Vuoro-koulutuksen pilotissa opettajat pohtivat että palautteenannossa olisi hyödyksi oppilastuntemus. Toisaalta todettiin, että kaikkia oppilaita ei ole mahdollista oppia tuntemaan hyvin (tämä riippuu toki opettajan toimenkuvasta). Yksi opettaja kuvasi haastetta seuraavasti:” Tässä tullaan nimenomaan siihen älyttömän isoon opettajan ammatissa olevaan haasteeseen, että meidän pitää tavallaan aina yksilöllisesti tajuta jokainen oppilas. Että miten se ylipäänsä ajattelee, miten se reagoi palautteeseen. Ja siihen tarvii hirveesti tavallaan sellasta metadataa niistä oppilaista, ja kokemuksia siitä että jos mä nyt kehun sua tästä ja tällä tavalla, niin miten sä reagoit siihen.” Mitä ajatuksia tästä herää, koskeeko tämä haaste teidän työtänne?
Palautteen antamista on perinteisesti pidetty opettajan vastuuna, ja mitä nuoremmista oppilaista on kysymys, sitä suurempi opettajan vastuu toki on. Missä määrin koette, että vastuuta palautteesta voi antaa oppilaille/opiskelijoille, esimerkiksi vertaisarvioinnin, itsearvioinnin ja palautteen pyytämisen suhteen? Voisiko omaa työtä helpottaa antamalla vastuuta jossain määrin oppilaille/opiskelijoille? Mitä se vaatisi?
Miten opettajan luokassa antama palaute ja tuki jakautuvat eri oppilaiden kesken näkemienne videoiden perusteella? Onko tuen jakamisessa kyse tietoisesta valinnasta?
