Ydinvoimaloista on sanottu, että ne ovat modernein tapa keittää vettä. Ydinreaktiossa radioaktiivisen polttoaineen hajotessa vapautuu runsaasti energiaa. Suhteellisen pienellä massalla ydinpolttoainetta saadaan vapautumaan paljon energiaa, joka voidaan höyryturbiinin ansiosta muuttaa sähköksi.

Itse prosessi on varsin puhdas tapa tuottaa energiaa, jäljelle jää ydinjätettä, jonka käsittely on ongelmallista. Jätettä säilötään kallioperään, mikä lyhyellä aikavälillä on turvallista, mutta pidemmällä aikavälillä voi kuitenkin ilmetä ongelmia, jos ydinjätettä ei ole säilötty riittävän turvallisesti. Ydinjäte täytyy siis sijoittaa alueelle, jotka eivät ole herkkiä maanjäristyksille ja muille kallioperän muutoksille. Näin taataan se, että tilanne on satojentuhansien vuosien ajan sama. Tällöin ydinjäte on hajonnut lähes vaarattomaksi.

Lääketieteellisiin tutkimuksiin on jo vuosikymmeniä käytetty radioaktiivisia seuranta-aineita. Hetkellisesti tutkittava henkilö voi saada suurehkon annoksen säteilyä, mutta leikkaamatta potilasta voidaan nähdä radioaktiivisen aineen eteneminen ihmisen kehossa ihmisen päältä. Erilaisten verenkiertohäiriöiden tai tukosten paikallistaminen on mahdollista.

Sädehoitoa on käytetty syöpähoitoihin tuhoamaan syöpäsoluja tiettyjen syöpäkasvainten hoidossa. Ongelmana on ollut se, että samalla voi tuhoutua myös tervettä kudosta ja esimerkiksi aivokasvainten hoidosta voi seurata esimerkiksi näkökentän kaventumista tai muita toiminnallisia häiriöitä loppuiäksi. Hieman pienempänä seurauksena voi olla hiusten lähtö ainakin tilapäisesti, mutta joskus myös pysyvästi. 

Rakennusten putkistojen tukosten selvittämiseen on käytetty myös radioaktiivisia seuranta-aineita. Tutkimus voidaan tehdä maan päältä ilman, että putket täytyy kaivaa esiin. Kun tukos paljastuu, avataan vain tarvittava kohta korjaustöitä varten.

Paperiteollisuudessa käytetään radioaktiivisia aineita paperin paksuuden säätelyyn. Paperista mitatun säteilymäärän perusteella voidaan määrittää tuotetun paperin paksuus. Samaa menetelmää käytetään muussakin teollisuudessa.

Fossiilien iän määrityksessä voidaan käyttää niin sanottua radiohiiliajoitusta. Elävään organismiin siirtyy elämisen aikana tasaisesti eri hiilen isotooppeja, myös radioisotooppia hiili-14. Kun organismi kuolee, uutta radio-isotooppia ei lisäänny ja aiemmin kertynyt hiili-14 isotooppien lukumäärä vähenee puoleen n 5730 vuodessa. Jos radioisotoopin määrä on vähentynyt esimerkiksi neljäsosaan elävän organismin määrästä, pystytään päättelemään, että fossiili on n. 11400 vuotta vanha.

Radioisotooppeja käytetään myös palovaroittimissa. Palovaroittimen ilmaisinkammiossa Amerikium-241 isotoopin aiheuttama alfasäteily tekee pienen ilmaraon sähköä johtavaksi. Valmistaja virittää laitteen normaalitilassa siten, että hälytystä ei tule. Kun ilmaisinkammioon tulee savukaasuja tai savun sisältämiä hiukkasia, ne häiritsevät kammiossa kulkevaa pientä sähkövirtaa. Tällöin laitteen elektroniikka havaitsee muutoksen ja kytkee hälytysäänen päälle.