4.5 Uutisointi vaikuttajana

Uutisen matka yleisön tietoisuuteen alkaa, kun jotain raportoimisen arvoista tapahtuu. Uutisia välittävät monet uutistoimistot, esimerkiksi suomalainen STT, ranskalainen AFP ja isobritannialainen Reuters. Toimittajat käyttävät niiden raportteja ja hankkivat juttuja myös itse.

Toimitus päättää, julkaistaanko uutinen vai ei, ja jos julkaistaan, milloin. Eri medioissa käytetään erilaisia uutiskriteerejä julkaisupäätöksiä tehdessä: valtakunnallinen sanomalehti julkaisee eri uutisia kuin paikallinen lehti, jonka sivuille pääsevät oman alueen tapahtumat muun maailman uutisten lisäksi.

Uutinen vastaa uutiskysymyksiin mitä, missä, milloin ja kuka. Se, mikä uutiskysymyksistä nousee esille esimerkiksi otsikossa, riippuu uutisen julkaisevasta toimituksesta.

Uutisessakin voi olla roolit ja tarina

Uutisen perinteisen rakenteen mukaan uutisen kärjessä vastataan uutiskysymyksiin ja sen loppupuolella taustoitetaan asiaa. Rinnalle on kuitenkin tullut erityisesti sanomalehdissä uutistyyppi, jossa uutinen kerrotaan jonkin esimerkkitapauksen tai -henkilön kautta. Tällöin uutisessa voi olla tarinan piirteitä ja aiheesta riippuen myös viihdyttävää ainesta. Tällaista uutista lukiessa voi kiinnittää huomiota tekstin sanavalintoihin ja erityisesti rooleihin: uutisesta voi löytyä muun muassa sankareita ja uhreja.

Otsikon tärkein sana on verbi, joka kertoo, mitä on tapahtunut. Verbin valinta ja sen ympärillä oleville sanoille annetut roolit vievät tekstin ideologian jäljille. Samasta tapahtumasta voidaan kertoa hyvin eri tavoin vaihtamalla otsikon verbi ja tapahtumaan osallistuneen rooli.

 

Klikkiotsikot keräävät lukijoita

Uutisotsikon tehtävä on kertoa uutisen sisältö tiiviisti ja samalla houkutella lukija lukemaan koko uutinen. Tehtävä on joskus haastava, varsinkin jos uutinen on mainosrahoitteisessa julkaisussa, jonka tavoite on saada mahdollisimman paljon lukijoita. Tällöin voidaan käyttää niin sanottuja klikkiotsikoita, jotka paljastavat vain sen verran, että lukijan mielenkiinto herää.

 

Uutiskuva paljastaa ja piilottaa

Uutiskuvaus on oma kuvauksen lajinsa, jossa painotetaan totuudenmukaisuutta ja objektiivisuutta. Uutiskuvan ottamiseen pätevät kuitenkin samat lainalaisuudet kuin muidenkin kuvien ottamiseen: muun muassa kohteen valinta, kuvakulma ja rajaus vaikuttavat kuvaan ja siitä tehtävään tulkintaan. Kuvan ominaisuuksien lisäksi uutiskuvien tulkintaan liittyy konteksti. Se, missä kuva julkaistaan ja minkälaisen uutisen yhteydessä, vaikuttaa tulkintaan.

Lehti- ja uutiskuvan ensisijainen tehtävä on välittää tietoa. Hyvä lehtikuva näyttää sen, mikä tekstissä kerrotaan sanoin. Esimerkiksi kuva kädet puuskassa seisovasta poliitikosta tehostaa lehtijutun viestiä siitä, että hän oli tyytymätön tehtyihin päätöksiin.

Lehti- tai uutiskuva on silti vain harvoin täysin neutraali, sillä siitä voi yleensä lukea jonkin näkökulman, asenteen tai kannanoton. Kuvaaja voi valita, millaisena hän haluaa tapahtumat näyttää. Katastrofin keskellä julkaisuun voi päätyä kuva, jossa hädänalainen ihminen hymyilee. Katsojan tehtäväksi jää pohtia, millaisia tarkoitusperiä kuvalla tällöin on.

Vaikka kuva kertoo paljon, se voi yhtä lailla jättää kertomatta tai johdattaa harhaan. Poliitikon kehon kieli voi kuvassa viestiä tyytymättömyyttä, vaikka kyse olisi sattumanvaraisesta asennosta. Valehteleva kuva on silloin, kun sitä on muokattu. Tällaiset uutiskuvat eivät valitettavasti ole tavattomia, ja useat palkitutkin lehtikuvaajat ovat jääneet kiinni kuviensa manipuloinnista, vaikka kuvamanipulaatiota ei uutiskuvauksessa hyväksytä.

Suomalaiset luottavat uutisiin

Uutisiin on totuttu Suomessa luottamaan. Esimerkiksi vuoden 2017 alussa Taloustutkimuksen tekemän kyselytutkimuksen mukaan isoja sanomalehtiä, Ylen ja STT:n uutisia pidettiin luotettavina. Vaikka uutisoinnin ihanne on objektiivinen ja neutraali teksti, siihen ei koskaan täydellisesti voi päästä. Kun materiaali on ihmisten tekemää, siihen vaikuttavat sen rahoittajien ja tekijöiden näkökulmat ja tavoitteet.

Uutisten ja muun journalismin koettua luotettavuutta todennäköisesti lisää se, että lukijat tietävät toimittajien noudattavan työssään hyvää journalistista tapaa ja journalistien ohjeita. Näiden noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto (JSN) eli tiedotusvälineiden oma valvontaelin, joka tekee päätöksiä tiedotusvälineiden toiminnasta sille tehtyjen kantelujen pohjalta. Jos esimerkiksi jokin lehti saa JSN:lta langettavan päätöksen toiminnastaan, se julkaisee kyseisen päätöksen.