Massasukupuutto mahdollisti lintujen ja nisäkkäiden kehityksen

Nisäkkäät ja linnut kehittyivät matelijoista jo elämän keskiajalla: Ensimmäiset nisäkkäät kehittyivät noin 200 miljoonaa vuotta sitten nisäkäsliskoista. Linnut taas kehittyivät todennäköisesti noin 150 miljoonaa vuotta sitten pienistä petodinosauruksista. Lintujen ja nisäkkäiden ensimmäiset muodot olivat pieniä ja vaatimattomia. Dinosaurusten häviäminen mahdollisti nisäkkäiden ja lintujen monimuotoisuuden lisääntymisen.


Nisäkkäiden ja lintujen monimuotoisuus kasvoi elämän uudella ajalla.

Ekologisten lokeroiden tyhjeneminen mahdollisti lajien sopeutumisen uusiin elinympäristöihin ja ravinnonhankintatapoihin. Tästä seurasi nopea sopeutumislevittäytyminen ja samalla lajiutuminen. Kehittyi esimerkiksi yhä suurempia nisäkäslajeja.

Nisäkkäät kehittyivät nokkaeläimiksi, pussieläimiksi ja istukallisiksi nisäkkäiksi. Nokkaeläimet ovat alkukantainen ja vanha nisäkäslahko, joita esiintyy nykyisin ainoastaan Australiassa ja Uudessa-Guineassa. Ne munivat munia kuten pääosa matelijoista. Pussieläimiä on nykyään vain Australiassa sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa. Kun pussieläimet kehittyivät, olivat nykyiset mantereet yhdessä muodostaen suurmantereen. Australian irtaantuessa laattaliikuntojen seurauksena suurmantereesta jäi Australiaan eristyksiin monia pussieläinlajeja. Pussieläimet säästyivät Australiassa istukallisten nisäkkäiden kilpailulta ja kehittyivät siten monimuotoiseksi nisäkäsryhmäksi. Muualla pussieläimet hävisivät todennäköisesti kilpailussa istukallisten nisäkkäiden kanssa, sillä pussieläinten poikaset syntyvät melko kehittymättöminä.

Sekä linnut että nisäkkäät ovat tasalämpöisia. Linnuilla lämmöneristeenä toimiin höyhenpeite ja nisäkkäillä karvapeite. Siten nämä eliöryhmät ovat levittäytyneet ja sopeutuneet myös kylmiin elinympäristöihin.

Nisäkkäät yleistyivät elämän uudella ajalla. Savannieläimiä.

Linnut ovat sopeutuneet lentämiseen monin tavoin. Niillä on tehokas hengitys- ja verenkiertoelimistö, höyhenpeite, kevyt ja ontto luusto, isot lentolihakset, virtaviivainen rakenne sekä siiviksi muuntuneet eturaajat. Lintujen keuhkoihin on liittyneenä ilmapusseja, joiden ansiosta niiden hengitys on tehokasta. Lintujen näkö- ja kuuloaisti ovat hyvin kehittyneitä. Linnut lisääntyvät suvullisesti sisäisen hedelmöityksen avulla, jolloin hedelmöitys tapahtuu naaraan sukupuolitiehyissä.

Nisäkkäät lisääntyvät suvullisesti, ja niillä tapahtuu sisäinen hedelmöitys. Alkion- ja sikiönkehitys tapahtuu osittain tai kokonaan emon sisällä kohdussa. Istukallisilla nisäkkäillä kehittyvä sikiö saa ravintoa ja happea emolta istukan ja napanuoran kautta.

Nisäkkäät synnyttävät yleensä eläviä poikasia, kun taas matelijat ja linnut munivat. Nisäkkäät ruokkivat poikasiaan imettämällä niitä maitorauhasten eli nisien avulla, paitsi nokkaeläimet. Nisäkkäiden liikuntakyky, aivot sekä näkö- ja kuuloaisti ovat hyvin kehittyneitä.


Nisäkkään tyyppipiirteitä ovat nisät ja imetys. Kuvassa topiantilooppi.

Ihminen on kehittynyt vasta aivan elämän uuden ajan loppupuolella.