Opintomatka Pietariin 7.-10.5.2014

Matkakertomus 1

Tavarat kasaan, seuraavana aamuna sängystä ylös ja liikkeelle. Sinä hetkenä, kun TYKin pihassa odotteli bussia, joka veisi Pietariin, ei uskonut matkustavansa toiseen valtioon. Tuntui kuin olisi palannut yläasteelle ja valmistautunut lähtemään Korkeasaareen. Oikeastaan vasta rajan tuntumassa venäjänkieliset kyltit tekivät tilanteen todeksi: matkaa taitettiin Venäjän toiseksi suurimpaan kaupunkiin, ei omalle takapihalle. Yhtäkkiä tullimuodollisuuksien jälkeen huomasimmekin vaihtaneemme kokonaan aikaa, valuuttaa ja puhelinverkkoa.

Ennen Pietaria näimme ikkunasta Suomen vanhat alueet. Huonokuntoiset tiet ja ränsistyneen oloiset kylät vetivät ainakin minut mietteliääksi, mutta yritin pitää ajatukset mahdollisimman positiivisina, koska luvassa olisi varmasti uskomattomia kokemuksia. Pikkuhiljaa saavuimme ensin Pietarin esikaupunkialueelle, jossa neuvostoarkkitehtuuri kulminoitui varsinaisessa merkityksessään. Viimein maisemat muuttuivat siistimmiksi, historiallisemmiksi ja rikkaammiksi. Lopulta pitkä bussimatka päättyi. Olimme perillä hotellilla.

Majoittumisen jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Saimme esimakua metrosta sekä lukuisista kohteista, joita torstaina pääsisimme tarkastelemaan lähemmin. Aluksi kaupungin vilinä ja ravintolassa asioiminen järkytti, jopa pelotti, mutta iltaan mennessä totuttelu oli hyvässä vauhdissa. Olonsa tunsi myös turvalliseksi. Katuelämä Helsingin keskustassa illalla on paljon karumpaa.

Torstaista muodostui kulttuuripäivä. Kymmenen aikoihin aamulla tapasimme hotellin aulassa oppaamme kanssa ja aloitimme kiertoajelun Pietarissa. Katsastimme Vasilin saaren, Pietari-Paavalin linnoituksen, Verikirkon sekä ylipäätään sivusimme monenlaisia kohteita. Suurimman osan ajastamme vei valtavassa Eremitaasissa vierailu, joka todella oli vaikuttava kokemus. Tuhannet taideaarteet tuntuivat käsittämättömältä. Historiatietoa Eremitaasissa ja kiertoajelulla tosin tulvi niin paljon, että vain tärkeimmät jäivät mieleen. Katsaus Pietarin historiaan joka tapauksessa avarsi. Kiertoajelun jälkeen saimme viettää vapaa-aikaa keskustassa. Tässä vaiheessa kaupunki alkoi enemmänkin hahmottua. Niin, että melkein tunsin olevani osa sitä.
Illalla katsoimme Marinski-teatterissa Pähkinänsärkijä-baletin. Oli mielenkiintoista tutustua itselleni outoon taidemuotoon, vieläpä venäläisellä laadulla.

Perjantaina juhlistimme voitonpäivää, joka on merkittävä merkkipaalu vuodenkierrossa. Ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin ja kansallishurmos suorastaan leijui ilmassa. Huomasin, että venäläiset suhtautuvat historiaansa arvostavalla asenteella. Tästä kertoivat myös lukuisat paraatit, jotka kylläkään eivät saaneet aikaan hämmästystä. Odotin enemmän mahtipontisuutta. Paraatien seuraamisen jälkeen suuntasimme neuvosto-Pietariin, jossa tutustuimme Pietarin ainoaan jäljellä olevaan Lenin-patsaaseen sekä Leningradin piirityksen muistomerkkiin. Laitakaupunkin juhlahumu näyttäytyi ehkä aidompana kuin keskustassa. Sanoisin, että vierailu neuvosto-Pietarissa rikasti matkaa.

Iltaohjelmana vietimme unohtumatonta aikaa jokiristeilyllä, johon sisältyi myös hymyilyttäviä sattumuksia risteilyn järjestäjien osalta. Joka tapauksessa nautimme ohjelmasta täysin siemauksin. Meille esitettiin venäläisiä kansantansseja ja -lauluja, joihin pääsimme itsekin osallisiksi.

Lauantaina aikaa ei riittänyt kuin viimeisten ostosten tekemiseen, Aleksanteri Nevskin luostarissa käymiseen ja hyvästien heittämiseen kaupungille, johon olin jo ehtinyt kolmen päivän kuluessa rakastua. Takaisintulomatkasta siitäkin syntyi ikimuistoinen, joskin ajatus Suomesta tuntui ankealta sen jälkeen, kun oli tottunut ihmisvilinään ympärillä. Mutta Pietari ei suinkaan ollut pelkästään kiireinen kaupunki, eikä lainkaan kasvoton, kuten voisi luulla. Hengellisyydelle ja rauhoittumiselle ihmisillä oli tilaa. Luostarit ja kirkot osoittivat ortodoksikulttuurin voimaa.

Jos jotakin kokonaisvaltaista opin matkalla, niin sen, että vaikka kulttuuri on toisenlainen, ihmiset elävät täysin tavallista elämää kuten suomalaiset. Sain positiivisen kuvan venäläisistä, Pietarista ja Venäjästä. Vaikka esimerkiksi kielen kanssa ilmeni ajoittain vaikeuksia, matka vain kasvatti nälkääni oppia, tutkia ja ymmärtää. Luulen, että myönteisten kokemusten ja ryhmähenkemme vahvistumisen myötä se on mahdollista niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin.

Antti Rinta-Filppula

Matkakertomus 2

Vihdoin koitti kauan odotettu Pietarin matka! Matkaa oli suunniteltu jo pitkään ja nyt se vihdoin päästiin toteuttamaan. Lähdimme matkaan koululta varhain keskiviikkoaamuna ja pitkä bussimatka kului nopeasti mm. tietovisojen ja laulujen merkeissä mukavien ihmisten seurassa. Lauloimme venäjäksi ja bussikuski jopa pyysi kuulla lisää lauluamme. Hotelli jossa majoituimme oli todella upea, ja sen alakerrassa oli mm. Prisma ja metroasema.

Ensimmäisen illan aikana kiersimme Pietaria ympäriinsä tutustuaksemme kaupunkiin ja opimme myös liikkumaan metroilla. Niillä oppi kulkemaan yllättävän nopeasti ja niillä oli helppo liikkua. Kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, jossa uskalsin kokeilla minulle monia ennestään tuntemattomia ruokalajeja. Pysähdyimme välillä aina kuulemaan kirkkojen historiaa ja eri paikoista matkan varrella. Verikirkko oli todella upea, jonne pääsimme seuraavana päivänä vierailemaan. Pietarissa on todella upeat puistot ja joet ja niistä pääsi nauttimaan täysillä auringonpaisteessa! Ensimmäisenä iltana moni oli väsynyt matkustamisesta, mutta jaksoi silti ihailla maisemia ja nähtävyyksiä.

Toisena päivänä lähdimme kiertoajelulle Tatjana-oppaamme kanssa. Hän kertoi useiden paikkojen historiasta ja kävimme myös eräällä saarella katsomassa tykinlaukauksia. Oli upeaa päästä näkemään kirkkoja, ne olivat hienosti koristeltuja ja todella pyhiä paikkoja. Jokainen myös hankki pieniä matkamuistoja. Eremitaasissa vietimme aikaa 2 tuntia, ja nähtävää jäi vielä paljon. Saleja siellä on satoja ja siinä ajassa ei ehdi käymään kovin paljon läpi. Mutta näimme kuitenkin riittävästi ja jää nähtävää myös seuraaville kerroille. Sieltä lähdettyämme saimme mennä syömään itse valitsemaamme paikkaan ja päädyimme paikalliseen ravintolaan, kokeilemaan taas kaikkea uutta. Illalla lähdimme katsomaan balettia, joka yllätti minut suuresti. Pähkinänsärkijä oli tuttu entuudestaan ja nyt se oli hieno nähdä suurella näyttämöllä! Upeat koreografiat, lavasteet ja tanssijat. Yksi ikimuistoisimmista paikoista vierailumme aikana! Kaikki me oppilaat olimme pukeutuneet juhlavasti, olihan kuitenkin kyseessä baletti Venäjällä. Illalla juttelimme myös paikallisten oppilaiden kanssa venäjäksi hotellilla, se oli mahtava tilaisuus päästä käyttämään kieltä! Kaupungilla asioidessa sai myös käyttää venäjää, sillä kaikki myyjät eivät osanneet englantia.

Perjantaina osallistuimme Voitonpäivän juhlintaan, joka on Venäjällä todella suuri juhla ja paikallisten vapaapäivä. Ihmisiä oli paljon ja koko päivän sai kaduilla ihailla erilaisia paraateja ja marsseja. Hieno kokemus! Vierailimme myös Neuvosto-Pietarissa. Saimme riittävästi vapaa-aikaa ostoksien tekoon ja kaupunkiin tutustumiseen. Mukaan ostoksina tarttui mm. maatuska sekä venäjänkielisiä kirjoja ja elokuvia. Blinit olivat herkullisia ja yksi suosikkiruoistani Venäjällä! Illalla oli vuorossa jokiristeily, jossa sai erilaisen näkökulman maisemiin ja meille oli järjestetty ohjelmaa siellä. Tanssijoita, jotka myös lauloivat ja ottivat meidät oppilaat mukaan eri ohjelmiinsa, joka oli hauskaa! Päätimme illan siihen, että lähdimme keskustaan katsomaan Voitonpäivän ilotulitusta.

Lauantai oli kotiintulopäivämme ja matka meni todella nopeasti. Mieluusti olisi ollut vielä muutaman päivän lisääkin. Aamulla sai käydä viime hetken ostoksilla ja vierailimme luostarissa nauttimassa sen rauhallisesta ympäristöstä ja kirkosta. Bussimatka kului nopeasti erilaisten aktiviteettien parissa ja tulli- ja rajamuodollisuudet menivät hyvin molempiin suuntiin. Sää matkalla oli epävakainen ja sateinen, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Meillä oli matkassa mahtava porukka, ja tällä reissulla tutustuin muutamiin oppilaisiin vielä paremmin! Venäjän kielen opettajamme Outi oli mahtava ohjaaja ja hänen kanssaan oli kiva olla reissussa. Mahtavaa oli saada tällainen mahdollisuus tutustua Pietariin. Varmasti aion tulevaisuudessakin käydä Pietarissa! Matka meni kokonaisuudessaan todella hyvin ja siitä jäi hyviä muistoja pitkäksi aikaa! Спасибо!! :)
　
Rita Nyman

Matkakertomus 3

Tänä keväänä Tampereen yhteiskoulun venäjän lukijat pääsivät neljäksi päiväksi Pietariin. Me toisen asteen opiskelijat muodostimme suurimman osan matkaseurueesta, mutta mukaan mahtui muutama abiturienttikin. Hermoilin pitkään ennen lähtöä, sillä en ole koskaan vieraillut Venäjällä saati käyttänyt kieltä oppituntien ulkopuolella. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun matkustin ulkomailla ilman perhettäni. Kotijoukot varoittelivat suurkaupungin arvaamattomuudesta, ja kauhukuvat sairastumisesta, eksymisestä ja taskuvarkaista poukkoilivat mielessäni.

Keskiviikkoaamu oli kolea ja harmaa. Oppilaat valuivat koulun sisäpihalle kukin vuorollaan. Pientä jännitystä värisi ilmassa: eräs tyttö oli hukannut hetkeksi passinsa, toinen melkein unohti rahansa ja erään pojan henkilökohtaiset lääkkeet olivat lopussa. Bussi kuitenkin lähti ajallaan, ja melkein yhdeksän tunnin matka taittui yllättävän nopeasti. Opettaja virkisti tietovisalla muistiamme Pietarin historiasta, lauloimme ja keskustelimme sekä pysähdyimme välillä syömään. Betoninharmaa raja-asema kivikasvoisine virkailijoineen vaikutti uhkaavalta, mutta pääsimme Venäjälle ongelmitta.

Ensimmäisenä iltana ehdimme majoittua hotelliin, syödä paikallista pikaruokaa ja tutustua Nevski Prospektin suurimpiin nähtävyyksiin. Harjoittelimme myös metrolla kulkemista. Pietarin metro on selkeälinjainen, halpa ja siisti. Metrolippujen (жетоны) ostaminen osoittautui helpoksi, sillä tuppisuisten myyjien kanssa saattoi asioida sanomatta lähes sanaakaan. Puhetilanteet jännittivät, ja vielä alkumatkasta sitä uskotteli itselleen, että kielioppivirheistä ja ymmärtämättömyydestä rangaistaan.

Keskiviikkona ehdimme vierailla Kesäpuistossa, Mars-kentän sotamuistomerkillä ja Moika-joen ympäristössä. Saimme ensisilmäyksen kaupungin kauneudesta ja lukemattomista yksityiskohdista. Palasimme hotellille auringon laskiessa ja teimme vielä iltapalaostoksia alakerran Prismassa. Hotelli Moskova oli valtava, lasiseinäinen rakennus, jonka siisteissä kahden hengen huoneissa vietimme yömme. Äänieristys oli surkea ja vesi juomakelvotonta, mutta muuten olot olivat mukavat.

Aamiainen tarjoiltiin puoli kahdeksalta alkaen, ja ahdoimme vatsamme aina täyteen ennen päivän ohjelmaa. Torstaina kiersimme Pietaria linja-autolla venäläisrouva Tatjanan opastuksella. Näimme Iisakin kirkon aukion, Taiteiden aukion, Vasilin saaren, Pietari-Paavalin linnoituksen sekä lukuisia muita kaupungin nähtävyyksiä. Verikirkossa ja Eremitaasissa pääsimme vierailemaan kunnolla. Tatjanan suomenkielinen opastus oli hyvin kattava ja lämminsävyinen, eikä sadesää tehnyt päivästä surkeaa. Kun olimme ihastelleet Eremitaasin taidekokoelmia ja kävelleet jalkamme kipeiksi, saimme viettää vapaa-aikaa mielemme mukaan. Hajaannuimme ryhmiksi, kävimme ostoksilla ja syömässä ja tutustuimme toisiimme.

Torstai-iltana ohjelmassa oli kauan odotettu Pähkinänsärkijä-baletti. Pukeuduimme juhlavasti ja saimme bussikuljetuksen teatterille. Monille tämä oli ensimmäinen balettikokemus, ja yleinen mielipide esityksestä kuului positiivisena. Hotellilla järjestimme vielä pienimuotoisen kisakatsomon Euroviisuja varten.

Perjantaina 9. toukokuuta toinen maailmansota päättyi, mutta venäläisille se merkitsee Suuren isänmaallisen sodan voittopäivää (День Победы). Perjantaiaamuna söimme tukevasti ja siirryimme ihmismassan mukana Nevski prospektille seuraamaan juhlaparaatia. Jo aiemmin meille oli jaettu raidallisia käsivarsinauhoja, joiden oranssi ja musta väritys symboloi tulta ja ruutia. Perjantaina kaduilla myytiin myös sekä Neuvostoliiton että Venäjän lippuja, viirejä, huiskuja ja muuta rekvisiittaa, ja kaupunki oli koristeltu pylväitä ja valotolppia myöten. Paraati alkoi kymmeneltä. Katselimme ohi jyristävää armeijakalustoa ja juhlatunnelmaan virittäytyviä ihmisiä.
Kun panssariajoneuvot olivat kadonneet näkyvistä, lähdimme metrolla tutkimaan neuvostoaikaista Pietaria. Leningradin ytimessä näimme suihkulähteillä ympäröidyn Leninin patsaan sekä Leningradin piirityksen monumentaalisen muistomerkin. Päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen. Hajaannuimme taas pienempiin ryhmiin, söimme ja kiersimme kaupunkia. Paraati jatkui valtakadulla loppuillan: ihmiset hurrasivat ja marssivat ja eräs joukko kuljetti sodassa menehtyneiden omaisten valokuvia mukanaan.

Juhlistimme voitonpäivää kanavaristeilyllä, jossa saimme tutustua venäläisiin kansanlauluihin ja –tansseihin sekä osallistua itsekin. Risteilyohjelma oli niin tiivis, että maisemien katseluun ei jäänyt aikaa! Laivan rantauduttua jäimme vielä katsomaan ilotulitusta. Kevättaivas oli kirkas ja valoa riitti, mutta räjähdykset näkyivät massiivisuutensa ansiosta silti hyvin. Kaikenikäiset olivat kokoontuneet kaduille juhlimaan, ja vaikka kansallistunteet nousivat pintaan, ihmiset käyttäytyivät sivistyneesti. Paluumatka hotellille ahdisti hieman, sillä väkijoukossa suuntavaisto oli hukkua ja tönimistä piti sietää.

Lauantaina kunkin kasvoilta paistoi uupumus sekä pieni alakuloisuus matkan tultua päätökseen. Aamulla ehdimme suorittaa viime hetken ostoksia sekä piipahtaa läheisessä luostarissa ja sen hautausmaalla. Bussissa vertailimme tuliaisia, kuuntelimme musiikkia ja pelasimme nimileikkejä. Osa vietti kotimatkan torkkuen. Vaikka viimeisillä kilometreillä kaikki vaipuivat omiin ajatuksiinsa, innostus matkasta jäi silti kytemään: Facebookia päivitettiin kiivaasti ja kuvia julkaistiin, eikä seuraavana päivänä voinut olla kuulematta opiskelijoiden suusta, kuinka Pietarin valtaus onnistui.

Olen matkaan todella tyytyväinen. Ryhmähenkemme vahvistui ja saimme nähdä vilauksen venäläisestä kulttuurista. Kiehtovinta oli maistaa blinejä ja koivumehua sekä vierailla venäläisessä postitoimistossa ja konvehtiliikkeissä. Kaupunki tarjosi paljon yllätyksiä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Tsaarinaikaiset palatsirakennukset tekivät maisemasta ylvään, mutta sivukadut ja näkymättömiin jäävät pikkutalot olivat ränsistyneitä ja epäsiistejä.
Selvisimme reissusta ehjin nahoin. Eräs poika unohti tuliaisostoksensa hotelliin, mutta hän saanee ne paluupostissa kotiin. Kamaluuksia tai haavereita ei sattunut kellekään. En voi sanoa tuntevani Pietaria, mutta toivon, että pääsen sinne pian uudestaan ja olen seuraavalla kerralla rohkeampi. Odotankin malttamattomana abiristeilyä, koska silloin näen tuon maagisen kaupungin uudestaan, uusin silmin.

Linda Mäkinen

Matkakertomus 4

Keskiviikkona 7.5. lähdimme linja-autolla koulun pihasta kello seitsemmän. Puolen päivän aikoihin ylitimme rajan, eikä rajamuodollisuuksiin kulunut kovin kauan aikaa. Parin tunnin kuluttua saavuimme Pietariin. Ostimme metropoletteja, ajoimme metrolla keskustaan, kävimme syömässä ja tutustuimme keskustaan kävellen, kunnes palasimme metrolla hotellille.

Torstaina 8.5. tapasimme aamiaisen jälkeen hotellin aulassa Tatjana-oppaamme ja lähdimme bussilla kiertoajelulle kaupunkiin Vaikka sade hieman latisti tunnelmaa, Tatjanan selostukset kohteista olivat mielenkiintoisia. Vierailimme Verikirkossa ja Pietari-Paavalin linnoituksessa, joiden jälkeen saimme Tatjanalta opastetun kierroksen Eremitaasissa. Kierroksen jälkeen oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka jälkeen kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin.

Perjantaina 9.5. lähdime kaupungille seuraamaan voitonpäivän juhlintaa. Väkeä oli liikkeellä runsain mitoin ja katuja suljettu autoilta. Katsoimme, kuinka sotilasajoneuvojono lähti liikkeelle. Vierailimme Kazanin tuomiokirkossa, minkä jälkeen ajoimme metrolla neuvostoaikaiseen Leningradiin, missä kävimme piirityksen muistomerkillä. Illalla saiimme bussikyydin jokiristeilylle, jolla esitettiin venäläistä ja ukrainalaista kansanmusiikkia. Risteilyn jälkeen seurasimme ilotulitusta, minkä jälkeen palasimme hotellille 1 - 2,5 miljoonan kansallishuumassa olevan venäläisen saattelemina.

Lauantaina 10.5. aamiaisen jälkeen teimme viime hetken ostoksia ja hankimme matkaeväitä. Veimme laukut ja tavarat linja-autoon ja kävimme vielä tutustumassa viereseen luostariin ja sen hautausmaahan. Lähdimme kohti Suomea. Rajanylitys sujui nopeasti ongelmitta, ja Tampereella olimme kahdeksan aikoihin illalla.

Lassi Kuoksa