Intertekstuaalisessa tarkastelussa mediateksti, esimerkiksi mainos, suhteutetaan toisiin kuviin ja teksteihin. Kuvien intertekstuaalisuudella tarkoitetaan sitä, miten kuvan merkitys syntyy suhteessa muihin ilmaisun keinoihin, kuten kirjallisuuteen, musiikkiin tai taidehistoriaan. Mediatekstejä tutkittaessa niistä voi löytää intertekstuaalisia viittauksia.

Alla olevissa mediatekstiesimerkeissä tulee esiin muun muassa länsimaisen kulttuurin suutelemisen esittämisen ja kuvaamisen tapojen muutos.

Suudelman ja suutelemisen esittäminen länsimaisessa taidehistoriassa tapahtuu tiettyjen sääntöjen ja konventioiden mukaisesti. Giotton kuvaus kristillisestä kertomuksesta, jossa pariskunta syleilee toisiaan Jerusalemin kaupungin portilla kuultuaan saavansa lapsen, on ensimmäisiä intiimin suudelman kuvauksia.

Muinaisissa uskonnollisissa teksteissä, kuten Vanhassa testamentissa, suudelma esiintyy romanttisena tai eroottisena eleenä. Ensimmäisen vuosituhannen aikana se kuitenkin muuttuu tervehtimisen tai statuksen osoittamisen keinoksi. Keskiajalla katolinen kirkko suhtautui naisen ja miehen väliseen suutelemiseen kielteisesti, mutta tämä kiintymyksen osoittamisen keino rakastavaisten välillä alkoi kuitenkin nousta esiin niin maalauksissa, runoissa, legendoissa kuin lauluissa. Kansantarustoissa ja kertomuksissa suuteleminen näyttäytyi romanttisena ja kiintymystä osoittavana eleenä, esimerkiksi germaanien keskiaikaisessa sankarieepoksessa Niebelungein laulussa kuvataan suutelemista pariskunnan hyvästellessä.

Romeo: "This holy shrine, the gentle sin is this

My lips, two blushing pilgrims, ready stand

To smooth that rough touch with a tender kiss."

(Shakespeare: Romeo ja Julia, osa 1, kohtaus 5, julkaistu 1597)

Shakespearen lainauksessa näkyy jo yhteiskunnallinen ajatusmaailman muutos, jossa rakastumisesta on tullut yksilön valinta. Suuteleminen oli merkki kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Rodinin veistoksessa (1882) ilmenee selkeästi suudelman merkityksen muuttuminen enemmän henkilökohtaiseksi ja intiimiksi rakkaudenosoitukseksi. Miehen vartalo kaartuu taaksepäin nojautuvan naisen ylle; suudelman konventionaalistunut rooliasetelma toistuu useasti kulttuurimme eri kuvastoissa samanlaisena. Sekä mieheen että naiseen kohdistuu tietynlaisia kulttuurisia odotuksia ja rooleja sen suhteen, miten toimia suutelutilanteessa ja miten se kuvataan. Suutelutilanteiden esittäminen kulttuurissamme on pääsääntöisesti myös heteronormatiivista.