OPETUSMINISTERIÖ on suunnitellut uudistusta, jonka seurauksena toisen asteen arvosanoista tulisi pääsylippu yliopistoon. Uudistuksen tarkoituksena on muun muassa nopeuttaa pääsyä jatko-opintoihin.

Lukioaika on psyykkisen kehityksen kannalta identiteetin rakennusaikaa. Puhumattakaan yläasteajasta, jolloin uudistuksen valossa nuoren tulisi jo ­tietää, mitä hän haluaa tehdä ­aikuisena ja mihin aineisiin ­lukiossa panostaa. Nuoren omat arvot ja maailmankuva etsivät vielä pysyvämpiä uriaan. Monia ohjaavat vanhempien toiveet ja odotukset.

Nuoruusikään voi kuulua hämmennystä, tunne-elämän vaihteluita ja ailahtelevuutta. Nuorena myös ”kokeillaan” erilaisia ideologioita ja etsitään ­samaistumiskohteita: 16-vuotias luontoaktivisti ei välttämättä ole sitä enää 30-vuotiaana.

Sosiaaliset suhteet ovat monen nuoren arjessa etusijalla, ja syystä, sillä niiden myötä saadaan tärkeitä vuorovaikutus­taitoja sekä opitaan itsestä.

Koulutus ja työelämään valmistautuminen jäävät helposti kiireellisempien kehitystehtävien, kuten yksilöksi ja naiseksi tai mieheksi kasvamisen varjoon. Ne tulevat ajankohtaiseksi sitten, kun oma arvomaailma, taipumukset ja unelmat selkiytyvät – kun oma identiteetti on ”valmiimpi”.

Uudistusta suunniteltaessa ei ole huomioitu yksilön kehitysvaiheita, ja riskinä monen nuoren kohdalla onkin ovien sulkeu­tuminen liian varhaisessa vaiheessa.

On myös selvää, että väärän tien valinneet eivät ole tuottava populaatio yliopistoissa ja myöhemmin työelämässä.

Jos välivuosiin liittyy joidenkin kohdalla syrjäytymisriski, monelle se antaa perspektiiviä, opettaa pärjäämistä ja tuo ikimuistoisia elämänkokemuksia. Suurempi syrjäytymisvaara on niillä, jotka eivät ehdi mukaan oman tulevaisuutensa suunnitteluun.

Nuorille tulisi antaa mahdollisuus kasvaa rauhassa aikuiseksi.

Tania Virintie

psykologi, Helsinki