Ihminen ei ole oppinut historiasta mitään. Jos olisi, niin emme enää sotisi.

Lukiokoulutus on kuin museokoulutus. Mitään ei saa muuttaa, kun kyseessä ovat jonkun intressiryhmän saavutetut edut. Tämä tulee aina esiin, jos halutaan siirtää lukiokoulutusta 2000-luvulle ja vastaamaan tulevien aikuisten arki- ja työelämän tarpeita. Jos lukiossa opetettaisiin pakollisina kursseina kaikkea mitä jonkin yhden asian ihmiset ovat esittäneet, lukiossa ei olisi valinnaisuutta ja se kestäisi vähintään viisi vuotta. Olisivatko silloin kaikki ylioppilaat laajasti yleissivistyneitä?

Lyhyellä aikaa on käyty kaksi kertaa keskustelua siitä voiko lukion tuntijakoa muuttaa valinnaisempaan suuntaan. Edelleen, voisimmeko luopua kuvitelmasta, että muutaman aineen ainoa pakollinen kurssi (n. 30 oppitunti opetusta) takaa nuortemme laajan yleissivistyksen. Keskustelu käynnistyy kuitenkin joka kerta samalla kauhukuvalla, että voiko nuoresta tulla ylioppilas ilman, että hän lukiossa opiskele historiaa. Television uutisissa toimittajan kysymykseen vastaa kadun kulkija pelästynein ilmein kieltävästi - tietysti. Kysymys ei ole tästä, vaan jostain aivan muusta. Ministeri Kiurun johdolla mitään ei uskallettu muuttaa. Nyt yritetään korjata virhettä kehittämiseen tähtäävillä kokeiluilla. Opettajien ammattijärjestö jarruttaa kokeilua tehokkaasti luomalla katteettomia kauhukuvia opiskelijoiden etujen kaventamisesta. Kokonaistyömäärä lukiokoulutuksessa ei näillä kokeiluilla muutu.

Valtio kustantaa kaikkien lukiolaisten opetuksen verovaroilla. Oppitunnilla istuminen ei takaa aina oppimista. Opiskelija voi oppia myös itsenäisesti opiskelemalla ilman, että aina tarvitsee syntyä lukioon ryhmää palkanmaksun perusteeksi. Itsenäistä opiskelua tapahtuu koko ajan riippumatta lukion koosta. Joka vuosi lukioissa on kursseja, joihin ei tule riittävästi valintoja. Tästä huolimatta näidenkin kurssien suorittaminen on opiskelijalle mahdollista. Tärkeintä pitäisi olla lopputulos eli oppiminen eikä opettajalle maksettavan palkan määrä.

Opiskelija suorittaa pakolliset kurssit useimmiten saavuttamalla kurssin lopuksi pidettävässä ”isossa” kokeessa hyväksytyn arvosanan. On eri asia mitä hän on todella oppinut ja omaksunut ko. kurssin asiasisällöistä. Keskustelussa tuntijaosta opettajat lähtevät siitä, että minkä olen opettanut, opiskelija on oppinut. Näin asia ei ole eikä ole ollut ennenkään. Jos opiskelija on motivoitunut oppimaan tietyt asiat, niin hän oppii ne opetuksesta huolimatta. Jos hän ei ole kiinnostunut asioista, hän ei niitä oikeasti opi. Ulkoa voi oppia kokeen pakottamana muutaman pakollisen asian ja päästä kurssilta läpi. Osaako ylioppilas lukiosta pois lähtiessään keskeiset asiat pakollisten kurssien sisällöistä? Ei osaa, mutta näin meidän annetaan ymmärtää. Väitteet perustuvat tunteisiin, omiin intresseihin, luuloihin ja kuvitelmiin.

Suomessa tutkitan monia asioita ja tehdään väitöskirjoja paljon yliopistojen tulostavoitteiden tähden. Erään uutisoidun tutkimuksen tulos oli esimerkiksi, että kadunpuoleisissa asunnoissa on suurempi liikenteen melu kuin sisäpihan puoleisissa. Tulos lienee ollut selvä ennen sen tekemistä. Voitaisiinko nyt tehdä tutkimus ylioppilaiden yleissivistyksen tasosta ja määrästä esimerkiksi tuhannen uuden ylioppilaan otannalla vaikkapa vuosi ylioppilaaksi tulon jälkeen. Silloin nähtäisiin miten he hallitsevat keskeiset oppisisällöt valituista ja kiistellyistä oppiaineista, esim. historia, yhteiskuntaoppi, fysiikka, kemia, filosofia, uskonto ja matematiikka. Näin meillä olisi jotakin näyttöä nykyisen mutu-keskustelun sijaan.

Keskustelussa on myös sivuutettu peruskoulun antama yleissivistys. Siellä opettavat samanlaisen koulutuksen saaneet maisterit samoja oppiaineita (fysiikka, kemia, historia, yhteiskuntaoppi, uskonto ja matematiikka) useita viikkotunteja/kursseja kolmen vuoden aikana. Lukion opettajat lähtevät usein oletuksesta, että siellä ei ole opittu mitään. Vedotaan liian nuoriin ja kypsymättömiin oppijoihin. Onko näin? Jos on, niin miksi siellä sitten kannattaa opettaa ko. kursseja ollenkaan. Antaako peruskoulu nuorille lainkaan yleissivistystä?

Puolet nuoristamme ohjautuu ammatilliseen koulutukseen. Sieltä voi halutessaan pyrkiä korkeakouluihin jatko-opintoihin. Käydyn keskustelun mukaan he ovat kaikki yleissivistymättömiä, koska he eivät opiskele esimerkiksi historiaa yhtään tuntia peruskoulun jälkeen.

Väitän omasta kokemuksestani, että historiaa voi oppia myös elämän aikana riippumatta siitä mitä tuli tehtyä koulussa. Television dokumenteista ja uutisista, sanoma- ja aikakausilehdistä sekä kirjoista olen saanut laajan yleissivistykseni historiasta, vaikka se alun perin oli myös lempiaineeni koulussa. Tunneilla aikoinaan opetettuja ja opittuja knoppeja vuosilukuineen en ole missään tarvinnut, kun en ole osallistunut ”Haluatko miljonääriksi”- tyyppisiin kilpailuihin.

Menestyminen elämässä ei ole kiinni siitä, onko opiskellut jonkin lukioaineen tietyn kurssimäärän vai ei. Työelämässä on voinut menestyä vaikka ei olekaan opiskellut lukioaikanaan filosofiaa, psykologiaa, biologiaa, fysiikkaa, kemiaa tai uskontoa. Eri aikoina nämä aineet ovat olleet valinnaisia, vapaaehtoisia tai ainetta ei ole lukiossa opetettu ollenkaan. Uskonnon on voinut välttää kuulumalla siviilirekisteriin.

Voisiko lukio elää samaa tahtia yhteiskunnan muuttumisen kanssa jo 2020-luvulla?

Hannu Suoniemi

Entinen opetusalan sekatyöläinen

Tampere