TURVASSA-

Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta ja varaudu vaaratilanteisiin.

-Kirsi Hurme ja Marko Kyllönen-

Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään, lapsen ja myös aikuisen turvallisuuden tunnetta kasvatus- ja opetustyössä monesta eri lähtökohdasta. Siinä on konkreettisia esimerkkejä ja toimintamalleja lapsen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen ja niistä muodostuvan emotionaalisen turvallisuuden takaamiseksi. Työyhteisön sitoutumisella turvallisuutta koskeviin pelisääntöihin on keskeinen merkitys turvallisen kasvu- ja oppimisympäristön toteutumisessa esim. kiusaamis- ja uhkatilanteissa.

Turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö on yksi tärkeimpiä lapsen hyvin vointiin vaikuttavista tekijöistä. Lapsi voi hyvin kun lähellä on aikuisia joihin voi luottaa ja joilta saa tukea ja kannustusta. Ympäristön taas tulee tarjota lapselle sopivia haasteista oppia ja toimia omien taitojen mukaisesti. Pystyäkseen parhaimpaansa lapsen tulee tuntea olonsa turvalliseksi. Turvallisuus onkin toimivan ryhmän perustekijä. Kasvattajan tehtävä on luoda ja ylläpitää turvallista kasvu- ja oppimisympäristöä yksittäisen lapsen ja koko ryhmän kohdalla.

Ryhmässä turvallisuuden tunne on parhaimmillaan tunnetta ryhmässä vallitsevasta rauhallisuudesta ja tyytyväisyydestä. Sen sijaan turvattomuuden tunne näkyy ryhmässä rauhattomuutena ja saattaa johtaa aggressiiviseen käytökseen. Ryhmässä vallitseva turvallisuuden tunne koostuu monista eritekijöistä ja vaihtelee tilanteen ja ajankohdan mukaan. Ryhmän turvallisuuden tunnetta kuvataan kirjassa turvakolmiona jonka osa-alueita ovat: yksilön kokema turvallisuus, henkinen turvallisuus ja fyysinen turvallisuus. Näiden keskiössä on aikuisen kyky johtaa ryhmän toimintaa. Kasvattajalla on aina vastuu ryhmän turvallisuuden tunteesta. Hän vastaa fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden toteutumisesta ja vaikuttaa myös omalla toiminnallaan siihen miten yksittäinen lapsi kokee turvallisuuden ryhmässä. Tutkimusten mukaan aikuisen ryhmän johtaminen on selkeästi yhteydessä ryhmässä tapahtuvien kiusaamisten määrään. Aikuisen on tärkeä tietää missä ryhmässä mennään ja tuntea ryhmänsä sekä puuttua heti epäkohtiin. Ryhmäytymisellä ja ryhmäyttämisellä on sija ryhmän turvallisuuden tunteen vahvistumiseen sekä kiusaamisen vähenemiseen.

Kasvattajan vuorovaikutus on kasvattamisen ydinaluetta. Kirjassa puhutaan useassa kohdassa rauhallisen ja hyväksyvän vuorovaikutuksen tärkeydestä. Siinä on esimerkkejä vaikuttamisen keinoista ja suostuttelun muodoista haastavissa vuorovaikutustilanteissa sekä pohditaan mm. sitä miksi lapsi haastaa aikuista ja kuinka näissä tilanteissa tulisi toimia. On myös tärkeä pohtia mihin omalla vuorovaikutuksella kasvattajana pyrkii, mitkä ovat tavoitteet mihin tällä yrittää vaikuttaa sekä sitä mistä vuorovaikutus koostuu ja miten kasvattajan omatoiminta vaikuttaa siihen.

Kirjassa avataan lapsen sisäistä ja ulkoista oppimisympäristöä ja kuinka kasvattaja voi vaikuttaa näihin ja saavuttaa yhteyden lapseen. Vuorovaikutuksen yhteydessä pohditaan tunnetilojen vaikutusta vuorovaikutustinateisiin ja sanattoman viestinnän merkitystä. Sanattomasta viestinnästä äänen käyttö on tutkimusten mukaan ryhmän hallinnassa vaikuttavin tekijä. Vuorovaikutustilanteissa lapsen kohtaamisessa kasvattajan tulee pystyä mukauttamaan omaa toimintaansa ja vuorovaikutustaan lapsen tai lapsiryhmän pohjalta. Esim. aran tai aktiivisen lapsen kohtaaminen. Hyvän vuorovaikutuksen avulla lapseen luodaan tunneside. Tämä tunneside on voimavara kasvatustyössä. Tunneside viestii lapselle, että hän on tärkeä ja että aikuinen välittää hänen ajatuksistaan. aito välittävä vuorovaikutus luo lapselle merkityksen aikuisesta ja tämän jälkeen lapsi haluaa toimia niin että aikuisen läsnäolo ja hyväksyntä säilyy. Kun aikuinen on lapselle tärkeä niin lapsi pyrkii kykyjensä mukaan toimimaan niin kuin kasvattaja toivoo hänen toimivan.

Kirjassa pohditaan vuorovaikutusta haastavienlasten kanssa. Kun tiedetään lapsen haastavan käytöksellään, varmistetaan että haastavakäytös voidaan vastaanottaa turvallisesti. Kun turvallisuus on varmistettu, pystyy aikuinenkin toimimaan rauhallisemmin ja siirtämään rauhallisuutta lapseen haastavissa tilanteissa. Lapsi pyrkii haastavissa tilanteissa kaikin keinon kuohuttamaan aikuisen tunnetilaa ja usein keinolla millä hyvänsä. Kasvattajan tulee näissä tilanteissa huolehtia että oma tunnetila pysyy ammatillisissa rajoissa. Aikuisen ei tule provosoitua ja menettää tilanteen kontrollia.

Kirjassa pohditaankin valtaa vuorovaikutussuhteissa, lapsen sisäistä puhetta, jolla hän ylläpitää tunnetilaansa sekä lapsen kuulluksi tulemista haastavissa tilanteissa.

Palautteen ja palkitsemisen avulla ohjataan lapsen toimintaa ja lapsi saa tietoa itsestään ja oppii peilaamaan omaa toimintaansa suhteessa odotuksiin. Ne myös rakentavat lapsen itsetuntoa ja minä kuvaa. Sillä on kuitenkin merkitystä miten palautetta annetaan ja missä tilanteessa. Myös palautteen ajoituksella on merkitystä. Mitä pienempi lapsi sitä nopeammin palaute tulee antaa.

Tärkeintä palautteen annossa on että palaute on positiivista ja kannustavaa. Näin lapsi vahvistuu henkisesti ja kykenee vähitellen hallitsemaan hänelle haastavia sosiaalisia tilanteita ja tunnetiloja. Myös johdonmukaisuus ja oikeudenmukaisuus palautteen annossa ovat tärkeitä. Pienten kanssa toimiessa tärkeää on että kaikilla on samat säännöt ja toiminnasta seuraa samat asiat. Kirjassa käydään läpi myös lapsia joilla on vaikeutta ottaa vastaan palautetta tai on palauteriippuvuus.

Ensimmäisen osan lopuksi pohditaan aikuisen ammattiroolia, sitä mikä on sopiva suhde ammatti minän ja oman persoonan välillä. Sekä perehdytään vielä tarkemmin kiusaamiseen henkistä ja fyysistä turvallisuutta heikentävänä tekijänä. Kiusaamistilanteissa ennalta ehkäisy on tärkeää. Tärkeää on myös luoda ilmapiiriä jossa syrjivästi kohtelemalla ei saavuta mitään etua ja ilmapiiriä jossa asetutaan kiusatun puolelle. Yhteistyö vanhempien kanssa korostuu kiusaamistilanteissa ja niihin puuttumisessa. Tilanteiden sattuessa keskeistä on välitön puuttuminen, jälkitoimet ja seuranta.

Kirjan toisessa osassa käsitellään kasvattajan suojelutoimia henkilöturvallisuutta vaarantavissa tilanteissa. Kirjassa henkilöturvallisuudella tarkoitetaan työntekijöiden-, asiakkaiden- ja vierailijoiden turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin varmistamista. Näissä tilanteissa keskeistä on riskien arviointi ja pohjalta kehittämistarpeiden kokoaminen sekä epäkohtien nostaminen tarkasteluun ja korjaustoimien välitön toteuttaminen.

Työyhteisön turvallisuusohjeissa tulisi olla toimintaohjeet fyysisestä rajoittamisesta. Kuinka se toteutetaan ja missä tilanteissa mahdollisesti tarvitsee käyttää. Myös henkilökunnan kouluttaminen käytännönläheisellä koulutuksella oikeiden fyysisenrajoittamisen otteisiin turvallisuuden takaamiseksi lisää aikuisten varmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Päiväkotilapsen ja oppilaan fyysinen rajoittaminen on kirjoittajien mukaan eriasia kuin hoidollinen ja sosiaalinen holding kiinnipito. Kasvattajan fyysinen puuttuminen tulee olla lapsen ja nuoren suojelua korostavaa toimintaa silloin kun lapsi tai nuori on vaaraksi itselleen tai toisille ja tilanne vaatii välitöntä puuttumista eikä lapsi tai nuori kykene noudattamaan sanallisia ohjeita. Fyysisen rajoittamisen ei tulisi olla rankaisukeino. Mitä pienempi lapsi sitä enemmän korostuu sylihoivan kaltainen suojelu. Rajoittamistilanteissa korostuu aikuisen rauhallisuus ja se että sama aikuinen hoitaa rajoittamisen ohjaamisen alusta loppuun. Tavoitteena on että rajoittaminen kestää mahdollisimman vähän aikaa. Rajoittaminen loppuu kun rajoitettava on kokonaan rauhallinen. Kirjassa käydään myös konkreettisin esimerkein läpi rajoittamisotteet ja mikä on rajoittamisen lievin keino sekä miten toimia tilanteissa jotka vaativat fyysistä itsesuojelua. Kirjassa esitellään myös Raisa Cacciatoren Kukipaso-malli (kuuntele, kiitä, pahoittele ja sovi jotain) aggressiivisen henkilön kohtaamiseen. Lopuksi puhutaan vielä yhteisöllisestä toimintakulttuurista.