3. Johdanto tiedekäytäntölähtöiseen opetukseen ja oppimiseen

Uudenlainen lähestymistapa

Tiedekäytäntölähtöisen opetuksen tärkeä piirre on se, että käsiteltävää teemaa tai käsitettä lähestytään uudesta näkökulmasta, uudentyyppisellä käsittelyjärjestykselllä, hyödyntäen erilaisia tiedekäytäntöjä. 

Tässä kuvaus spektroskopian käsittelystä "perinteisen" ja "TKL-opetuksen" lähestymistapojen mukaan:

PIRE-hankkeen opetuksen teoreettisen ulottuvuuden soveltaminen (kopio)

Tiedekäytäntölähtöisen (TKL) oppimisen ja edellisessä kappaleessa mainitun 3D-oppimisen eri ulottuvuuksia ja painotuksia puretaan tässä jaksossa. 

TKL-oppimisen tavoitteena on siis luoda ”optimaalisia oppimishetkiä”. Vieressä oleva hankkeen tutkijoiden laatima kaavio, joka kuvaa tekijöitä, jotka vaikuttavat tällaisen optimaalisen oppimishetken syntymiseen. Alkuperäisen ajattelumallin (yhdysvaltalainen projektioppiminen) taustalla ovat 1) Flow-teoria ja 2) Self-Determination-teoria SDT. 

Kuten edellisessä kappaleessa totdettiin, Flow- ja SDT -lähtökohdat liittyvät sisäiseen motivaatioon ja sen vahvistamiseen oppimistilanteita kehittämällä ja opetuksen sisältöjä järjestelemällä TKL-oppimisen mallin mukaan. Viereisessä kuvassa ovat viitekehykseen liittyvät käsitteet, joita tutkimusasetelmassa selvitetään ja tutkitaan mm. EMS-menetelmällä.

Näitä käsitelty laajemmin 2.kappaleessa, jossa kuvataan PIRE-hankkeen teoreettinen viitekehys ja siihen asiasta väitöskirjaa työstävän täydennykset ja lisäykset.

Seuraavissa kappaleissa paneudutaan konkreettisemmin 3D-oppimisen eri ulottuvuuksiin ja sen käytännön toteuttamiseen.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä