Kylmää sotaa suurvaltojen välillä käytiin monin tavoin. Maailmalla puhjenneisiin kriiseihin osallistumisen ja ideologisen kamppailun ohella kilpailtiin muun muassa taloudessa, urheilussa, tieteissä ja taiteissa. Maailmanrauhan kannalta vaarallisinta oli kuitenkin kilpailu asevarustelussa. Varustelun pohjana oli kilpailu ydinaseissa. Siihen osallistuivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ohella muutkin suurimmat valtiot. Yhdysvallat oli kehittänyt atomipommin ensimmäisenä vuonna 1945, mutta jo neljä vuotta myöhemmin Neuvostoliitollakin oli oma ydinase. Pian perässä seurasivat Iso-Britannia, Ranska ja Kiina.

Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat ydinaseiden määrässä ja tuhovoimassa.

Seuraavaksi ydinaseita kehitettiin entistä tehokkaammiksi. Uudet vetypommit olivat jopa 10-20 kertaa atomipommia tuhovoimaisempia. Kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto rakensivat mannertenvälisiä ydinohjuksia, ryhdyttiin puhumaan "kauhun tasapainosta". Sen mukaan molemmilla supervalloilla oli niin paljojn iskuvoimaa, että ne voisivat tuhota toisensa. Sen vuoksi niiden ei siis kannattanut ryhtyä sotaan toisiaan vastaan. Tällä hetkellä maailmassa on 7-9 valtiota, joilla on toimiva ydinase. Uusia ydinasevaltioita tuskin kukaan maailmaan toivoo, ja esimerkiksi Lähi-Idän maiden ydinohjelmia yritetään seurata tarkasti.

_{lähde: epookki 7-8, historia}