4.3 Sosiaalisessa mediassa jaetaan kertomuksia

Sosiaalisen mediassa julkaistaa monenlaisia tekstejä aina kuvista videoihin ja vaikuttamaan pyrkivistä postauksista hauskuttaviin meemeihin. Sosiaalisen median nopeatempoisuus ja se, että näkyvyyttä saadaan tykkäyksillä ja jaoilla, vaikuttavat tekstien sisältöön ja esitystapaan. Kertomuksellisuus on tällöin oiva tapa vedota muihin käyttäjiin.

Sosiaalinen media perustuu osaltaan siihen, että ihmiset haluavat jakaa arkisia sattumuksiaan ja elämäntapahtumiaan muille. Usein nämä sosiaalisen median päivitykset saavat kertomuksen muodon: esimerkiksi Facebook-päivityksestä tai Instagram-kuvasta teksteineen voi usein löytää kertomusten piirteitä. Usein somen jutuista hahmottuu draaman kaari: asiaa taustoitetaan ensin, kerrotaan käännekohta ja lopuksi miten kävi.

Jokainen some-käyttäjä rakentaa omaa tarinaansa

Voi sanoa, että kun toimimme sosiaalisessa mediassa, kerromme samalla tarinaa itsestämme. Me ikään kuin brändäämme itsemme seuraajillemme. Se, mitä kerromme, millaisia kuvia julkaisemme ja mitä tekstejä jaamme muille, rakentaa kuvaa itsestämme. Varsinkin sen jälkeen, kun markkinoille ilmestyivät Snapchatin ja Instagram storiesin kaltaiset sovellukset, on kenen tahansa ollut helppo kertoa itsestään ja elämästään. Kynnystä ehkä madaltaa myös se, että tietää päivityksen olevan vain hetken esillä.

Osalle sosiaalisen median käyttäjistä oman brändin luominen ja ylläpitäminen on työ, jolloin profiilien ylläpitoon käytetään aikaa ja usein myös ammattilaisten apua. Työkseen vlogeja tai blogeja ylläpitävä saa tekstinsä laajemmin esille käyttämällä muita some-kanavia sen mukaan, mitä kohderyhmää hän tavoittelee.

Kuvien ja videoiden lisäksi itsestä syntyvää mielikuvaa luodaan teksteissä käytetyllä kielellä. Kielimuodon valintaan vaikuttaa käyttäjän tavoite: yleiskielen käyttäminen viestii asiallisuudesta, kun taas arkityylin tai alatyylisten sanojen käytöllä voi tavoitella rentoutta tai huomion herättämistä. Oman alan erikoiskielen käytöllä halutaan usein korostaa ammattitaitoa tai viestiä siitä, että keskustelu on tarkoitettu asiaa tunteville.

Eri sovelluksissa on omat terminsä, joille usein syntyy puhekieliset vastineet. Tällöin sovelluksen aktiivikäyttäjät tunnistaa heidän käyttämästään jargonista. Sosiaalisen median kielelle on tyypillistä nopea muuttuvuus: uudet ilmiöt synnyttävät uusia sanoja ja sanontoja, samalla kun osa aiemmin suosituista ilmauksista jää pois käytöstä. 

Kertomuksilla kerätään huomiota ja havainnollistetaan hankalia asioita

Tarinankerronnan on jo todettu olevan tehokas huomion herättäjä. Kertomukselliset päivitykset ja videot leviävät hyvin, ja niillä luodaan usein myönteistä kuvaa. Tämän ovat huomanneet paitsi sosiaalista mediaa käyttävät yritykset, niin myös erilaiset organisaatiot, yhteisöt ja poliitikot. Poliitikko voi esimerkiksi toistaa tapaamansa henkilön kertoman tarinan tai kertoa tämän elämäntarinan, mikä näyttää hänen kuuntelevan kansalaisia. Jos tarina on tunteisiin vetoava, saa kertoja mainetta empaattisena henkilönä. Tarinan voi lisäksi panna palvelemaan omaa poliittista sanomaa, joka saa painoarvoa autenttisesta kokemuksesta.

Organisaation jakamissa kertomuksissa voidaan kuvata sen toimintaa tai ohjeistaa seuraajia toimimaan halutulla tavalla. Kertomukset tekevät asioista helpommin hahmotettavia: jos yhteiskunnallinen sanoma taustatietoineen ja byrokraattisine kiemuroineen on abstrakti tai muuten hankalasti havainnollistettava, voidaan kertoa aiheeseen liittyvä tarina, joka havainnollistaa sanomaa.

Sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan tarinoita

Sosiaalinen media ja internet toimivat alustana ja jakelukanavana arkisten päivitysten lisäksi tavoitteelliselle kirjoittamiselle. Internetistä löytää lukuisia sivustoja, joille kirjoittajat lähettävät kertomuksiaan. Tunnetuimpia lienevät fanifiktiot, joita on kaikista suosituista genreistä ja myös valtavirran ulkopuolelta. 

Somen käyttäjät ovat kekseliäitä. Vaikka sovellus olisi alun perin kehitetty yhteydenpitoon tai tiedonvälitykseen, niin sinne ilmestyy kertomuksia. Edes merkkirajoitus ei kirjoittajia estä. Esimerkiksi Twitteristä löytyy tarinoita tunnisteilla twittertarina tai twitternovelli. Tarinankerrontaa löytää myös Instagramista tai jopa Facebookista, jossa esimerkiksi Unicef järjesti syksyllä 2017 Pieniä tarinoita -kampanjan. Siinä pyydettiin ihmisiltä tarinoita lasten hyväksi. Kampanjaan osallistuivat muun muassa kirjailijat Sofi Oksanen ja Tommi Kinnunen.

Yleisöä voidaan osallistaa myös ammattimaisessa kirjoittamisessa ja mediatuotannossa. Tekniikka mahdollistaa nopean reagoinnin varsinkin pienimuotoisissa tuotannoissa. Esimerkiksi Yle kioskin Töis-sarjaa kirjoitettiin yleisön kanssa. Sarjan aloitusjakso julkaistiin Kioskin Youtube-tilillä, ja tekijät jatkoivat tarinaa saatujen kommenttien ohjaamana.

Tarinankerrontaa käytetään myös tietoisesti esimerkiksi opiskelussa tai henkilökohtaisen elämän vaiheiden pohdiskelussa. Tarkoitus voi olla terapeuttinen, ja lopputuotoksen tavoite on voimaannuttaa sen tekijää.