Matkakertomus!
Tässä pikkuhiljaa kotiuduttuani -tosin en vielä ihan sopeuduttuani- taas tavalliseen elämään Suomessa ja koulussa, on nähtävästi aika kirjoitella vähän ylös miten menikään noin ihan omasta mielestä tykkiläisten matka Pietariin tänä vuonna.
Lähtö koulun pihasta oli 6.30 keskiviikkoaamuna, joka merkitsi itselleni ja yhdelle toverille 5.25 bussia Vammalasta Tampereelle ja niin aikaista herätystä, ettei siitä edes viitsi puhua. Silti, muistelen nousseeni sängystä epäinhimillisen pirteänä ja innokkaana. Seuraavan kerran uni tulikin vasta hotelli Moskovassa joskus puolenyön jälkeen.
Väsynyttä läppää jatkuikin sitten varmaan koko matkan ajan. Suomen ja Venäjän tullit läpäistiin mennen tullen todella sujuvasti. Ensimmäisestä päivästä lähtien ryhmä oli koko ajan liikkeellä, yleensä aamukahdeksasta iltayhteentoista ainakin. Nyt kun tutut kyselevät mitäs kaikkea siellä Venäjällä ehdittin tehdä, niin selittäminen tuntuu vaikealta, koska vajaaseen neljään päivään ehdittiin mahduttaa uskomaton määrä kaiken maailman palatseja, kirkkoja ja ihmisiä. Ja ruokaa tietysti.

Mahtavinta ikinä on nähdä aito elävä baabushka syöttämässä puluja tai ortodoksikirkko, jossa on uskonnollinen hetki käynnissä ja laulu vain kaikuu. Ehkä oli noloa käydä Kirjan Talossa jokaisella kassalla yhden tunnin sisällä ja käyttää tuhat ruplaa, mutta ainakin ymmärsin kun myyjä kyseli tahdonko pussia tai omistanko jotakin asiakaskorttia. Oli kivaa tanssia illalla kadulla ja kuunnella lukuisia katusoittajia.
Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri kaupunkia ja melkeinpä heti nuoret opiskelijat heitettiin metroon ällistymään ja seuraavaksi sähläämään itselleen ruokaa. No kaikki onnistuivat ruokaa tilaamaan, eikä kukaan eksynyt metrossa. Vierailimme kauniissa kesäpuistossa kuvailemassa ympäriinsä.Kirkko veren päällä taisi olla myöskin ensimmäisen päivän nähtävyys ja Kazanin katedraalissa tunnelma oli ihmeellinen. Ylipäätään tuli käytyä niin monessa hienossa paikassa, että ihan meinasi sokeutua. Väsyneinä palasimme hotellille, josta meillä oli taas upea näkymä kaupungille.
Seuraava päivä sää oli tummempi, mutta ahkerasti me silti tutustuimme paikkoihin. Aamusta lähdettiin symppiskuski-Karin ja suomea ihanalla aksentilla puhuvan matkaopas-Julian kanssa nähtävyysajelulle. Palatsi, luostari, Nikolai, Kaarina, puisto, patsas, kirkko mitäs vielä? Mielenkiintoisia juttuja Pietarista riittää ja lisää niitä näimme Eremitaasissa. Teimme tehokkaan pyörähdyksen kyseisessä taidemuseossa, missä kaikki oli ihan uskomatonta ja illalla hämmästely jatkui Giselle-balettia seuratessa.

Perjantaina kuljimme metrolla matkan, jonka haluan joskus vielä testata osaanko, eli menimme Lenin patsaan aukiolle, Moskovskayan ploshadille. Sieltä edettiin erittäin vaikuttavalle muistomerkille, joka siis oli Leningradin piirityksen muistoksi tehty. Suuren kivipylvään ja renkaan muotoisen alueen alla oli museo, jonka kiersimme. Mieleen nostettiin taas pala historiaa ja paikka pisti kyllä ainakin minut ajattelemaan. Tältä päivältä puhelimeni kuvagalleria on myös täynnä hautojen kuvia hotelliamme vastapäätä sijaitsevalta luostarilta.
Meidän hotellimme oli Moskova, joka on varsin hämmentävä nimi pietarilaiselle hotellille. Sijainti oli aika täydellinen, metron ollessa aivan hotellin yhteydessä ja 24h Prisman toimiessa paikan alakerrassa. Aamupalalla sai hellyyttäviä pannareita, leipästä, hieman salaattia ja tietysti spagettia ja nakkeja. Muutakin oli, varsinkin teetä ja niitä kivoja pullia, unohtamatta hyviä muroja. Silmät eivät aina kovin helposti pysyneet aamuisin auki, mutta silti aamupala oli yksi lempihetkistäni Pietarissa. Nyt harmittaakin kun ei voi joka aamu syödä spagettia.
Ruokailuissa suomalaisryhmämme menestyi jotenkuten vaihtelevalla menestyksellä, Starbucksissa mukehin tuli nimet Reina ja Marena Riinan ja Marleenan sijasta ja joku porukasta tilasi pari kertaa jotakin aivan muuta kuin oli aikonut. Mielestäni oli todella mukavaa käyttää kieltä ja tulla ymmärretyksi. Usein myyjät vaihtoivat huonohkoon englantiin ja itse jatkoin vastaaminsta venäjäksi, mutta mikäs siinä.
Tämä matka oli ensimmäinen kerta kun olen viettänyt sellaiset 10h (tai jotain sinnepäin, ei mitään hajua) bussissa putkeen, eikä tuntunut edes pahalta. Superhyvä seura piti kyllästymisen kaukana vielä kun nettiyhteyskin piti katkaista, ja uusi autopelikin matkalla keksittiin. Kun sain kuulla, että tuntemattomia valkeakoskelaisia liittyy matkaan ehkä olin ensin epäilevällä tuulella, mutta mukaviksi tovereiksihan nuokin paljastuivat.
Reissu oli aivan ekstrimal, takaisin lähtisin milloin vain. Näin ollen koko seikkailussa oli vain yksi vika: se loppui liian pian. Hirveesti ehdimme nähdä ja kokea, mutta paljon jäi tekemättäkin. Vahva fiilis on tällä hetkellä ikävä takaisin, ja pakkohan sinne on vielä lähteä. Olen äärettömän kiitollinen koko porukalle ja erityisesti koululle ja opettajille, jotka mahdollistivat matkan.
Riina 'Reina' Kaski

Matkakertomus
Keskiviikkoaamuna herätyskello soi jo neljältä, vaikka vähän myöhäisempikin aika olisi varmasti riittänyt. Halusin kuitenkin varmistaa, ettei vain tule kiire ja että on aikaa varmistella ovatko kaikki tavarat mukana. Lähdimme koululta bussilla klo 6.30. Pitkä bussimatka meni nopeasti hyvässä seurassa ja yhtäkkiä oltiinkin jo Pietarissa.
Lähdimme lähes saman tien liikkeelle metrolla. Metropolettien ostaminen jännitti, koska en ollut ennen puhunut venäjää muualla kuin koulussa. Kävimme syömässä ja lähdimme kävelemään Pietarin pääkatua Nevski Prospektia. Kävimme Kazanin katedraalissa. Siellä oli meneillään jonkinlainen jumalanpalvelus ja tunnelma oli aivan erilainen kuin luterilaisessa messussa. Tuohukset tuoksuivat makealta nenässä ja ihmiset kiertelivät suutelemassa ikoneita. Kiertelimme keskustaa ja kävimme myös kesäpuistossa katselemassa patsaita. Illan päätteeksi kävimme hotellin alakerrassa olevassa Prismassa. Oli hassua huomata kuinka paljon suomalaisia tuotteita siellä myytiin.

Torstaina lähdimme kiertoajelulle. Opas kertoi meille Pietarin historiasta, sen rakennuksista ja nähtävyyksistä. Kävimme sisällä verikirkossa. Kirkko oli upea niin sisältä kuin ulkoakin ja oli ehdottomasti koko matkan hienoin nähtävyys. Pietari-Paavalin linnoituksissa näimme kello kahdentoista tykinlaukauksen ja Pietari-Paavalin kirkon. Siellä kävimme myös vanhassa vankilassa, jossa oli ollut poliittisia vankeja. Kiersimme Eremitaasin tärkeimmät teokset. Näimme mm. kaksi Leonardo da Vincin maalausta. Illalla menimme Mihailovski-teatteriin katsomaan baletin Giselle. Jo pelkästään teatterisali oli näkemisen arvoinen. Sitä koristivat kultaiset koristekuviot ja upea kattokruunu. Itse balettia katsellessa ei voinut kuin ihailla tanssijoiden taitavuutta. Myös lavastus ja puvustus olivat todella hienoja.

Perjantaina menimme ensimmäisenä käymään hotellia vastapäätä olevalla luostarialueella. Myös siellä oli todella kaunis kirkko ja hienoja vanhoja hautausmaita. Näimme esimerkiksi Tšaikovskin ja Dostojevskin haudat. Seuraavaksi lähdimme käymään Neuvosto-Pietarissa. Se oli aivan erilainen kuin Pietarin keskusta. Palatseja ja kirkkoja ei näkynyt missään, mutta harmaita kerrostaloja oli niidenkin edestä. Siellä kävimme piirityksen muistomerkillä ja museossa. Voitonpäivää oltiin juhlittu aivan hetki sitten ja patsaiden juurilla oli juhlan jäljiltä neilikoita. Iltapäivällä kiertelimme kaupunkia ja kauppoja vapaamuotoisesti. Kävimme vielä Iisakin kirkon näköalatasanteella, josta saattoi nähdä horisonttiin asti palatseja, kirkkoja ja muita rakennuksia. Illalla menimme jokiristeilylle, jolla opas kertoi meille Pietarista. Sen jälkeen jäimme vielä keskustaan. Tunnelma oli ihan erilainen kuin Suomessa. Joka kadulla oli katusoittajia ja ihmiset tanssivat mukana. Vielä hotellille palatessamme metrossakin oli kaksi soittajaa keräämässä rahaa.
Lauantaina menimme kouluvierailulle kouluun numero 204. Koulu oli erikoistunut suomen- ja englanninkieleen. Siellä meille esiteltiin koulua ja sen toimintaa. Pelasimme myös lentopalloa ja tutustuimme paikallisiin nuoriin. Saimme myös osallistua 12-vuotiaiden oppilaiden suomen kielen tunnille. Kouluvierailun jälkeen lähdimme bussilla kohti rajaa ja Suomea.
Matkasta jäi käteen mahtavia muistoja ja paljon kuvia. Matka oli todella onnistunut. Oli mahtavaa saada tutustua kaupunkiin ja kulttuuriin juuri tällä porukalla. Aion ehdottomasti matkustaa Pietariin uudestaan vielä useampaankin kertaan.

Marleena Aalto

PIETARI 2015

Tätä matkaa odotettiin kauan, aina toisen vuoden alusta. Kun päivälaskuri näytti 100, alkoi innostus kasvamaan. Kun päiviä oli jäljellä yksi, ihmetteli mihin ne 99 edellistä päivää oli hävinnyt. Viime hetken pakkaamiset, eväät ja aamupala valmiiksi. Lähtö keskiviikkoaamuna kello 7 koulun pihasta. Odotus tiivistyi herätyskellon soidessa ja bussiin päästessä kaikki olivat virkeinä - lyhyistä yöunista huolimatta. Bussimatka oli mitä oli: tyypillistä “luokkaretki” tunnelmaa, pelikortteja, nukkumista, Netflixiä, tietokilpailu ja maisemien ihmettelyä. Passien olemassaolo tarkastettiin matkan varrella (niin opettajien kuin viranomaistenkin pyynnöstä) ainakin 20 kertaa / suunta. Rajakin tuli ylitettyä ja pikaisena pysäkkinä oli Viipurin Veikot, jossa pääsimme vaihtamaan tutut eurot rupliin. Matka jatkui kohti Pietaria ja tunnelma jatkoi nousemista.

Kaupungista sai heti ristiriitaisia mielipiteitä: Neva vaikutti kauniilta ja mielenkiintoiselta, monet rakennukset olivat Neuvostoliiton aikaisia ja omalla tavallaan silmiinpistäviä, keskusta muodostui kauniista palatseista ja sieltä täältä pilkotti puisto jos toinenkin. Kirjautuminen hotelliin, oman huoneen etsiminen käytävä viidakosta, pikainen vaatteiden vaihto ja kokoontuminen hotellin aulassa. Metropolettien osto ja metron käytön opettelua. Ensimmäinen matka metrolla (pienen väärinkäsityksen jälkeen kaikki pääsivät samaan metroon) ja kohti ravintolaa. Ruokailun jälkeen suurin osa ryhmästä lähti kiertämään kaupunkia Outin johdolla. Tämä pieni kävelyretki kesti muutaman tunnin ja sinä aikana ehti nähdä kaikenlaista: mm. Singerin talon, kirkon veren päällä, upean herkkukaupan, Pietarin keskustaa ja kesäpuiston jotka kaikki olivat toinen toistaan upeampia. Seikkailun jälkeen ostosretki viereiseen Prismaan ostamaan vettä ja eväitä.

Ensimmäinen kokonainen päivä Pietarissa alkoi kiertoajelulla, samat upeat paikat nähtiin toistamiseen ja vielä hitunen lisää. Historiaa tuli kerrattua ja joka kolmas katu ajettua suuntaan jos toiseen. Kello 12 pääsimme seuraamaan jokapäiväisen tykin laukaisun Pietari-Paavalin linnoituksessa. Kävimme myös Pietari-Paavalin katedraalissa, johon on haudattu lähes kaikki tsaariperheen jäsenet. Kävimme myös linnoituksessa sijaitsevassa vankilassa, joka oli tarkoitettu poliittisille vangeille. Kiertoajelun jälkeen matkakohteiden tutkiminen jatkui Talvipalatsissa, jossa vietimme muutaman tunnin. Talvipalatsi muodostui upeine yksityiskohtineen ja taideteoksineen ehdottomasti Kesäpuiston kanssa suosikkipaikoiksini Pietarissa. Eremitaasin jälkeen pääsimme hotellille syömään ja vaihtamaan vaatteita balettia varten. Mihailovski-teatterilla pidetty Giselle oli kaunis ja mielenkiintoinen. Baletin jälkeen kokeilimme pienellä ryhmällä hotellin yhteydessä toimivaa ravintolaa Pivoramaa. Ruokailun jälkeen ilta jatkui korttia pelaten ja toisiin tutustuen.

Perjantai alkoi tutustumalla Aleksanteri Nevskin luostariin ja sen kirkkoon. Luostarin alue oli kaunis ja mieleenpainuva. Myös luostarin yhteydessä toimivat hautausmaat olivat upeita. Hautausmaalla oli mahdollista nähdä mm. Dostojevskin hauta. Matka jatkui hieman erilaiseen Pietariin: kuljimme metrolla kohti Moskovan aukiota. Vierailimme mm. monumentilla joka pystytettiin Pietarin kunniaksi (kaupunkia valloitettiin 900 päivää). Tämän vierailun jälkeen kaikilla oli omaa aikaa. Me menimme pienellä, neljän hengen porukalla, ostoksille ja tutkailemaan Pietaria. Illalla tapasimme Singerin talon edustalla ja pääsimme näkemään kaupungin Nevalta. Jokiristeily oli upea kokemus, joskin suuresta vaate määrästä ja viltistä huolimatta risteilyn aikana paleli. Jokiristeilyn jälkeen kävimme omalla porukalla syömässä ja tulimme yöllä metrolla takaisin hotellille pakkaamaan.

Lauantai alkoi hieman ankeasti, olihan se viimeinen päivä Pietarissa. Ensimmäisenä pääsimme vierailemaan koulussa, jossa opiskeltiin englannin lisäksi myös suomea. Tutustuimme kouluun ja pääsimme seuraamaan sekä osallistumaan liikuntatunnille ja suomen kielen tunnille. Koululta jatkoimme matkaa Viipuriin, jossa vietimme aikaa upeassa kauppakeskuksessa ostellen konvehteja ja matkamuistoja, sekä tutkailemalla tätä kaunista kaupunkia. Bussimatka takaisin rajalle ja rajalta Tampereelle, sama, joskin väsyneempi ja haikea, tunnelma jatkui. Lopulta matkamuistoksi jäi maatuska, konvehtien kääreitä, muutama hassu rupla ja upeita muistoja.

Jonna Hakala

Matkakertomus Pietari 2015
Opintomatka Venäjälle - mielikuva ei ehkä kaikkien mielestä ole kaikista houkuttelevin. Sain ennen matkaa moneen kertaan kuulla ihmisten epäluuloja: “Mitä ihmettä, lähdet VENÄJÄLLE? Haluatko päästä hengestäsi? Eihän sinne kukaan tervejärkinen tässä tilanteessa matkusta!” Näistä monista lauseista huolimatta olin aivan innoissani matkasta, ja viikko ennen lähtöä oli aika sietämätön. Koulu kulki siinä sivussa, kun pohti pakkauslistaa ja tulevan matkan elämyksiä. Viimein keskiviikkoaamuna päästiin liikkeelle, ja heti alusta asti oli selvää, että tällä porukalla matkasta tulisi todella upea. Alkumatka rajalle oli odottavaa pulinaa, ja ennen rajaa alkoi monia jännittämään, pääsisivätkö kaikki rajasta yli. No, rajamuodollisuuksissa mentiin ennätysaikaa hipoen, ja sitten oltiinkin Venäjän maalla. Loppukin bussimatkasta sujui hyvin, ja heti hotellihuoneet saatuamme lähdimme tutustumaan metron käyttöön. Matkustimme ydinkeskustaan, kävimme Kesäpuistossa ja kiertelimme keskustaa. Illalla kävimme vielä hotellin alakerran Prismassa, jossa lähes puolet tuotteista oli suomenkielisillä nimillä. Tuntui oudolta nähdä Venäjällä “Mansikka-kauramuro”- paketti venäläisten tuotteiden vieressä.

Seuraava päivä vietettiin pitkälti bussissa kiertoajelulla ja Eremitaasissa. Näimme niin paljon asioita - palatseja, kirkkoja, puutarhoja, siltoja - että lopulta ne vain pyörivät päässä ympyrää. Kiertoajelun lopulla menimme sitten taidemuseo Эрмитажiin, ja ilta jatkui kulttuurielämyksillä Giselle-balettiesityksessä. Sieltä palatessamme menimme pienemmällä porukalla käymään teellä ja blineillä. Tämä kokemus oli yksi mieleenpainuvimmista tällä reissulla :D Kahvilan myyjät olivat varmasti iloisia kun väsymys- ja kokemushepulista kärsivä joukkomme lopulta poistui kahvilasta… Tästä päästäänkin retken yhteen parhaista asioista, ruokaan. Suomalaiseen hintatasoon tottuneena sitä aina hämmästyi, miten vähän kaikki maksoi. Teen ja kakunpalan sai noin kolmella eurolla, maksoikohan edes niin paljon. Ja ruoka oli todella hyvää. Blinit varsinkin ansaitsevat erityismaininnan herkullisuudellaan!

Perjantai, toinen kokonainen päivämme itse kaupungissa alkoi käynnillä Александр-Невского Лавра -luostarissa, joka näkyi hotellihuoneemme ikkunasta. Vaikka se sijaitsi hyvin vilkasliikenteisen kadun vieressä lähellä ydinkeskustaa, luostarin porttien sisällä aika tuntui hidastuneen ja äänet vaimenneen. Pääsimme pienestä maksusta käymään kahdella vanhalla hautausmaalla ja näkemään mm. Tšaikovskin haudan. Sieltä matka jatkui metrolla Pietarin “rumempaan” osaan, Московская lle, josta oli aikoinaan pitänyt tulla Pietarin uusi keskusta. Ränsistyneemmät talot toivat historian lähelle. Palattuamme keskustaan saimme itse vapaasti kierrellä, ja löysimmekin paljon kivoja kauppoja, joista ainakin yksi jäi odottamaan seuraavaa matkaani Pietariin. Osan ryhmän kanssa kävimme Iisakin kirkon näköalatasanteella, ja illalla pääsimme jokiristeilylle. Se oli kylmää kyytiä, kun aurinko ei enää lämmittänyt, mutta venekuskimme “Igor”(jonka nimen hänelle annoin) luotsasi meidät monien upeiden rakennusten ohi, ja saimme taas kuulla hieman lisää kaupungin historiasta. Viimeisen illan haikeus alkoi jo painaa, ja kävimme vielä viimeisillä iltateillä. Matkalla hotellille metrovaunussamme oli katusoittajaduo, ja nautimme vielä viimeisestä matkasta liukuportailla.

Monikaan tuskin voi sanoa pelanneensa lentopalloa pietarilaisten koululaisten kanssa, mutta minäpä voin! Lauantaina - turhan aikaisen heräämisen jälkeen - kävimme vierailulla koulussa numero 204. Muille oppitunneille meitä ei ilmeisesti haluttu, mutta liikunnanopettaja kutsui meidät tunnilleen. Koulu on erikoistunut suomen ja englannin kielten opetukseen, joten pääsimme myös suomen kielen tunnille, itse puhumaan oppilaille venäjää heidän puhuessaan meille suomea. Viimeisen kivijalkakauppakäynnin jälkeen menimme bussille ja lähdimme kohti Suomea. Matkalla pysähdyimme Viipurin kauppahallissa ostamassa tuliaiskonvehteja, ja loistavan bussimatkan jälkeen olimme taas Suomessa. Matkalta jäi mahtavat muistot, kova halu matkustaa takaisin, uskallus asioida venäjän kielellä - sekä matkani tarkoitus. Sain kuin sainkin ostettua itselleni Чебурашка -pehmolelun, joka vieläpä puhuu ja laulaa <3! Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, sen voin sanoa.

Anna Viikari