Sodan lopussa Saksa oli huonosti toimiva rauniokasa, joka oli käytännöllisesti katsottuna anarkian tilassa. Noin 10 miljoonaa saksalaista joutui lähtemään Tsekkoslovakian, Unkarin, Jugoslavian, Romanian, Puolan, Sleesian ja Itä-Preussin alueilta.

Voittajavaltiot päättivät Saksan kohtalosta Jaltan ja Potsdamin konferensseissa sodan loppuvaiheessa ja sodan päätyttyä. Saksa jaettiin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeisiin. Myös pääkaupunki Berliini jaettiin miehitysvyöhykkeisiin. Läntiset vyöhykkeet eivät olleet maayhteydessä muuhun läntiseen Saksaan, koska Berliini sijaitsi Neuvostoliiton alueen keskellä. Natsien johtajat, pois lukien sodan loppuvaiheessa itsemurhan tehneet kuten Hitler, tuomittiin Nürnbergin sotaoikeudessa vuonna 1946.

Jo toisen maailmansodan loppuvaiheessa alkoi kylmä sota, ideologinen vastakkainasettelu idän ja lännen välillä. Saksan tuli jakamaan kylmän sodan jakolinja, rautaesirippu. Erimielisyydet Berliinin hallinnoimisesta johtivat Berliinin saartoon vuonna 1948. Neuvostoliitto esti lähes vuoden ajan kaikki maakuljetukset Berliinin ja läntisen Saksan välillä. Saksasta muodostui kaksi valtiota, entisistä läntisistä miehitysvyöhykkeistä BRD, Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa ja Neuvostoliiton alueesta DDR, Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa.

Berliinissä ongelmaksi muodostui Neuvostoliiton kannalta itäsaksalaisten joukkopako länteen. Tätä joukkopakoa estämään itäsaksalaiset rakensivat vuonna 1961 Varsovan liiton tuella Berliinin muurin erottamaan Länsi- ja Itä-Berliiniä toisistaan. Itä-Saksa pysyi Neuvostoliiton talutusnuorassa koko kylmän sodan ajan ja Berliini pysyi jaettuna kaupunkina ja kylmän sodan ”kuumana pisteenä” lähes 30 vuotta. Itä-Saksan johtaja Erich Honecker piti maataan tiukassa otteessaan. Preussilainen kuri tuli takaisin ja Stasi vakoili kaikkia mahdollisia kommunismin vastustajia. Lopulta Neuvostoliiton uudistusmielisen johtajan Mihail Gorbatsovin aika lopetti kylmän sodan. Vuonna 1989 yli 400 000 itäsaksalaista loikkasi länteen. Neuvostoliitto ei tähän puuttunut ja lopulta Berliinin muuri murtui 9.11.1989.

Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl julisti Saksan yhdistyneen ja käytännön neuvottelut yhdistymisestä aloitettiin. Hajoamaisillaan ollut Neuvostoliitto ei lähtenyt yhdistymistä vastustamaan, varsinkin kun se sai Saksalta merkittäviä lainoja. Virallisesti Saksat yhdistyivät 3.10.1990. Pääkaupunki siirrettiin Bonnista Berliiniin vuonna 1992.

Länsi-Saksa oli toiminut Euroopan taloudellisena veturina pian toisen maailmansodan jälleenrakennuksesta selvittyään. Se oli toiminut myös Euroopan taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen kärkijoukoissa 1970-1980-luvuilla. Saksojen yhdistymisen jälkeen Saksan talous on jatkanut nousuaan, vaikkakin itäisen Saksan nostaminen lännen tasolle vie vielä pitkään. Saksa on ollut Euroopan yhdentymisen vetäjänä edelleen viime vuosikymmeninä. Tästä esimerkkinä Euroopan talousyhteistyön muuttuminen yhä poliittisempaa suuntaan EU:n myötä vuodesta 1992 ja yhteisvaluutta euron tulo vuonna 2002.