mm. Oranienburg, Sachsenhausen, Buchenwald, Ravensbrück ja Bergen-Belsen. Myös natsipuolueen sisäiset toisinajattelijat nujerrettiin. Hitleristä tuli diktaattori, der Führer, vuonna 1934 Hindenburgin kuoltua.

Natsit käyttivät propagandaa tehokkaasti politiikassaan. Nünrnbergin vuoden 1934 puoluekokouksessa nähtiin tästä parhaat esimerkit. Vuoden 1936 Berliinin kesäolympialaiset oli ylivertainen saksalainen propagandatapahtuma koko maailmalle.

Ulkopolitiikassaan Hitler pyrki sivuuttamaan Versailles`n sopimuksen eli palauttaa menetetyt alueet Saksalle, uudelleen militarisoida Reininmaa ja lopettaa aseistariisunta ja sotakorvaukset. Liittolaisekseen Hitler sai vuonna 1936 Mussolinin fasistisen Italian. Iso-Britannian ja Ranskan noudattaessa myöntyväisyyspolitiikkaa onnistui Hitler häikäilemättömällä politiikallaan valloittaa Saksalle lisää alueita, mm. Itävalta liitettiin Saksaan vuonna 1938 ja Tsekkoslovakia vuonna 1939. Lopulta Saksan hyökkäys Puolaan syyskuun alussa vuonna 1939 aloitti toisen maailmansodan. Iso-Britannia ja Ranska eivät voineet enää sulkea silmiään Saksan valloituspolitiikalta.

Puola valloitettiin nopeasti ja sota pysähtyi Saksan osalta yli puoleksi vuodeksi. Vuoden 1940 keväällä Saksa valtasi nopeasti ensin Tanskan ja Norjan sekä myöhemmin vielä Belgian ja Hollannin. Kesäkuussa myös Ranska joutui Saksan valtaamaksi. Vuonna 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen kommunistista Neuvostoliittoa vastaan ja valloitti nopeasti suurimman osan Neuvostoliiton Euroopan puoleisista osista. Vuoteen 1942 mennessä Saksa liittolaisineen hallitsi käytännössä koko manner-Eurooppaa. Iso-Britannia pysyi valloittamattomana linnakkeena ja Neuvostoliitto keräsi voimia vastaiskuun. Saksan asettuminen Japanin rinnalle tuli tuomaan myös Yhdysvallat sodan loppuvaiheessa Saksan vastaiseen liittoumaan Euroopassa.

Natsit olivat aloittaneet juutalaisvastaiset toimet jo vuonna 1935 kieltämällä juutalaisten kansallisoikeudet, ihmisoikeudet, laillisen suojan ja sosiaalisen aseman. Jo vuonna 1938 juutalaisia alettiin kuljettaa keskitysleireille. Tammikuussa 1942 Wannseessa Berliinin lähistöllä pidetyssä salaisessa kokouksessa päätettiin ”lopullisesta ratkaisusta”, jonka tavoitteena oli juutalaisten hävittäminen Euroopasta. Tätä kutsutaan holokaustiksi, juutalaisten joukkotuhoamiseksi. Jo ennen vuotta 1942 juutalaisia oli tapettu eri puolilla Eurooppaa sijainneilla tuhoamisleireillä. On arvioitu, että natsit surmasivat noin 6 miljoonaa juutalaista toisen maailmansodan aikana.

Vuoden 1942 aikana toisessa maailmansodassa tapahtui käänne. Stalingradissa Saksa menetti kokonaisen armeijan saksalaisten jäätyä puna-armeijan saartamaksi. Talvella 1942 liittoutuneet aloittivat Saksan kaupunkien massiiviset pommitukset. Lopulta Normandian maihinnousu kesäkuussa 1944 pakotti Saksan vetäytymään myös Länsi-Euroopasta. Vuoden 1945 kevääseen mennessä liittoutuneet olivat valloittaneet käytännössä koko Saksan. Saksa antautui lopulta 7.5.1945 ja natsien tuhatvuotinen valtakunta romahti oltuaan pystyssä vain 12 vuotta.