Tositarina-verstas

(Muokattu: )

Puitavat kysymykset

  1. Esittele kirjan tarina/idea.
  2. Millaisena yksilön rooli maailmassa näyttäytyy? (Onko yksilö vastuussa omasta onnestaan, olosuhteiden uhri tms.)
  3. Millainen kuva välittyy yhteiskunnasta? (Painostava, huolehtiva, rajoittava…?)
  4. Millaista arvomaailmaa teos edustaa? (suoraan tai välillisesti)
  5. Mitä perinteistä ja kliseistä / uutta ja tuoretta teoksessa oli?
  6. Millä tavoin teos sopii nykyajan kulttuuriin oman kokemuksesi mukaan?
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Kohta 1
Kirja, jonka luin oli Auschwitzin tatuoija. Se kertoo Lale Sokovista, joka joutuu lähtemään juutalaisuutensa takia Birkenaun keskitysleirille Puolaan. Hän toivoo selviytyvänsä leiristä ja hänestä tuleekin ensimmäisinä viikkoina ystäviä monien muiden vankien kanssa. Hän saa työkseen tatuoida numerot vankien ranteisiin. Leirillä hän kuitenkin rakastuu naiseen nimeltään Gita. Teos alkaa käsitellä Lalen ja muiden vankien oloja ja he vain toivovat pääsevänsä pois. Päivästä päivään he kärsivät nälästä ja pelosta. Kolmen vuoden jälkeen Saksan piiritys etenee ja leirejä aletaan evakuoimaan poispäin. Lale sekä Gita ja hänen ystävänsä onnistuvat pakenemaan ja loppujen lopuksi pari saa solmittua avioliiton ja muuttavat asumaan Melbourneen, Australiaan.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Kohta 2
Yksilö tietenkin tällaisissa todella kamalissa olosuhteissa on niiden vanki ja se estää heitä elämästään. Samalla kaikki ovat vastuussa itsestään, jopa vankien keskuudessa ilmenee taistelua esim. ruuasta ja nukkumapaikoista vain oman edun parantamiseksi. Jokainen on vastuussa itsestään ellei halua myös ottaa muita huomioon, joka uhrasi taas yksilön eloonjäämisen.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Janne Romppainen

Kohta 2
Tänne pitäisi ilmaantua ainakin yksi toinen keskustelija vielä, mutta voit kirjoitella vastauksia jo valmiiksi ja julkaista niitä aina vähin erin, ja kommentoida sitten kun/jos muita saapuu paikalle :)
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Vilma Koisti

Tositarina-verstas
1. Lukemani kirja on nimeltään Josef Kleinin kolme elämää. Kirja kertoo saksalaismiehen Josef Kleinin elämästä vuosina 1925-1953. Kirja perustuu suurimmilta osin kirjailija Ulla Lenzen isoisän elämään, mutta Lenze huomauttaa kirjan alussa että hahmo Josef Klein on hänen keksimänsä. 
Kirja on rakenteeltaan sellainen, että ajassa hypitään eteen ja taakse, täten myös eri paikkoihin/maihin (tästä nimi kolme elämää, kolme eri sijaintia ja elämänvaihetta). Toisen maailmansodan aikana ja portailla Josef muuttaa ja asuu New Yorkissa ja tekee töitä radiomiehenä saksalaiselle yhteisölle kaupungissa. Hän asuu Yhdysvalloissa vuosia, mutta joutuu vangituksi rakentamansa radion takia, jota natsit olivat käyttäneet sodassa, ja palaa Neussiin Saksaan. Kirjan loppuvaiheilla hän lähtee Etelä-Amerikkaan entisten natsituttujensa kanssa. 

2. Josef kuvataan yleisesti pienenä toimijana isommassa joukossa. Hän ei oikein koskaan "kuulu" mihinkään joukkoon, New Yorkissa hänet leimataan saksalaiseksi ja täten ulkopuoliseksi, asuinalueellaan Harlemissa Josef on valkoinen mies, eikä tohdi ottaa osaa alueen kulttuuriin, kotimaahansa Saksaan palatessa hän on "amerikalisoitunut" eikä täten myöskään sovi porukkaan yms.
Hän on myös pelinappula etenkin sodan aikana. Natsit käyttävät hänen rakentamaansa radiota hyväkseen ja vaikka Josef vastustaa natsi-ideologiaa, hänet vangitaan. Yksilön rooli on siis suuremmaksi osaksi toimia muiden ehdoilla ja toisten maailmaassa, vaikka se tarkoittasikin ulkopuolisena elämistä. 

3. Yhteiskunta on kuvattu hyvin painostavana ja määräilevänä, sekä tuomitsevana. Yksilöt yhteiskunnan sisällä ovat hyväksyviä (esimerkiksi Lauren tai Max -hahmot), mutta kokonaisuudessaan yhteiskunnalla on taipumus toimia ikävällä tavalla. 

4. Kirja hyvin selvästi kritisoi natseja ja heidän toimintaansa (antifasismi läsnä). Muukalaispelko tms. on myös kritiikin alaisena. Perusideana ehkä "vihaa ideologiaa, älä yksilöä" (Josef toimi yhteistyössä natsien kanssa ja auttoi osittain heitä, lukijan kuuluu vihata natsismia eikä Josefia). 

5. Mielestäni "yksilö toimii osana yhteisöä, jossa hän ei haluaisi olla, mutta ei voi paeta/irrotautua koska hän ei uskalla" -juonirakenne on hieman ylikäytetty ja jopa hieman kliseinen. 
Novellin rakenne (hypitään eteen ja taakse ajassa) oli mielestäni hyvä valinta, en ole varma onko se enää niinkään tuore. 

6. Ihan hyvin, kai? Tunne siitä, että on yhteiskunnan ulkopuolella tai se ettei "kuulu" on tietysti samaistuttavaa monelle. Ehkä jos sen saa irti teoksesta, niin ihan hyvin novelli sopii nykyaikaan.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Tositarina-verstas
Kohdassa 4 minunkin lukemassani kirjassa on samantyylistä ajattelua. Päähenkilö ei yritä tuomita SS-joukkojen alla työskenteliviä ihmisiä, vaan heidän ideologiaansa. Ajatellaan, että kaikki koittavat vain toimia selvitäkseen sota-ajasta.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Vilma Koisti

Tositarina-verstas
joo ihmiset ovat vaan yksilöitä pahassa tilanteessa. mietin täs että, onko parempi että natsit yritetään kuvata "sympaattisemmin" vai että heistä tehdään perinteiseen tyyliin tunteettomia hirviöitä?
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Tositarina-verstas
Tää on totta. Kuitenkin natsismia kannattavia henkilöitä ei voida leimata suoraan syyttomiksi omaan toimintaansa sen takia, että he kokivat painostusta, mutta myös kirjassa tulee ilmi, että siitä huolimatta monet todellakin kannattivat Hitlerin hallintoa ja toimivat se mukaan omasta tahdostaan.
1
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Vilma Koisti

Tositarina-verstas
joo omassa teoksessanikin on tietty niitä Hitlerin faniklubin ykkösjäseniä, mutta löytyy myös niitä "väärässä paikassa väärään aikaan"- ihmisiä. parasta olisi (omasta mielestäni) jos kirjan luettua lukija ei sympatisoisi natsien kanssa. sellaisen lopputuleman löytäminen riippuu juuri hyvästä tasapainosta vastuun pistämistä teoksissa esiintyville natseille ja ihmisyyden myöntämistä hahmoille (luo kuvan, että asia voisi tapahtua oikeassakin elämässä, eivätkä natsit ole/olleet vaan kasvottomia pahiksia vaan oikeita ihmisiä).
1
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Tositarina-verstas
Vielä 5. kohtaan ajatuksia. Lukemassani teoksessa käytettiin myös hieman tällaista edestakaisin hyppimistä. Se kyllä toimi ihan hyvin, toi perspektiivia siihen millaista Lalen elämä voisi olla ja kuinka hänkin oli ennen ihminen omalla identiteetillä eikä pelkkä numerosarja paraakissa.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Kohta 3
Yhteiskunta estää teoksessa ihmisiä elämästä sellaista elämää, kuin he haluavat. Sieltä tulee painostusta ja ihmiset arvioidaan yhden piirteen takia alempiarvoisiksi. Teoksesta myös välittyy epäinhimillisyys, jonka mukaan enemmistö toimii. 
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Kohta 5
Perinteistä kirjassa on juurikin rakkauden ja ystävyyden tuominen pääpiirteeksi, niitä käsitellään aika yleisesti kirjoissa. Kirjan suosiota voisi selittää yksilön näkökulmasta tarinan kertominen. Holokausti ei kosketa ehkä niin syvältä ihmistä siitä lukiessa suurena kokonaisuutena historian oppikirjasta, mutta kun keskitytään yhden henkilön kokemuksiin ja hänen lähipiirinsä, tuo se ehkä koskettavamman pinnan tarinaan.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Emilia Niskanen

Kohta 6
Nykyään valitettavan useassa maassa oikeistopopulistiset sekä ihan suoraan natsijärjestöt ovat nostaneet suosiotaan. Ehkä tämäntyylinen teos saisi heitä miettimään omaa ideologiaansa ja, kuinka haitallista se saattaa olla sekä lisäisi ymmärrystä siihen, että ihmisiä kannattaa lähestyä tasa-arvoisina yksilöinä eikä tuomita.
0
0

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.