Ilta hämärtyi. Taivaanranta vuorten takana sai riikinkukon värit ja muutti maan punaiseksi. Illan kääntyessä kohti syvänsinistä yötä oli aika aloittaa seuraavan aamun sanomien valmistelu. Posteljoonit oikoivat valkeita siipisulkiaan valmistautuen lentoon lähtöön. Ja niin, kuten aina muulloinkin kirjeet ja lppuset löysivät odottavat lukijansa, vaikka tosin moni huomaisi postinsa saapuneen vasta aamun vaalentessa maailman uuteen päivään.

1. Mari-Johanna on kyllästynyt elämäänsä ja kärsii masennuksesta. 2. Hän päättää kokeilla vahvempia aineita piristääkseen elämäänsä. 3. Mari on syvän ajattelun tilassa ja hän jakaa mietteitään puun kanssa. Heillä on pitkä juttutuokio ja sitten matka taas jatkuu. 4. Seuraavana päivänä Maria painaa kuitenkin syvä ahdistus. Sadat eilisen nimettömät kasvot vilisevät hänen päässään, eikä hänellä ole aavistustakaan, mitä on tapahtunut. 5. Tämä toistuu monesti jälkeenpäin ja Mari huomaa, ettei ole enää onnellinen ilman piristäviään. Värimaailma tuntuu paremmalta kuin harmaa arki, mutta silläkin on varjopuolensa ja lopulta Mari on sen vanki. Mari ei kuitenkaan voi elää jatkuvasti unelmaansa ja todellisuus saa hänet viemään lopulta itseltään hengen.

Kolmella henkilöllä on suhde. Suomessa tämä suhde on kuitenkin tuomittu, samoin kuin Jeesus muinoin tuomittiin ristille. Mutta! Enkeli antaa suhteelle siunauksensa ja henkilöt saavat mielenrauhan. He ovat vapaita kuin laivat merellä.

Eräänä kesäisenä päivänä itikat, nuo kesän painajaiset, päättivät hyökätä ihmisten kimppuun. Miljardien parvissa eri puolilla maailmaa itikat levittivät tauteja ihmisten liiskatessa niitä, suurin osa käsin, jotkut myös sähköisillä lätkillä huitoen. Samaan aikaan Suomessa ihmiset kuulostelivat milloin valtaisa ininä lähestyisi. He olivat valmistautuneet mm. asein, joilla se helposti tapettua useammankin itikan, sillä parvet olivat niin tiiviitä. Lopulta ininä viikon jälkeen loppui, sillä kaikki itikat kuolivat vanhuuteen tai ihmisten iskuihin. Jälleen kerran ihmiskuntaa oli koeteltu vitsausten muodossa. Sen pituinen se.

Alussa maalari maalaa teoksia, joissa ei ole mitään ideaa. Sitten hän valaistuu, ja jatkaa vain samaa rataa, eli valaistumista. Sitten hän alkaa maalaamaan normaaleja ja ymmärrettäviä teoksia.

Aluksi mies on yksin ja nyyh ja nainen kanssa ja sitten kilpikonna tulee veturilla ja kuljettaa heidät yhteen ja lopun tyytyväisyys lähentelee pandamaisia mittasuhteita.

Sarvikuono söi leipää, mutta leipä loppui ja leipää piti alkaa tehdä lisää. Leipää tehdessä jokin meni vikaan ja syntyi aivan älytön ydinräjähdys. Räjähdyksen seurauksena sarvikuono kuoli. Kaikki surivat sarvikuonoa.

Elipä kerran nuori tyttö, joka soitti kitaralla mitä kauniimpia sointuja ja sävelmiä. Musiikki ja melodia olivat niin kaunista, että jopa tytön kissa nukahti hellyyttävästi uneen ja naapurin vanha rouva teki miehelleen mahtavan aamiaisen.

Olin koulukiusattu. Sisältä rikki, murtunut. En tiennyt kuka olen. Mutta halusin muutoksen: päätin lähteä etsimään omaa tietäni. Koulumatkalla pysähdyin lammen luo. Katselin omaa kuvajaistani vedessä. Silloin ymmärsin: minä olen minä, enkä kukaan muu. Olen kaunis ja hyvä ihminen, sanoivat muut mitä tahansa. Minä muutuin. Hyväksyin itseni sellaisena kuin olin. Minusta tuli vahva ja itsevarma ihminen.