Etäopiskelutehtävät ajalle 30.3. - 23.4.

Etäopiskelutehtävät ajalle 30.3. - 24.4.

Kirjoitetaan dialogia ma 30.3.

Valitse yksi alla olevista repliikeistä. Mieti, mihin tilanteeseen repliikki liittyy. Mitä tapahtuu ennen sitä ja sen jälkeen? Millaisia ihmisiä dialogissa on mukana? Millainen tarina dialogiin rakentuu?

Laadi dialogi eli vuoropuhelu, johon sisältyy valitsemasi repliikki. Älä lisää tekstiisi mitään muuta kuin repliikkejä: pyri rakentamaan dialogin avulla kuva tilanteesta ja tapahtumista. Ei siis sulkeita, esipuheita eli prologeja eikä teatterissa käytettäviä parenteeseja vaan pelkkää vuoropuhelua.

Tarkista vuoropuhelun merkitsemisen ohjeet täältä. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/138

Olen sekaisin.

Miten häikäisevä morsian!

Paljonko siitä saa?

En kuunnellut aivojani.

Se tuli rajan takaa.

Aina jokin menee pieleen.

Vaalimme sitä rakkaudella.

Suosittelisitko jotain?

Naama on kurassa ja hiekka rutisee hampaissa.

 

Novelli moderniksi ke 1.4. ja to 2.4.

Tehtävä


Lue novelli Hilda Husso, jonka dialogi rakentuu vain soittajan vuoropuhelun varaan. Nykyaikaista keskustelu, mutta pidä lähtötilanne ennallaan. Naisella on miehen kanssa lapsi ennestään, ja hän soittaa entiselle rakastajalleen

  • jotta haluaisi aloittaa suhteen uudelleen
  • jotta haluaisi kehua uudella valloituksellaan
  • jotta haluaisi saada mieheltä lisää elatusmaksuja
  • jotta haluaisi...


Valitse vaihtoehdoista sopivin tai keksi omasi. Miehiä viettelevä hotellisiivooja voi vaikkapa muuttua nykyaikana bisnesnaiseksi ja lapsen isä menestyväksi balettitanssijaksi.


HILDA HUSSO


(Puhelimessa hotellista toiseen)

- Halloo, onko se hotel Francessa?
---
- Olisiko mahdollisuus saada puhutella edeskäypä herra Aksel Lundqvistiä?
---
- Jaaha, se on Lundqvist, kuin puhuu. Tämä on hotel Iriksestä kuin puhutaan. Minä olen Hilda Husso, muistaako Lundqvist vielä?
---
- Olin Ekbomin maatsalongissa siivoojattarena silloin kun poika syntyi, jos Lundqvist muistaa?
---
- Halloo, kuinka, en kuullut?
--- 
- Ei, ei täällä ole ketään nyt. Ei Lundqvistin tarvitse pelätä, että joku kuulisi, puhu vapaasti.
---
- Kiitos, poika voi hyvin. On ollut maalla nämä vuodet. Isänsä näköinen oli, kun pari vuotta sitten kävin sitä katsomassa. Ihan oli kuin Lundqvist, se minua enimmin ilahdutti.
---
- Ei, ei mitään, en minä eläkettä sille enää.
--- 
- Antoihan Lundqvist silloin sen kaksisataa. Moni ei olisi antanut sitäkään. Kiitos vain vieläkin. Se oli kylliksi. Ei, ei toki enää.
--- 
- Kiitos kysymästä. Hyvin itsekin olen voinut. Kuusi vuottahan siitä on. Luojan kiitos, olen sattunut hyviin paikkoihin. Laivassa olen ollut siivoojattarena ja sitten hotellissa Viipurissa ja Pietarissa.
---
- Ei, ei pojasta ole ollut minulle mitään haittaa. Suotta silloin poliisillakin Lundqvistia pelottelin, mitä poliisi olisi siihen muka voinut. Sitä on yksinkertainen ja lapsellinen, kun on kokematon. Lundqvist ei muistele sitä pahalla.
---
- Ei, ei se Lundqvistin syy ollut. Ja onpahan syy sitten! Ei syy eikä mikään. Sattuuhan sitä, sehän on kokemattomuutta vain ja viattomuutta. Ja kuten sanoin, ei pojasta ole haittaa. Tottahan se ihmiseksi kasvaa ja ihmisenä kuolee, kuten muutkin, minkälaisena, se on hänen asiansa, ei meidän.
---
- Tietenkin sen elanto vielä vähän maksaa, vaa ei se tunnu, kun ansaitsee kuten minäkin eikä lapsia ole muita kuin tämä yksi Lundqvistin kanssa.
---
- Kiitos siitä, että Lundqvist haluasi nähdä poikaa. Saahan Lundqvist, jos todella tahtoo, vaikka onhan se tarpeetonta. Minä kun muuten tulin asioita järjestämään tänne, niin pistäydyin sitä samalla katsomassa.
---
- Käymäsiltään käymässä. Heitän nyt palvelukseni.
---
- Ettäkö sulhasia? Se Lundqvist, se on entinen. Mutta tavallaan se on tottakin, sitä ihmiselämässä sattuu jos jotakin.
---
- Tarkoitan, sattuu sellainenkin hullu, joka naida tahtoo.
---
- Niin arvelin. Arvelin ottaa miehen, kun on sopiva. On asioita, jotka puhuvat sen puolesta. Jalat ja vanhuus.
---
- Ystävällinen, kuten aina. Ei sievä enää. Näkisipä Lundqvist, ei sieväksi enää sanoisi. Sitä muuttuu ihminen.
---
- Ruotsin puolelta on. Kauppias on, Eriksson nimeltään. Sinne ajattelin mennä.
---
- Poikako? Tänne jää poika. Mitä minä sillä siellä. Kun lapsi kasvaa, mitä se enää vanhemmilla sitten? Se on vain haitaksi sille. Mitä Lundqvist itse ajattelee?
---
- Ei Lundqvist pelkää, en minä häntä Lundqvistin vastuksi toki. Jääköön samaan paikkaan, maksan sinne eläkkeen.
---
- Ei, Eriksson ei pojasta mitään tiedä. Mahtaisiko tuo tuosta paheta? En usko. Vaan mitäpä se häneen kuuluu.
---
- Ei Lundqvist vain mitenkään ajattele, että Lundqvistia tahdon rasittaa. Ei, sehän olisi siivotonta. Vaan onhan poika tavallaan Lundqvistinkin, ajattelin. Ja ajattelin siksi, että jos Lundqvist olisi niin hyvä ja sen verran huolestaisi, että kun poika tulee siihen ikään, että juoksupojaksi kelpaa, niin Lundqvist toimittaisi hänet johonkin hotelliin.
---
- En tietysti erityisiä vaatimuksia aseta, että muka hotelliin. Vaan onhan sekin hyvä ala. Ala kuin ala, kunhan ihmisenä pysyy, toimeen tulee ja on tyytyväinen. Ja sehän riippuu luonteen laadusta, ei muusta, ajattelen.
---
- Ei Lundqvist. Huolehdin itse pojasta siksi. Tottahan rahoja siksi saan. Siitä pidän huolen. Ja onhan minulla säästöjäkin.
---
- Ei paljon. Tuleehan niitä kuuteentuhanteen.
---
- Niin on kertynyt.
---
- Hee, rikkautta jos rakkauttakin.
---
- Ha-ha-haa. Hyvä ammatti. Tuottaahan se siivouskin yksinään, ja sitten lahjarahat ulkoa, Lundqvist tietää.
---
- Ha-ha-haa, ei ollenkaan, ei ainotakaan rikasta rakastajaa.
---
- Ei, ei, Lundqvist laskee leikkiä. En minä ole vielä kenenkään antanut itselleni hölynpölyä rakkauksista ja muista puhua - mitä aikoinaa lienee Lundqvist puhunut, ei muut.
---
- Ettäkö minä siveydestä? Ha-ha-haa, mitä se Lundqvist nyt. Tietysti tavallaan siveydestä, aivan kuinka ottaa.
---
- Tietysti nimityksiä kaikki. Ha-ha-haa, kokemattomat ihmiset kun pääsevät asioita nimittelemään ja nimityksiä kaavailemaan, niin siinä se. Järkevät ihmiset, mitä ne nimityksistä.
---
- Mies on varakas, siinä koko rakkaus. Ja sanon suoraan, pelkään, ettei toista tarjousta tule. On ikää jo minullakin. Ja vakituinen mies on vakituinen.
---
Ei miehessä mitään erityisiä etuisuuksia, mitä sitä vielä etuisuuksia! Ei ole liian viisaskaan. Se on hyvä minusta. Varoja on eikä sukulaisia, siis sopivasti sekin. Tämä kauppa, minkä teen, on kaikin puolin edullinen. Sain myötäjäisiksi etukäteen viidentuhannen pankkikirjan, tietääkö Lundqvist.
---
- On tarpeeksi rahoja. Nämä viisituhatta säästän pahan sattuman varalle, vaan ne kuusi tuhatta, ne ovat liikaa.
---
- Ei, ei pojalle. Mutta jos Lundqvist tahtoo pitää ne, se on toista.
---
- Ei, ei pojalle. Rahat olisivat vahingoksi hänelle. Oleellisinta on, kun ihminen itse ansaitsee pienestä elatuksensa. Sitten on vähään tyytyväinen ja osaa iloita. Ponnistus on paras ihmiselle. Siksi ei rahoja pojalle. Mutta Lundqvist on hyvä ja käyttää ne itse, miten vain parhaaksi näkee.
---
- Niin minäkin. Miksi me vanhaa tuttavaa, joilla on ollut hauskoja hetkiä, emme voisi olla suoria keskenämme ja puhtaasti ajatusta ulos sanoa. En kiellä, ettei Lundqvist olisi miellyttänyt minua enemmän kuin kukaan muu sivukulkija, ja onhan niitä sivukulkijoita sattunut jos jonkinlaista. Ja siksipä ajattelinkin, että Lundqvist ottaisi ne.
---
- Rakas Lundqvist, ei estelemistä enää. Se on nyt minun, vanhan hupakon päähänpistoja? Sillä mitäs minä sinne vieraalle miehelle pienistä säästöistäni viemään. Ei Lundqvist saa olla turhan arka, Lundqvist, joka on niin rohkea, ha-ha-haa - veijari ihan naistenkin suhteen.
---
- Ei, ei. Lundqvist puhuu taas piloillaan. Ei meistä enää, eikä minusta enää. Minä tiedän Lundqvistin ma'un. Minä olen vanha ja kohta ryppyinen. Ja Lundqvisthan pitää niin tuoreista ja raikkaista.
---
- Ei Lundqvist, pila pois. Ennen oli toista. Kuinka se Lundqvist oli iloinen. Herrjestas, miten se osasikin.
---
- Ha-ha-haa - tavataan vain, niin jätän pankkikirjankin.
---
- Ha-ha-haa. Se on leikkisä, kuten aina. Vietetään vain juhlat, ei minulla mitään sitä vastaan taas.
---
- Minua ikävä? Ei ollenkaan, tiedän sen.
---
- Ha-ha-haa. - Se Lundqvist, kymmenille se Lundqvist niin sanoo, vaan ei haittaa -
--- Kyllä tule, aamupuoleen yötä, kun Lundqvist on vapaa. Näkemiin sitten!
---
- Ha-ha-haa, en suostu!

Maria Jotuni, kokoelmasta Suhteita (1905)

 

 

Kirjoita roolissa ma 6.4.


Valitse itsellesi jokin rooli, joka liittyy jollain tavalla vallitsevaan poikkeustilanteeseen ja koronavirukseen. Voit olla supersankari terveydenhuollossai, virusta levittävä pahis, viaton myyjä kaupassa, jossa viruksenkantajia käy, kotiarestiin kehotettu eläkeläinen... Mahdollisuuksia riittää!

Eläydy roolihahmosi maailmaan: Millainen hän on? Millaisessa maailmassa ja millaisten  valintojen keskellä hän elää?

Kirjoita roolihahmosi päiväkirjaa yhden päivän ajalta. Mieti, sisältääkö päiväkirja tunnelmakuvia tai välähdyksiä päivältä, kronologisesti etenevän kuvauksen vai jotain muuta.

 

PIHARUNO ke 8.4.

  1. Ota ohjeesta kuva. Pue lämmintä päälle, ota vihko ja kynä. Mene ulos. Asetu mieleiseesi paikkaan (esimerkiksi terassille, omenapuun alle tai kasvimaan reunalle).
  2. Kirjoita ohjeiden mukaan huomioita siitä, mitä näet. Huomioista tehdään runo.
  3. Kirjoita lause, jossa kuvaat yhtä asiaa, joka valitsemastasi paikasta näkyy.
    1. Kirjoita lause, jossa kuvaat toista asiaa, joka valitsemastasi paikasta näkyy.
    2. Kirjoita lause, jossa kuvaat jotain pientä valitsemastasi paikasta näkyvää yksityiskohtaa.
    3. Kuvaa jotain asiaa, joka on selkäsi takana (voit kääntyä).
    4. Kuvaa maisemaa kokonaisuudessaan ja käytä kuvauksessa jotakin kielikuvaa. Voit verrata näkemääsi johonkin asiaan tai tehdä elottomasta elollisen.
    5. Kuvaa omia kokemuksiasi minä-muodossa. Miltä sinusta tuntuu? Mitä ajatuksia sinulla herää juuri nyt?
  4. Tule sisälle. Muokkaa muistiinpanoistasi runo siten, että jokaisesta kohdasta tulee vähintään yksi säe eli yksi runon rivi. Voit jakaa runosi kappaleisiin eli säkeistöihin.

 Jos menet metsään, voisi runot lähettää luontorunokilpailuun!

Lähetä runo kilpailuun 15.7. mennessä.



Ohjeet kisaan osallistumiseen ovat täällä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/25/millainen-suomen-luonto-on-runon-kielella-osallistu-luontorunokilpailuun?fbclid=IwAR0XNI--iTop8VfVdE3OcqnAF4K2_f-GwgJAF3QV5ZHZrKa6U5fv88gmECk

 

 

Kirjailijoiden ja kirjoittamisen ohjaajien tehtäviä to 9.4., ke 15.4., to 16.4., ma 20.4., ke 22.4. ja to 23.4. (yksi tehtävä/tunti, viisi tehtävää järjetyksessä a:sta e:hen.)

Tuoreiden kirjoitusoppaiden tekijät neuvovat: Kirjoita haiku, kirje tai tarina pelosta

Poikkeusoloissa kannattaa kirjata tunteitaan ja ajatuksiaan ja dokumentoida ainutlaatuista tilannetta.

Suvi Ahola HS

Julkaistu: 29.3. 2020

Kaksi kysymystä kirjoitusoppaiden tekijöille: 1) Mitä kirjoittaminen ihmiselle antaa? 2) Mitä kannattaisi kirjoittaa nyt, koronaviruksen aikaan, huviksi, hyödyksi tai terapiaksi?

Karin Erlandsson to 9.4.

 

1 Kirjoittaa voi muutenkin kuin julkisuuteen, ja niin pitäisi useampien ihmisten tehdä. Taide on maagista myös siten, ettei se aina vaadi yleisöä. Kun sen muistaa, saa rohkeutta toimia.

 

2a) Juuri nyt kannattaa kirjoittaa päiväkirjaa, sillä ajankohta on ainutlaatuinen ja päiväkirja sen tärkeää dokumentointia. Päiväkirjassa tutkii myös itseään, ja monet tunteet helpottuvat, kun ne sanallistaa.

Kirjoita omasta päivästäsi päiväkirjateksti vihkoosi. Sitä ei tarvitse lähettää minnekään!

Päivi Haanpää: ke 15.4.

 

1 Kirjoittaminen on keino ilmaista tunteita, jakaa ajatuksia ja luoda uusia maailmoja. Kirjoittaessa on turvassa: teksti ei karkaa paperilta, sitä voi muokata ja jatkaa, ja kirjoittaja päättää itse, jakaako hän sen muille vai ei.

 

Minulle kirjoittaminen on keino yrittää ymmärtää itseäni ja maailmaa, ilmaista itseäni.

 

2b) Miltä kuulostaisi haikupäiväkirja? Haiku on japanilainen kolmerivinen runo, jossa on yhteensä 17 tavua: ensimmäisellä rivillä on 5, toisella 7 ja kolmannella 5 tavua. Esim. Kolmatta päivää / kaikki koossa kotona. / Nyt tutustumme.

Lähetä tämä opettajalle kuvana.
Tä-nään o-do-tan
pit-käl-le yö-hön as-ti
ti-mant-te-jan-ne.

Anneli Kanto to 16.4.

 

1 Kirjoittaessaan ihminen keskustelee itsensä kanssa ja tavoittaa jotain syvää, ydintä, oleellista ja vaikeasti sanoiksi muotoutuvaa. Kirjoittaessa avautuu yhteys itseä suurempaan.

 

2c) Pihistin tämän harjoituksen Niina Hakalahden kirjasta Syön aamupalaksi Eiffel-torneja: Kirjoita isosta asiasta – ahdistuksesta, menetyksestä, pelosta, elämänmuutoksesta – jonkin esineen kautta. Kirjoita kahvimukista tai maitopurkista pöydällä ja anna ison asian liukua mukaan.

Palauta opettajalle.

Terhi Rannela ma 20.4.

 

1 Poikkeustilanteessa kirjoittaminen voi lievittää yksinäisyyttä. Se tuo mielenrauhaa, turvallisuudentunnetta ja antaa kaivattua muuta ajateltavaa. Kirjoittaja ei ole koskaan karanteenissa, vaan hänellä on vapaus liikkua menneisyyden, tulevaisuuden ja kaikkien mahdollisten maailmojen välillä.

 

2d) Olen mukana Setlementti Tampereen Kirje tuntemattomalle -toiminnassa ja aion nyt kirjoittaa tavallista enemmän kirjeitä. Niiden kirjoittamiseen ei kuitenkaan tarvita yhdistystä, vaan kuka tahansa voi niitä kirjoittaa.

Mieti, millaisesta kirjeestä itse ilahtuisit juuri nyt. Millaisia sanoja kaipaisit? Postikortin kirjoittamisesta voi aloittaa. Sujauta ilahduttava kortti naapurin postiluukusta tai kiinnitä taloyhtiön ilmoitustaululle.

Tee kortti tai kirje ja käy tipauttamassa se jonkun postilaatikkoon. Ota kuva itsestäsi, jossa näkyy, millaisen kortin lähetit ja minne sen veit. Lähetä tuo kuva minulle.

 

Lisätietoja: https://www.setlementtitampere.fi/kirje

 

Jani Saxell ke 22.4.

 

1 On todella tärkeää, että ihmisille välittyisi nyt signaali elämän jatkumisesta. Ja siitä, ettei uneksumista, luovuutta ja uusien maailmojen kuvittelemista ole mihinkään peruttu.

Samoin historiallinen viesti: miten hienoa runoutta vaikkapa Uuno Kailas, Edith Södergran ja Saima Harmaja ovat aikoinaan kirjoittaneet, ilman tietoa nykymaailman hoitomuodoista ja -järjestelyistä. Elämä siis ihan varmasti jatkuu, samoin kulttuurityö. Maailmanlopun ennustajat ovat yksinkertaisesti väärässä.

 

2e) En kauheasti tykkää käsitteestä ”kulttuurinen omiminen”, koska on kulttuurin ydinaluetta mennä kaikkien kuplien ja ymmärtämättömyyden muurien yli kohti sitä vierasta ja kuitenkin läheistä, universaalia kokemusta. Ja kertoa siitä, miten kaikilla vuosisadoilla ja kymmenluvuilla on ollut valtavan paljon samaa ja yhdistäviä tekijöitä. Kirjallisuuden sulkeminen vain omaan kokemuspiiriin ja ”autofiktioon” johtaisi melkoiseen umpioon.

Siksi hyvä kirjoitus- ja näkökulmaharjoitus juuri nyt olisi erilaisen ihmisen nahkoihin meneminen. Vaikkapa sellaisen ihmisen, jonka elämään kuuluu pysyvä poikkeustila ja päivästä toiseen improvisointi: pätkätyöläisen, turvapaikanhakijan, mielenterveysongelmaisen tai saattohoidossa olevan potilaan omaisen.

Kirjoita siis vapaavalintainen teksti (runo, novelli, kirje, mielipideteksti), kunhan näkökulma on eri ihmisen nahkoihin meneminen. Palauta opettajalle.

Uutisreferointi to 23.4.

Käy läpi koronaan liittyvää uutisointia. Referoi eli kerro omin sanoin, mikä on mielestäsi ollut merkittävin uutinen, jonka olet siihen liittyen nähnyt tai lukenut.

Mikä tekee uutisesta merkityksellisen juuri sinulle, miksi se on merkittävä suomalaisille tai koko maailmalle? Mitä vaikutuksia tuolla uutisella on ollut.

Muista merkitä ylös ja lisätä tekstiisi tieto, missä ja milloin uutinen julkaistiin, kuka sen tekijä on. Kun referoit uutista, vastaa sen peruskysymyksiin kuka, teki mitä, missä, milloin, miksi, miten ja millä seurauksin. 

Palauta opettajalle.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä