KTKP050

Vuorovaikutustaidot ovat erittäin tärkeä osa opettajuutta. Opettaja toimii yhdistävänä lenkkinä koulun, kodin ja oppilaan välissä, jolloin syntyy monia muuttujia joihin tulee adaptoitua tilanteessa kuin tilanteessa. Itse koin ennen kurssia olevani melkolailla hyvä vuorovaikutusosaaja. Kurssin myötä olen kuitenkin löytänyt ja havainnut omassa toiminnassani parantamisen varaa. Etenkin heräsin omiin kuuntelutaitoihin. Vaikka tuotan puhetta mielestäni varsin hyvin ja tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, kuuntelijana olen hyvin äkkipikainen ja vilkas. Saatan keskeyttää puhujan, joskus vahingossa, ilman, että tarkoittaisin tällä mitään pahaa. Omissa kuuntelutaidoissani on siis vielä petraamista, pystyn kyllä keskittymään kuuntelemiseen jos vain haluan. Tätä taitoa olenkin kehittänyt kurssin pienryhmissä joka kerta.

Vuorovaikutustilanteet saattavat usein puskea pinnalle monenlaisiakin tunteita. Itse koen olevani melko hyvä säätelemään omia tunteitani ja usein tunnistankin käsitteleväni tunteet sisälläni, ennen kuin päästän itsestäni mitään ulos. Etenkin tällä itsesäätelyn osa-alueella on hyvä toimia nuorille suunnannäyttäjänä. Tunnetaidot ovat kuitenkin pitkä oppimisprosessi itse kullekin. Opettajana ollaan avainasemassa tunnetaitojen kehittymistä kohtaan oppilailla.

Tiimityöhön peilaa koko luokassa tapahtuva vuorovaikuttaminen sekä työ muiden opettajien ja oppilaiden vanhempien kanssa. On tärkeä tavoitella niin kutsuttua dialogisuutta jolloin koko vuorovaikutukseen osallistuva ryhmä arvostaa toisiaan ja luottaa toisen tietoihin, sekä taitoihin. Opitaan uutta, samalla omaa sekä toisen maailmankuvaa rikastaen. Opettajan ollessa hyvin merkittävässä asemassa tässä vuorovaikutusketjussa, ei liikaa painoarvoa voi laittaa ainoastaan opettajan suuntaan. Vuorovaikutustilanteiden sujuvuus on aina osallistujiensa summa (E.Goffman 2012).

Kasvotyön käsitettä hyödyntäen on mielestäni hyvä tehdä jokapäiväistä opetustyötä ja kohdata oppilaat, työkaverit sekä vanhemmat. Etenkin häpeän tunteen välttäminen koko luokkayhteisössä. Häpeä voi nimittäin ajaa yksilön jopa toimintakyvyttömäksi vuorovaikutustilanteessa (E. Goffman 2012). Tämän lisäksi tulee painottaa vuorovaikutuksen laatua, tunnetuen avulla parempaa ryhmähenkeä, yhteisöllisyyden löytämistä ryhmän sisällä ja ryhmävoiman ymmärtämistä, samalla jokaista yksilöä arvostaen uniikkina henkilönä.

Vuorovaikutus ei kuitenkaan aina ole pelkkää puhetta, (MaTTo-Hanke 2017) vaan myös esimerkiksi sanoittamista (mallin näyttämistä) ja palastelua (työvaiheet pala palalta). Varsinkin tietotekniikassa on monesti tärkeintä aluksi esitellä palasia, joita hyödyntämällä opiskelija voi itse omaa mielikuvitustaan hyödyntäen rakentaa, mitä ikinä keksiikään.

Vuorovaikuttaminen summattiin mielestäni todella hyvin Kreetan luennolla, mihin nyt lopetan:

"Vuorovaikutuksen perustana voisi siis pitää sitä, että molemmat osapuolet tulevat tilanteessa ymmärretyksi, ainakin riittävällä tasolla.."
(Kreetta Niemi, Luento 1)

Lähteet: Goffman, E. 2012. Vuorovaikutuksen sosiologia. Tampere: Vastapaino.
MaTTo-maahanmuuttajat tuetusti työpaikalla oppimassa 2017