Esseetehtävässä oppilas ilmaisee tietonsa ja ajatuksena yleensä pitkähkönä kirjallisena tuotoksena.

Kun esseevastauksen tarkastaja arvioi tuotosta, hän kiinnittä huomiota tietojen laatuun, ei ensisijaisesti sisällön määrään.

Vastaus voi kertoa hyvin erilaisia seikkoja kirjoittajan tiedoista ja ajattelusta:

• mitä vastaaja tietää (miten oikeita, tarkkoja ja perusteellisia tiedot ovat)

• miten johdonmukaisesti vastaaja ilmaisee tietonsa

• ovatko tiedot hajanaisia yksityiskohtia vai rakentuuko niistä kokonaisuus

• onko vastaaja ymmärtänyt kysymyksen oikein

• onko vastaaja erottanut tehtävän kannalta tärkeä asiat epäolennaisista

Esseetehtävä on useimmiten rajattu näkökulmaltaan eli tehtävän sanamuoto antaa vastaajalle vihjeen, millaista käsittelytapaa häneltä odotetaan. Esimerkiksi:

• muutosprosessi, kehityskulku, tapahtumasarja

• miksi? mistä johtuu? (ilmiöön vaikuttaneet tekijät, tausta)

• vaikutusten tai seuraamusten tarkastelu

• ilmiön merkityksen arvioiminen

• erilaisten ilmiöiden vertaileminen

• saman ilmiön arvoiminen eri osapuolten kannalta

• yleisen ilmiön kuvaaminen esimerkkien avulla

• väitteen perusteleminen tai sen asianmukainen arvioiminen

Ei siis riitä, että tunnistaa tehtävän aiheen ja kirjoittaa kaiken, mitä siitä tietää.

Hyvä vastaus:

Tämän artikkelin kirjoittaja on tutkinut historian ja yhteiskuntaopin reaalikoevastauksia.

Korkeatasoiselle vastaukselle on ominaista vankka ja jäsentynyt tietopohja ja tehtävän aiheen monipuolinen ja kokonaisvaltainen käsittely. Essee on enemmän kuin sisältämiensä tietojen summa.

Niille oppilaille, joiden tiedot ovat syvällisiä ja tehtävän aiheen kattavia on tyypillistä, että he myös osaavat rakentaa tiedoistaan selkeitä asikokonaisuukai. Tiedoista hahmottuu ikään kuin ehyt kudos, sillä kirjoittajan liittää yksittäistiedot yhteen ja oivaltaa asioiden väliset yhteydet.

Korkeatasoinen vastaus on ongelmakeskeinen: Kirjoittaja tarkastelee asiaa tehtävänannossa rajatusta näkökulmasta, aikasuhteiden perusteella, vastaa miksi -kysysymyksiin, tai arvioi ilmiön merkitystä ja seuraamuksia.

Mikäli tehtävässä edellytetään omia kannanottoja, vastaaja perustelee näkemyksensä. Olennaista on oikea kohdistus eli asiassa pysyminen, ja vastaaminen siihen, mitä kysytään.

Parhaat vastaukset osoittavat sekä tietämystä että lukeneisuutta ja taitoa ajatella ja soveltaa tietoa.

Keskitason vastauksille on ominaista, että sisältö on monipuolista, mutta pinnallista ja toteavasti esitettyä. Vastaaja ikään kuin hahmottaa aiheensa ääriviivat, mutta ei pääse pintaa syvemmälle eikä pohdi aihetta.

Heikon vastauksen piirteitä:
- virheet ja epätarkkuudet

- asiasisällön niukkuus ja irrallisuus, luetteloiva ote

- tietojen sattumanvarainen esittämisjärjestys

- vastauksen rajaamis ja kohdistamisongelma

- kysymyksen vihjeiden väärin tulkitseminen tai väärinymmärtäminen

Epäonnistuneena voidaan pitää myös sellaisia vastauksia, joissa runsaasta tekstistä huolimatta on vähän tehtävään liittyvää sisältöä.

Onnistunut esseevastaus ei synny tyhjästä koetilanteessa vaan sen taustalla on taito opiskella tehokkaasti, itsenäisesti ja ajatellen.

• koeta rakentaa sisällöstä mieleen jäsentyneitä tietorakenteita

• valitse aiheeseen keskeiset seikat ja rajaa pois epäolennaiset tai irralliset yksityiskohdat

• harjoittele johdonmukaista tietoja soveltavaa kirjoittamista muutoinkin kuin koetilanteessa

• harjoittele tietojen jäsentämistä: apuna kaaviot, käsitekartat, sisältörungot

Kirjoittaja Arja Virta. Teoksesta Historian ylioppilastutkinnon ainereaalikokeena. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.