PELLAVAN VILJELY JA KÄSITTELY

Pellava tuli Suomeen 1000 –luvulla ja 1700 –luvulla pellavaan liittyvä kotiteollisuus oli huipussaan. Tampereelle tuli ensimmäinen pellavatehdas v. 1856. Tuotteina oli mm. raidalliset patjakankaat.

Pellavan ominaisuuksia:

• erittäin jäykkää ja lujaa
• suuri veden imukyky
• hyvä lämmönjohtokyky, minkä takia tuntuu kesällä viileältä ja talvella lämpimältä
• helppo puhdistettavuus
• kaunis kiilto
• suuri märkälujuus
• ryppyyntyvää
• kutistuu ensimmäisessä pesussa, minkä vuoksi vaatetuskankaat tulisi pestä 60 asteessa ennen ompelua.

Pellavan kasvatus

Öljypellavaa voi viljellä vain Etelä-Suomessa pitkän kasvukauden takia, mutta kuitupellavaa voi viljellä Oulun korkeudella asti.

Kasvukausi on kuitupellavalla 90 vrk (Oulun korkeudelle) ja öljypellavalla 100-110 vrk (Etelä-Suomi). Kuitupellava on 60-130cm pitkä ja hieman latvasta haarova. Kitketään ainakin kerran kun pellava on 10 cm korkeaa. Varsisatoa saadaan 3000-10000 kg/ha ja siitä lihdattua kuitua 15-20%. Netistä löytyy paljon tarkempaa tietoa viljelystä.

Noin kuukauden kuluttua täyskukinnasta kasvit nyhdetään. Siemenet ovat silloin jo ruskeita ja suurin osa niistä on varissut maahan.

Pellavan käsittely

Varret rohkitaan rohkinlautaa vasten, jonka alle on asetettu puhdas kangas. Siemenkodat tippuvat kankaalle. Varret niputetaan lyhteiksi ja viedään likoamaan veteen, nurmelle tai kevättalvella hangelle.

 Pellavasta käytetään koko kasvi hyödyksi:

• Siementen kuoret sioille, nälänhädässä kakkujauhoksi
• Päistäreet lämmikkeeksi perunakuoppaan
• Tappura seinän tilkkeeksi ja karjan kuivikkeeksi
• Rohtimet kankaana työvaatteisiin, riihimekkoihin ja viljasäkkeihin. Hellehousuina vilpoisat, yöllä  lämpimät, eivät tartu ihoon hiestä kastuttuaan karheuden takia. Hakattaessa varstalla pehmeiksi  housuiksi.
• Aivinat naisten paidan yläosaan, pyyhkeisiin, arkipaitoihin.
• Sydämet pikilankatarpeiksi, verkkolangaksi, ryijyjen loimilangaksi

Liotus ja kuivaus

• Liotetaan veden alla pari viikkoa, arvioiden lämpö, pellavien laatu, jotta saadaan lahotettua kuoriosa mutta säilytettyä kuitujen sitkeys.
• 2-3 viikkoa nurmikolla kasvavan ruohikon seassa.
• Keväthangella, jolloin päivällä sulaa ja yöllä jäätyy.

Kootaan ja sidotaan lyhteiksi, kuivataan lämmitetyssä saunassa 2-3 pv tai riihessä rutikuiviksi varoen liikaa kuumuutta.

Loukutus

Loukutetaan kova kuoriosa rikkonaiseksi saaden vaatekuidut esille.

Lihtaus

Lihdataan päistäreitä irti. Lihdassa on tylpät rautaiset terät.

Häkilöinti

Puhdistetaan lopuista päistäreistä häkilöimällä häkilällä tai Itä-Suomen tapaan pellavaharjalla harjaamalla. (Karjalaismummi: harjauksen jälkeen aivinat on hyvät ja tappurat huonot). Häkilässä on 1 – 3 eri tiheydellä olevaa piikkimattoa.

Wikipedian selostus käsittelystä:

Kolme viimeisintä vaihetta vitominen, häkilöinti ja harjaaminen. Vitominen. Lännessä kalpaaminen eli puumiekalla (kalvall) pieksäminen. Pellavasormaus vedetään karkeaa kuikannahkapussia tai verkkokääröä vasten ja samalla painetaan varpaalla ja toisella kädellä vidintä sormausta ja alustaa vastaan. Viimeiset päistäreet ja lyhyet tappurat erkanevat. Lopuksi jää käteen vain pitkät kauniin kellertävät kuidut, aivinat eli ihot. Rohtimet ja tappurat ovat omana kuontalonaan. Sivistää eli harjata pellavia, hienoimmat kuidut eli sivistykset. Lipsuaminen eli luut ja sylkyt karisevat kuiduista.

Kehräys

Pellavista pyöritetään kuontalo ja pujotetaan rukin puuhankuraan. Kuontalosta vedetään pieni erä kuitua kerrallaan ja pyritään tekemään tasaisen paksuista lankaa. Pellavan kehräyksen aikana kostutetaan sormia pienessä kupissa.

Koonnut Merja Kittelä 2017