Lue teksti ja vastaa allaoleviin kysymyksiin.

"Huumeiden käyttö voi sananmukaisesti merkitä työtä vuorotta. Juhlimista se ei ole. Alkufiilisten haihduttua elämässä ei ole muuta kuin seuraava annos ja siihen tarvittava raha. Se tarkoittaa seitsemänpäiväisiä työviikkoja ja jatkuvaa kolmivuorotyötä. Kulutin pelkästään heroiiniin neljän vuoden aikana arviolta lähes 700 000 euroa. Tarvitsin gramman päivässä ja se maksoi yli 400 euroa."

Joni kuittaa puheet miedoista tai vaarattomista huumeista roskaksi. Hänen ensimmäiset päihdekokeilunsa liittyivät tupakkaan ja alkoholiin 13-vuotiaana. Jonin huumetarina alkoi peruskoulun päättäjäisissä, jolloin hän kokeili kymmenen kaverinsa kanssa kannabista. Kymmenestä kolme jäi koukkuun heti. Salakavalinta on, ettei kukaan voi etukäteen tietää, onko hän koukussa heti ensimmäisestä annoksesta. Kahteen seuraavaan vuoteen Joni ei ollut päivääkään ilman pilveä, ja seuraavat runsaat kymmenen vuotta hän eli vain huumeille. "Minua ei pysäyttänyt mikään, koin kaiken vain hidasteiksi minun ja aineen välillä. Ammattikoulukin jäi kesken."

Kannabiksen jälkeen Joni alkoi käyttää opiaatteja. Veljen kuolema vei huumeiden käytön astetta pidemmälle, heroiiniin. "Kului useampi vuosi, ennen kuin myönsin edes itselleni, että minulla saattaa olla ongelma. Uskoin koko ajan, että voin lopettaa koska vain haluan."

Narkomaanin tunteet katoavat jossain käytön vaiheessa, eikä mikään ulkopuolinen merkitse mitään. "Yhden yliannostuksen jälkeen heräsin sairaalassa, ja äiti itki vuoteeni vierellä. Ensimmäinen kysymykseni oli, oliko äidillä rahaa. En tuntenut katumusta, häpeää eikä edes oman äidin rakkauskaan vaikuttanut mitään. Halusin vain rahaa, ylös sängystä ja uuden piikin."

Hän antaa kiitosta vanhemmilleen siitä, että he ovat jaksaneet tukea häntä, vaikka hän tyhjensi kahdesti vanhempiensa kodin kaikesta arvokkaasta. "Asuin kotona, mutta pystyin salaamaan huumeiden käytön vanhemmiltani jonkin aikaa. Lähdin aamulla ennen heitä ja palasin, kun he jo nukkuivat. Kun äiti löysi huumevälineitäni, valehtelin niiden kuuluvan kavereille. Vaatteitteni pinttynyttä hajua selitin sillä, että olin ollut sellaisessa porukassa, jossa joku poltti pilveä. Eivät kai vanhemmat näitä selityksiä uskoneet, he vain halusivat uskoa. Ja itse uskoin heidän uskovan. Kai heidän oli pakko myöntää tosiasita, kun löysivät minut kerran olohuoneesta tajuttomana neulat ja muut systeemit kädessä. Silloinkin vakuutin lopettavani."

Itse koettu väkivalta tai edes kuoleman porteilla käyminen ei tunnu missään. Joni hakattiin kirveellä 50 euron huumevelan takia. Rintaan hakattiin suuri risti, mutta hän ei mennyt lääkäriin, koska pelkäsi lääkärin tekevän poliisille ilmoituksen.

Toiselta vankilareissultaan Joni vapautui viime vuonna.