Elämäkerta-kammio
4. Holma itse taiteilijana sekä oman ilmaisunsa kautta edustaa aina erilaisuutta. Hän ei pidä meteliä niinkään kapeakatseisista epäkohdista, vaan ennemminkni osoittaa itsensä elävän tavallista elämää, vaikka kuuluukin vähemmistöön. Holman tyyli on armollinen, sillä hän antaa ympäristölleen tilaa uudistua ja oppia. Hän ei hyväksy syrjimistä tai muiden arvottamista esimerkiksi seksuaalisuuden perusteella, mutta hän sisimmissään tuntee sääliä heitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta vierastavat erilaisuutta. Holma ehkä tulkitsee historian kauheuksien tehneen suvaitsemattomistakin jonkinlaisia uhreja, mikä on mielestäni lohdullinen ajatus. Eräskin naislääkäri teoksessa erehtyi olettamaan Holman olevan naimisissa naisen kanssa ja häpesi tätä stereotyyppistä olettamaansa. Holma tuli surulliseksi siitä, millaista häpeää nainen tunsi ajatusmallista, jonka ihmiskunnan pitkä ja epäreilu historia on hänelle istuttanut.