Kertomukset journalismissa

Katso YouTubesta Yle Kioskin Snack-kanavan video Jouko on punkkari, joka leikkaa vähäosaisten hiuksia.

Minkä tekstilajien piirteitä videossa on? Mikä videossa kiinnittää huomion? Mikä on sen tavoite?

Journalistisille teksteille halutaan huomiota

Journalismi kilpailee ihmisten huomiosta monien muiden tuotteiden ja ärsykkeiden kanssa: journalistiset tekstit ovat vain yksi monista tekstilajeista, joita median kuluttajalle on tarjolla. Sähköistä mediaa luetaan ja käytetään eri tavalla kuin printtimediaa, minkä vuoksi toimitusten on pitänyt miettiä juttujensa sisältöä ja muotoa uusiksi. Jotta lukijat huomaisivat jutun ja jakaisivat sitä eteenpäin sosiaalisessa mediassa seuraajilleen, toimittajan tulee kirjoitetuissa teksteissä laatia otsikot, kuvitus ja leipäteksti siten, että juttua pidetään tärkeänä tai että se herättää tunteita. Yksi keino pitää yllä yleisön kiinnostusta ja kerätä tykkäyksiä ja jakamisia on kertomuksellisuus. Kertomuksellisuus myös havainnollistaa abstrakteja tai vaikeaksi koettuja aiheita.

Kaikissa journalistisissa teksteissä voidaan hyödyntää kertomuksellisuutta. Esimerkiksi uutinen tai artikkeli on mahdollista laatia kertomuksen keinoja käyttäen. Kaunokirjallisuudesta tuttuja kerronnallisia keinoja ovat esimerkiksi kuvaus, kohtaukset, dialogi ja cliffhangerit.

Osa median teksteistä edustaa erityisesti kertomuksellista journalismia, toiselta nimeltään tarinallista journalismia. Kertomuksellisen journalismin tekstit ovat eri medioissa julkaistavia pitkähköjä juttuja, joiden aiheena on jokin ilmiö tai joku henkilö. Kertomuksellisia juttutyyppejä ovat niin sanotut feature-jutut, kuten reportaasit ja henkilökuvat. Feature-juttujen aihe on yleensä jollain tavalla ajankohtainen, mutta ne käsittelevät aihettaan uutista laajemmin ja vapaamuotoisemmin. Ne sisältävät usein myös toimittajan subjektiivista näkemystä sekä tulkintaa. Esimerkiksi uutislähetyksissä voi olla päivänkohtaisten uutisjuttujen lisäksi juttuja, joissa jotain ilmiötä käsitellään syvemmin. Kertomuksellinen journalismi tuottaa siis vastaanottajalle elämyksiä. Se tarjoaa tietoa havainnollistaen sitä yksittäistapausten ja yksityiskohtien avulla. 

Reportaasi vie toimittajan ja kuvaajan tutustumaan johonkin paikkaan ja sen ihmisten elämään. Lähde: Pixabay (igorovsyannykov)

Reportaasissa toimittaja menee valitsemaansa paikkaan tai tapahtumaan ja kirjoittaa siitä selostavalla tyylillä, joka aiheesta riippuen voi olla hyvinkin tunteisiin vetoavaa. Reportaasi voi liittyä ajankohtaisiin uutisiin, mutta se toimii myös itsenäisenä tekstinä, joka kuvailee tarkasti miljöötä ja henkilöitä. Toimittajan rooli on näkyvä: hän ikään kuin asettaa myös itsensä maisemaan.

Reportaasi kirjoitetaan usein kertomuksen muotoon, mikä toimii hyvin, koska matkalle lähtö on yksi kertomuksen perustyypeistä. Reportaasissa toimittaja lähtee syystä tai toisesta katsomaan, mitä jossakin paikassa on tai mitä siellä tapahtuu. Matkalla on alkunsa ja loppunsa, ja välissä toimittaja esittää eripituisia kohtauksia siitä, mitä havainnoi.

Reportaaseja julkaistaan esimerkiksi sanomalehtien sunnuntaisivuilla tai kuukausiliitteissä, aikakauslehdissä ja internetissä sekä radiossa tai tv:ssä. Reportaasissa on yleensä paljon kuvia. Kuvissa näytetään usein paikan yleisnäkymän lisäksi siellä asuvia tai työskenteleviä ihmisiä ja paikkaa tai tunnelmaa kuvaavia yksityiskohtia. Lehdet julkaisevat myös kuvareportaaseja, joissa tekstin osuus on pieni tai tekstiä ei ole ollenkaan, vaan tarinat ja tunnelmat kerrotaan pelkillä kuvilla. 

Reportaasin alalaji on myös niin sanottu sosiaalireportaasi, joka pyrkii näyttämään yhteiskunnan epäkohtia. Tällaisesta reportaasista voi löytää vaikuttamaan pyrkivän tekstin ja kuvan piirteitä.

Henkilökuva kertoo ihmisen tarinan

 

Henkilökuvassa henkilöstä syntyy kokonaiskuva tekstin ja valokuvien perusteella. Kuva on Roope Salmisesta Ylen tekemästä henkilökuvasta. Lähde: Kalevi Rytkönen, Yle

Uutisen tarina houkuttelee ja tarjoaa samastumiskohteita

Tarina on kronologisesti etenevä tapahtumasarja, ja uutinenkin kertoo, mitä on tapahtunut. Lisäksi tarinassa on jotain tavallisesta poikkeavaa tai normeja rikkovaa, esimerkiksi este, joka pyritään ratkaisemaan. Uutisessa tapahtumasarja voidaan kirjoittaa noudattamaan draaman kaaren mallia konflikteineen, huippukohtineen ja loppuratkaisuineen. Näin houkutellaan lukija seuraamaan uutistapahtumaa alusta loppuun. 

Esimerkkinä draaman kaaren mukaisesta uutisoinnista toimii kesällä 2018 Thaimaassa sattunut tapaus. 12-vuotiaiden poikien jalkapallojoukkue oli mennyt tutkimaan luolaa, jonka tulvavesi täytti. Asia kerrottiin aluksi pikku-uutisena. Kun kävi ilmi, etteivät pojat päässeet heti luolasta pois, alkoi päiviä kestänyt uutisointi, jossa näkyy draaman kaaren vaiheet. Alkutilanteessa oli ongelma, jota ratkaisemaan lähtivät thaimaalaisten viranomaisten lisäksi vapaaehtoisia monista maista. Jännitys tiivistyi, kun poikien olinpaikka selvisi mutta kävi ilmi, että sinne oli hankala päästä. Jännitettä kasvatti alkava sadekausi, joka olisi voinut siirtää pelastumista kuukausien päähän. Käännekohtana voi pitää pelastussuunnitelman valmistumista, ja huippukohdassa sukeltajat hakivat pojat pois. Tarina loppui onnellisesti, kun kaikki pojat saatiin pelastettua. 

Lukijoina kaipaamme samastumiskohteita. Uutisoinnissa niitä tarjotaan kertomalla uutistapahtumaan liittyvistä yksittäisistä henkilöistä ja heidän roolistaan. Lukija haluaa tietää, kuka on uutistapahtuman uhri ja kuka sankari ja miten heille käy. Luolasta pelastettujen poikien tapauksessa sankarin roolissa olivat viranomaiset ja vapaaehtoiset. Mukana oli ihmisiä eri maista, joten media sai kussakin maassa omat sankarinsa.

Uutisen kertomuksellisuus voi näkyä jo otsikossa. Draaman kaaresta esitellään esimerkiksi alku ja loppu, jolloin lukija haluaa tietää tarkemmin, miten tilanne eteni. 

Päihtynyt mies kiipesi Kallion kirkon katolle Helsingissä – haettiin pois nostolavalla

_{Helsingin Sanomat. 29.7.2018}

 

Roope Tonteri teki viisi vuotta töitä saadakseen maailmanluokan skeittipuiston Kouvolaan — Eteläkymenlaaksolaisiakin houkutteleva treenipaikka valmistui viime viikolla

_{Kymen Sanomat. 15.7.2018}

Tv-uutisissa kertomuksellisuus näkyy usein toimittajan kokoamassa raportissa tai insertissä. Varsinainen uutinen kerrotaan raporttia edeltävässä juonnossa, ja sen jälkeen raportti kertoo tapahtuneesta ja kuvittaa uutista. Tällöin katsojalle näytetään kuvista, kohtauksista ja toimittajan selostuksesta muodostuva kokonaisuus. Usein hyödynnetään kertomuksellisuutta esimerkiksi rakentamalla haastateltavasta ikään kuin päähenkilö, jonka kautta uutinen kerrotaan. Mediatutkija Veijo 

Piinaava helle? Superhelle? Vai vain lämmin kesäpäivä? Lähde: Pixabay (CC0)

Hietalan mukaan uutisessa voi esiintyä myös sankaritarinointia, jossa toimittaja itse nousee sankarin asemaan. Toimittaja saattaa siis asettaa oman toimintansa etualalle jutussa, jolloin hänestä syntyy kuva totuutta puolustavana sankarina.

Kertomuksia tuotetaan mediassa joskus silloinkin, kun kyseessä ei ole varsinainen tarina. Juhana Torkki kutsuu tätä uutisten fabrikaatioksi eli keinotekoiseksi rakentamiseksi. Hän antaa esimerkiksi sään: toistuvasta ilmiöstä kuten pakkasesta tai helteestä luodaan lukijoihin vetoava kohu. 

Henna sai aamulla karun muistutuksen sään vaaroista – heräsi karmeaan ryminään: "musertava näky"

_{Ilta-Sanomat. 8.2.2019. Uutisessa oli kyse oli katolta putoavasta lumesta.}

Digiajan uudet jutut ottavat lukijan mukaan

Teknologian kehittymisen ansiosta toimittajat saavat käyttöönsä uusia tapoja tuottaa juttuja. Digilehdissä ja -julkaisuissa hyödynnetään jo yleisesti mahdollisuutta yhdistää tekstiin ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Uutisessa voi olla esimerkiksi tekstin ja kuvien yhteydessä videoklippi, joka kertoo pienen tarinan tai jossa tapahtuman kokenut ihminen kertoo tarinansa. Laajimmillaan tällainen multimodaalinen teksti on kirjoitetun tekstin, kuvien ja videoiden muodostama, vahvasti kokemuksellinen kokonaisuus.

Artikkeli voidaan rakentaa niin, että siinä esitellyt tiedot yhdistetään lukijan tietoihin. Lukijalta esimerkiksi kysytään aiheeseen liittyviä kysymyksiä, joiden perusteella hänet kirjoitetaan mukaan juttuun: "Sinun kotikaupungissasi on lisäksesi 1 200 muuta, jotka ovat syntyneet tammikuussa." Artikkeleissa hyödynnetään videon lailla toimivaa infografiikkaa, jolla havainnollistetaan esimerkiksi jonkin ajanjakson aikana tapahtunutta muutosta tai kasvua niin, että siirtämällä kursoria lukija näkee muutoksen grafiikan muuttuessa.

Kuvat kertovat

Lähde: Jari Kovalainen. Yle

Kuva – sekä valokuva että liikkuva kuva – tekee asiasta havainnollisen. Varsinkin abstrakteja aiheita voidaan tehdä lukijalle ja katsojalle helpommin ymmärrettäväksi esittämällä kuvia. Kuva ja video voivat kertoa tarinan, joka jää pelkkää tekstiä helpommin mieleen. Kuva esimerkiksi herättää tunteita tai antaa samaistumiskohteen.

Mediassa julkaistut kuvat jaetaan yleisesti uutiskuviin, reportaasikuviin, kuvituskuviin ja henkilökuviin. Kuvan aihe ja käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, mihin lajiin kuva kulloinkin sijoitetaan. Esimerkiksi jotakuta henkilöä esittävä kuva voi olla henkilökuva, mutta myös uutis-, tai reportaasikuva. Video voi olla uutisvideo, minidokumentti tai aihetta selittävä tai sosiaaliseen mediaan suunnattu tuotos. 

Valokuvalla kerrottava tarina käyttää samoja elementtejä kuin sanoilla kerrottava tarina. Katsojalle näytetään tarinan miljöö, tilanne ja henkilö tai henkilöitä, joilla on omat roolinsa. Kuvassa voi näkyä mahdollinen konflikti tai jännite, joka voi syntyä tilanteesta tai henkilöiden välisestä suhteesta. Kuva ehkä näyttää tarinan loppukohtauksen, josta katsoja voi päätellä, mitä on tapahtunut. 

Valokuvassa on tavallisesti pysähtyneenä jotain toimintaa tai liikettä, mutta myös paikallaan olevan ihmisen kuva voi tuottaa katsojan mielessä vahvan tarinan. Video sen sijaan kertoo tarinansa kuvallisten elementtien lisäksi myös liikkeellä, kuvien vaihtumisella eli leikkauksella ja usein myös äänellä.

Kuvien voimasta kertovat niistä toisinaan syntyneet kohut. Julkisuudessa on keskusteltu siitä, millaisia kuvia voi näyttää vaikka uutislähetyksessä tai sanomalehtien sivulla tai miten kuvia voi käsitellä. Vaikuttavat kuvat päätyvät taideteosten ja meemien aineistoiksi, ja kuvasta käytävä keskustelu saattaa levittää sen sanomaa laajemmalle kuin ilman kohua.

Kuvakulmat ja kuvakoot

Kuvakulma

Kuvakulma määräytyy sen mukaan, missä ja millä korkeudella kamera on kuvaushetkellä. Peruskuvakulmia on kolme:

• sammakkoperspektiivi eli alaviistosta kuvattu
• normaaliperspektiivi eli silmän korkeudelta kuvattu ja
• lintuperspektiivi eli yläviistosta kuvattu.

Silmän korkeudelta kuvattu valokuva esittää kohteensa neutraalisti. Tämä kuvakulma on tavallinen esimerkiksi, kun kuvataan ihmisiä johonkin neutraaliin tarkoitukseen. Sammakkoperspektiivistä otettu kuva korostaa kohteen kokoa tai henkilön valtaa. Yläviisto kuvakulma pienentää kuvauksen kohdetta ja vähättelee sen valtaa. Sitä voidaan käyttää myös neutraalisti, esimerkiksi näyttämään jotakin tekemistä.

Silmän tasalta kuvattuna lato vaikuttaa aivan tavalliselta. Lähde: Pixabay (CC0)

Alaviistosta kuvattu kirkko tuntuu käyvän päälle. Lähde: Pixabay (CC0)

Yläviistosta kuvattuna isokin stadion näyttää pieneltä. Lähde: Pixabay (CC0)

Kuvakoko

• Yleiskuva näyttää laajasti elementtejä. Se esittelee miljöön. 
• Kokokuva näyttää ihmisen tai ihmiset ja sen, mitä he tekevät niin, että myös taustalla on edelleen merkitystä.
• Puolikuvassa ihminen ei näy enää kokonaan. Puolikuva näyttää jo kohteen kasvonilmeitä, mutta sen verran myös taustaa, että esimerkiksi haastatteluissa käytetään usein puolikuvaa.
• Lähikuva rajaa ihmisen kasvoihin, jolloin taustaa ei enää paljon näy ja jolloin ilmeen merkitys vahvistuu. 
• Erikoislähikuvassa rajataan yksityiskohtiin ja näytetään esimerkiksi vain osa kasvoista tai kädet.

Kuvan linjat 

Kuvassa näkyvät suunnat ja linjat kantavat merkityksiä ja luovat mielikuvia.

Harmonia, tasapaino ja turvallisuus:	aaltoviiva, vaakalinja, katseen suunta vasemmalta oikealle, ympyrä ja neliö
Dynaamisuus ja dramaattisuus:	sahalaita, pystylinja, katseen suunta oikealta vasemmalle, diagonaali vasemmalta ylhäältä oikealle alas, kolmio
Lyyrinen ja toiveikas:	diagonaali vasemmalta alhaalta oikealle ylös, katseen suunta alhaalta ylös
Painava:	huomio kiinnittyy kuvan alareunaan
Kevyt:	huomio kiinnittyy kuvan yläreunaan
Esteettisesti miellyttävä:	kultainen leikkaus Lähde: Pixabay (CC0)

Miten arvioit alla olevien kuvien linjoja?

Lähde: Flickr (Dilung Khirat, CC BY 2.0)

Kuvan ja videon tulkintakysymyksiä