Sormesi tapailevat unohtuneen kappaleen kulkua. Muutaman harhaosuman myötä reitti löytyy ja musiikki saa hahmonsa. Yhtäkkiä samalla mieleen putkahtaa tunnetiloja, värejä, muistikuvia ihmisistä ja huoneista, kokonainen ajanjakso elämästä. Riippumatta soittamasi musiikin tyylistä, esityksesi tasokkuudesta tai soittimesi ensiluokkaisuudesta olet tempautunut musiikin mukana olotilaan, josta et juuri äsken aavistanut mitään. Ulospäin tästä kokemuksesta ei välttämättä näy mitään, mutta kokemus voi olla itsellesi aivan mullistava tai ainakin se voi olla sen päivän kohokohta.

Musiikin kokeminen on syvästi henkilökohtaista ja ainutkertaista. Musiikillisten kokemusten vertailu on siitä syystä vaikeaa ellei mahdotonta. Joillekin musiikin antama tunnekokemus saattaa muokata koko henkistä identiteettiä ja antaa motivaation kaikkiin valintoihin elämässä. Musiikin ammattilaisilla tunnekokemus pyritään saamaan hallintaan ja osaksi teknistä suoritusta. Musiikin voima on siinä, että kuulijat voivat kokea musiikin yhtä voimakkaasti kuin esittäjätkin. Monitahoinen yleisökulttuuri kukoistaa musiikin ympärillä syystä. Aina musiikki ei silti sytytäkään, ei kuulijoita eikä oikein esittäjiäkään, joskus taas se herättää ristiriitaisia tunteita.

Olen koettanut jotenkin kuvata sitä musiikin kokemisen tapahtumaa, joka on mukana aina kun musiikki toteutuu, musiikin lajista tai toimijasta riippumatta. Koska tämä kokemus tuntuu ainakin itselleni ratkaisevan tärkeältä tekijältä, jotta musiikkia voisi pitkäjänteisesti harrastaa, tehdä työkseen tai ylipäänsä olla musiikin kanssa aktiivisesti tekemisissä, luulen, että motivaatio oppia musiikkia on myös siitä riippuvaista. Kaikille musiikkia opettaville on tuttua, että oppilaiden aktiivisuus musiikin suhteen vaihtelee eikä usein riipu teknisestä edistymisestä. Ilman työvälineitä on vaikea toteuttaa musiikkia, mutta ilman motivaatiota ei ole halua hankkia työvälineitä. Jossain vaiheessa motivaatio syntyy, jopa syttyy ja silloin oppilaalla onkin yhtäkkiä hyötyä kaikesta hankitusta tekniikasta ja palava halu oppia lisää. Voiko musiikillista motivaatiota auttaa syntymään?

Olen yrittänyt kuvailla musiikin kokemisen ainutkertaisuutta ja musiikin tekemisen motivaation ensisijaisuutta, koska koen, että jokainen oppilas kantaa näitä ominaisuuksia ikäänkuin mahdollisuuksina sisällään. Oppilaan hankkiessa musiikillista osaamista ja hallitessa vähitellen yhä uusia tekniikoita, hän oppii saamaan arviointia musisoimisestaan sekä sisäistää saamansa palautteen. Vähitellen hänelle syntyy kuva siitä, mitä hän osaa ja mitä musiikki hänelle merkitsee. Jos musiikki määrittää hänen arkipäiväänsä, on luultavaa, että hän myös kokee musiikin vahvasti ja syvästi henkilökohtaisesti.

Nollasummapeli tarkoittaa tilannetta, jossa joidenkin toimijoiden välillä vallitsee eräänlainen pakkotila. Automaatin tavoin jonkun voitto on toisen vastaavansuuruinen häviö. Suljetussa tilassa ja rajallisilla resursseilla on pakko toimia tietyllä tavalla. Tiedetään jo etukäteen mikä on lopputulos, jos toimitaan tietyllä tavalla, ja joskus on vain yksi tapa voittaa peli. Näin selkeä on tilanne vaikkapa ristinollassa. Tällainen ajattelu tuntuu täysin sopimattomalta taiteen maailmaan.

Musiikki on toisaalta yksi kaikkein teknisimmistä taiteenlajeista, johon luontevasti sopivat kaikenlaiset kilpailut ja jossa avoimesti pyritään mahdollisimman suureen virtuositeettiin. Soivaa musiikkia voi mitata sekuntikellolla ja soittotekniikkaa eritellä lihas lihakselta. Kaikkia mitattavia seikkoja voi käyttää vertailtaessa soittajien suorituksia tai analysoitaessa itse musiikkia. Kuitenkin arvioitaessa kappaleen esitystä tai tulkintaa ovat ne vain osatekijöitä, jotka vasta yhdessä muodostavat kokonaisuuden, josta musiikki syntyy. Musiikki synnyttää musiikillisen kokemuksen, joka on jokaisella erilainen. Musiikin rikkaus on loputonta, ja myös kokemuksemme musiikista ovat äärettömästi erilaisia. Kokemukset voivat olla myös niin henkilökohtaisia, että niitä on vaikea tiedostaa saati analysoida.

Musiikkiin tuntuu liittyvän kaikenlaisia keskenään erilaisia osatekijöitä. Miten siis opettaa musiikkia? Miten arvioida sitä mitä on opittu?

Nämä ajatukset olkoot alkuna kirjoituksille musiikista ja sen opettamisesta. Niiden tarkoituksena on rohkaista sinua, lukija, kirjoittamaan musiikista ja sen opettamisesta avoimesti ja omakohtaisesti.