Kerron teille omien keskiaikakangaspuideni valmistusprosessista.

Keskiaikaisten kangaspuiden rakentaminen alkoi sopivien puiden kaatamisella.

Muutamia pihlajan runkoja kaadettiin ja kuorittiin. Seuraavaksi ne pitää kuivata ja sahata oikean mittaisiksi.

 

Kangaspuiden osat kuivattiin lämpimässä saunassa. 

Keskiaikaiset kangaspuut alkavat muotoutua. 
Osat on sahattu oikean pituisiksi.

Muutamat poikkipuut on köytetty kiinni, joten runko pysyy kasassa. (kuva puiden "nurjalta" puolelta)

Tässä hyvin nykyaikainen ruuvikiinnitys, joka peitettiin puutapilla. Kangaspuiden runkoa oli pakko tukevoittaa, kun tekemäni narukiinnitykset tuntuivat liian heppoisilta.

Keskiaikaisissa pystykangaspuissa loimi kiinnitetään kangaspuiden yläosassa olevaan tukkiin ja kangasta kudotaan ylhäältä alaspäin. Yleensä loimilangat on kudottu lautanauhaloimeen, joten loimen alkuun muodostuu hulpio eikä alkusolmuista muodostuvia langanpäitä kuten vipukangaspuiden loimessa.

Tällaista lautanauha-aloitusta varten tarvitaan kaksi lointa: lautanauhaloimi ja kangaspuiden varsinainen loimi.

Jos luomapuita ei ole käytössä, voi loimen luoda mm. tuolinjalkoja hyödyntäen kuten oheisella videolla on opastettu.



 
Aluksi loin lautanauhaloimen ja pujotin sen nauhalautoihin. Seuraavaksi loin kangaspuihin tulevan loimen. Katkaisin loimilangat loimen toisesta päästä, jotta saisin kudottua ne lautanauhaloimeen.
 
Kudoin lautanauhaloimeen varsinaisen loimen lankoja vuorotellen tummalla ja vaalealla värillä niin, että langan puoliväli muodostaa lautanauhan vasemman reunan. Jaoin joka toisen loimilangan työn ylä osaan ja joka toisen alaosaan. Letitin kummankin lankaryhmän omaksi loimiletiksi, kun olin kutonut noin 15 cm lautanauhaa. Tällaisia loimilettejä oli lopulta yhteensä kahdeksan kappaletta.


Lähikuvaa lautanauhasta

Lautanauhaan kudotun loimen ompelu kiinni aloitusvarpaan.

Aloitusvarpa loimineen kiinnitettiin ylätukkiin.

Täytin pikkuisia pellava- ja juuttipusseja hiekalla loimen alapainoiksi. Olisittepa nähneet minut hiekkalaatikon reunalla lasten hiekkalapio kourassa 

Hiekkapussit loimen alapainoiksi kiinnitettyinä, kaksi pikkuista hiekkapussia jokaisessa loimiletissä. Joka toinen loimiletti on nostettu alapuun yli ja joka toinen jätetty sen taakse.

Alapuun edessä olevien ja takana olevien lankojen väliin muodostuu ns. luonnollinen viriö. Palttinaa kudottaessa joka toinen kude kudotaan tähän luonnolliseen viriöön ja joka toinen kude kudotaan niisillä nostettuun viriöön. Loimilangat saadaan asettumaan oikeaan järjestykseen ja tiheyteen virkkaamalla tukevalla langalla tai nyörillä ketjusilmukoita loimilankojen välistä ja kiinnittämällä tämän langan päät sivupuihin. Kuvassa loimen etuosaan on jo virkattu lankoja erotteleva ja loimen leveyden säilyttävä silmukkajono. Taakse täytyy vielä kiinnittää samanlainen lanka.

Takimmaisten lankojen niisintää pellavalangalla. Keskiaikaisissa puissa ei käytetä irtoniisiä vaan pellavalankaa kuljetetaan edessä näkyvältä niisivarrelta (puu, jossa pellavalankoja jo kiinnitettynä) etummaisten loimilankojen välistä taakse ja kierretään taaemman loimilangan takaa takaisin samasta lankavälista niisivarrelle. Pellavalanka kiepautetaan niisivarren ympäri ja siirrytään seuraavien etummaisten loimilankojen välistä taakse. Näin jatketaan kunnes kaikki takimmaiset loimilangat on kierretty pellavalangasta muodostuvin lenkein, jotka toimivat niisinä. Kuvassa taaempana näkyvä oksainen puu toimii apukeppinä, jota vasten takana olevista langoista on helpompi hahmottaa oikea järjestys.

Niisien avulla nostettu viriö. Ritsan muotoisille kepeille on porattu reiät sivupuihin. Niisivarsi nostetaan keppien oksanhankaan ja näin saadaan muodostettua viriö. 

Ensimmäiset 4 kudekerrosta kudottuna. Loimessa on hyödynnetty värinvaikutusta palttinassa eli valmiiseen kankaaseen muodostuu ruutuja, kun vuorotellen kudotaan keltaisella ja oranssilla langalla. Ruudun rajakohdassa on vierekkäin kaksi samanväristä lankaa sekä loimen että kuteen suunnassa.

Kokonaiskuva ensimmäisistä kudekerroksista. Oikealla pystypuuta vasten on lyömäveitseni, jolla isken kuteet tiiviisti toisiaan vasten 

Tässä valmiit keskiaikaiset pystypuut. Lisäsin vielä taakse tukijalat, jotta voin kutoa puilla myös keskellä pihaa.
Korissa on kudelankoja ja takana lyömäveitsi. Korin edessä kudelankoja kierrettynä sukkuloina toimivien keppien ympärille.

Virittäydyin keskiaikatunnelmaan. Kuteen iskemistä veitsellä viriöön.


Kuvassa vielä pikkuinen pätkä valmista ruudullista kangasta.

Teksti ja kuvat: Marja-Liisa Vorne