1) Tunnetunti aloitetaan huovutetulla värikkäällä sydämellä. Tarkastellaan sydäntä ja tutkitaan, millaisia värejä siinä on. Tutkitaan värien erilaisia sävyjä, samallakin värillä voi olla eri sävyjä. Nimetään värejä ja jutellaan niiden erilaisista nimistä/lempiväreistä.

2) Sitten siirrytään tunteisiin. Tutkitaan ja kysellään lapsilta, millaisia tunteita meillä voi olla. Lapsi saa sanoa tunteen ja tulla valitsemaan kuvan, joka sopii tunteeseen. Kuva näytetään toisille ja lapsi saa kertoa, millaisessa tilanteessa lapsen nimeämä tunne voi tuntua. Esimerkkien avulla lapset hahmottavat konkreettisesti, millaisesta tunteesta on kyse. Kiitetään erikseen jokaisesta tunteesta, jonka lapset tuovat jaettavaksi.

3) Jakaannutaan ryhmiin (väriryhmät) ja tutkitaan yhtä valittua tunnetta. Millaiset värit sopivat juuri tähän tunteeseen? Kootaan nimetyn tunteen vierelle tunteen herättämiä värejä.

4) Yksi oppilaista asettuu pitkän paperin päälle ja hänen ääriviivansa piirretään paperille. Sitten jutellaan tunteesta ja siitä, missä kohtaa kehoa tunne tuntuu. Merkitään kehokuvaan rastilla ne kohdat, joissa tunne tuntuu.

5) Kokoonnutaan yhteen ja tutkitaan yhtä tunnetta kerrallaan. Yksi ryhmäläisistä toimii tunnemannekiinina, toiset ryhmäläiset kiinnittävät post it -lapuilla tunnemannekiinin kehoon laput niihin kohtiin, joissa tunne tuntuu. Opettajalla on lisälappuja/ekstralappuja, joita voidaan keskustelun perusteella kiinnittää uusiin kohtiin. Jutellaan siitä, miten tunteet voivat tuntua eri paikoissa eri ihmisillä. Jokaisen tunnereaktio ja paikka, jossa tunne tuntuu, on oikea reaktio ja oikea kehon kohta. Kiitetään ryhmää ja annetaan tunteelle ja tunteen esittelylle tunneaplodit.

6) Käydään kaikki lasten ehdottamat tunteet läpi ja jakaannutaan ryhmiin salaisiin paikkoihin. Jokainen ryhmä tekee opettajan arpomasta tunteesta still-kuvan. Kokoonnutaan yhteiseen tilaan ja jokainen ryhmä esittelee oman still-kuvansa toisille. Toiset oppilaat arvaavat, mistä tunteesta still-kuvassa on kysymys.

7) Tunteita voidaan käydä läpi yhteenvetona draaman keinoin. Still-kuvien jälkeen voidaan kokoontua pienempinä ryhminä piiriin ja opettajan pyynnöstä ryhmä sanoo yhteen ääneen oman tunteensa. Opettaja osoittaa yllättäen aina yhtä ryhmää kerrallaan ja ryhmä reagoi sanomalla yhteen ääneen oman tunteensa.

Yhteisenä koontina voidaan kokoontua isoon piiriin. Opettaja tai ohjaaja laittaa yhden tunnesanan kiertämään piirissä. Tarkoituksena on sanoa tunne sillä äänensävyllä, mikä tuntuu sopivan juuri tuohon tunteeseen. Lapsi pyrkii laittamaan tunneviestin samalla äänensävyllä ja ilmeellä kuin on sen edelliseltä lapselta vastaanottanut. Äänenvoimakkuutta ja puheen tempoa vaihtelemalla eri tunteisiin tulee eri sävyjä. Opettaja tai ohjaaja voi liittää tunteeseen myös kosketuksen. Kun harjoitus on tullut lapsille tutuksi, myös oppilas voi laittaa tunne-ääni-ilme-kosketus -viestin eteenpäin piirissä.

Voidaan myös tehdä ennätyksiä vaikka ilo tai riemu -sanoilla. Kuinka nopeasti ilo-sana kiertää piirissä lapselta toiselle? Kuinka nopeasti riemu-sana kiertää piirissä?

Kun puhutaan rauhallisuudesta tai lempeydestä, tunnetuntiin voi liittää lapsille sopivia mindfullness-harjoituksia (höyhenen pudottaminen, höyhenen kierrättäminen kämmeneltä kämmenelle piirissä, selinmakuulle meneminen piirissä vuorotellen samalla, kun sanotaan rau-hal-li-suus, linnunpesäharjoitus). Jokaiseen tunnetuntiin on hyvä sisällyttää konkreettista tekemistä ja toiminnallisuutta, jotta tunteiden tunnistaminen olisi monikanavaista ja jäisi lapselle mieleen toiminnallisen tekemisen kautta. Tunteiden sanoittaminen ja tunnesanojen toistaminen on myös tärkeää.