6. Havainnointi: Palaute 3A:n matematiikan tunnilla (9.11.)
Kiinnitä huomiota oppilaiden saamaan palautteeseen oppitunnin aikana. Saavatko oppilaat tietoa opittavan asian ymmärtämisestä tai osaamisesta, käyttäytymisestä tai muusta oppimisen kannalta olennaisesta asiasta?
Onko palaute sanallista vai non-verbaalista?
Millaisia tehtäviä palautteella on?
Missä määrin palaute syventää oppilaiden ymmärrystä opittavasta asiasta tai kohdistuu oppilaiden motivaation ja minäpystyvyyden kokemuksen tukemiseen (erittelemätön myönteinen palaute, esim. ”hyvä”)?
Verbaalipalaute tummennettuna
Non-verbaalipalaute kursivoituna
Tunnin opettajana oli harjoittelija. Hän huomautti välillä ääneen kaikkia oppilaita viittaussäännöstä. Samalla kun opettaja huomautti viittaussäännöstä sanallisesti, hän näytti kädellään mallia viittaamisesta. Hän kannusti oppilaita sekä kehui paljon heitä oikeista vastauksistaan/muista huomioistaan esim. lauseilla: "hyvä kysymys", "hyvä huomio", "minä autan sinua, niin osaat kyllä". Hän käytti paljon myös hyväksyvää palautetta esim. sanoen: "hyvä", "oikein", "kyllä", ja välillä hän näytti peukalollaan ylöspäin. Opettajan antamat kehut ja kannustus tukivat oppilaiden minäpystyvyyden kehittymistä ja motivaation vahvistumista. Minäpystyvyys ja motivaatio lisääntyivät erityisesti opetustilanteessa, jossa oppilaat saivat vapaaehtoisesti mennä taululle merkitsemään laskuja. He selkeästi tykkäsivät siitä, koska jokainen odotti vuoroansa innokkaasti. Tunnin lopussa opettaja kiitti oppilaita aktiivisuudestaan. Kiitos saattaa motivoida oppilaita jatkossakin osallistumaan tämänkaltaisiin tehtäviin.
Opettaja toisti välillä oppilaiden vastauksia, mikä auttoi oppilaita painamaan laskujen vastauksia mieleen. Hän esitti myös korkeamman tason kysymyksiä esim: miten laskit tehtävän?/kuinka päädyit kyseiseen ratkaisuun? Tällaiset kysymykset auttavat oppilasta itseään ymmärtämään laskemansa sekä samalla myös muita oppilaita. Opettaja käytti kaksi kertaa, tunnin keskellä ja lopussa, peukku ylös, sivulle, alas -menetelmää, nähdäkseen kuinka oppilaat arvioivat osaamistaan tunnilla. Muutaman kerran hän myös arvioi oppilaiden osaamista siten, että kun joku oppilaista vastasi oikein, hän pyysi jokaista oppilasta nostamaan käden ylös, mikäli he olivat saaneet saman vastauksen. Opettaja antoi oppilaille aikaa miettiä. Hän ei kiirehtinyt opetuksessaan. Kun oppilaat tekivät itsenäisesti tehtäviä, molemmat opettajista kiertelivät ohjaamassa ja auttamassa heitä. Näin he saivat yksilöllisesti palautetta osaamisestaan. Palaute oli heidän ajattelua kehittävää/hyväksyvää/kannustavaa/hylkäävää. Jos palaute oli hylkäävää, opettaja keskusteli aina oppilaan kanssa tehtävän ratkaisemisesta.
Luokan oma opettaja istui luokan sivulla ja seurasi tunnin kulkua. Välillä hän puuttui häiritsijöiden käytökseen menemällä heidän viereen seisomaan ja torumalla. Hän myös huomautti joitakin oppilaita kuiskaamalla heille jotakin tai tuijottamalla "äkäisesti". Harjoittelijaopettaja saattoi huomauttaessaan sanallisesti, samalla koskea oppilasta hänen kädestään. Hän sanoi välillä oppilaan nimen ääneen, jos hän huomautti tiettyä oppilasta huonosta käytöksestään.
Onko palaute sanallista vai non-verbaalista?
Millaisia tehtäviä palautteella on?
Missä määrin palaute syventää oppilaiden ymmärrystä opittavasta asiasta tai kohdistuu oppilaiden motivaation ja minäpystyvyyden kokemuksen tukemiseen (erittelemätön myönteinen palaute, esim. ”hyvä”)?
Verbaalipalaute tummennettuna
Non-verbaalipalaute kursivoituna
Tunnin opettajana oli harjoittelija. Hän huomautti välillä ääneen kaikkia oppilaita viittaussäännöstä. Samalla kun opettaja huomautti viittaussäännöstä sanallisesti, hän näytti kädellään mallia viittaamisesta. Hän kannusti oppilaita sekä kehui paljon heitä oikeista vastauksistaan/muista huomioistaan esim. lauseilla: "hyvä kysymys", "hyvä huomio", "minä autan sinua, niin osaat kyllä". Hän käytti paljon myös hyväksyvää palautetta esim. sanoen: "hyvä", "oikein", "kyllä", ja välillä hän näytti peukalollaan ylöspäin. Opettajan antamat kehut ja kannustus tukivat oppilaiden minäpystyvyyden kehittymistä ja motivaation vahvistumista. Minäpystyvyys ja motivaatio lisääntyivät erityisesti opetustilanteessa, jossa oppilaat saivat vapaaehtoisesti mennä taululle merkitsemään laskuja. He selkeästi tykkäsivät siitä, koska jokainen odotti vuoroansa innokkaasti. Tunnin lopussa opettaja kiitti oppilaita aktiivisuudestaan. Kiitos saattaa motivoida oppilaita jatkossakin osallistumaan tämänkaltaisiin tehtäviin.
Opettaja toisti välillä oppilaiden vastauksia, mikä auttoi oppilaita painamaan laskujen vastauksia mieleen. Hän esitti myös korkeamman tason kysymyksiä esim: miten laskit tehtävän?/kuinka päädyit kyseiseen ratkaisuun? Tällaiset kysymykset auttavat oppilasta itseään ymmärtämään laskemansa sekä samalla myös muita oppilaita. Opettaja käytti kaksi kertaa, tunnin keskellä ja lopussa, peukku ylös, sivulle, alas -menetelmää, nähdäkseen kuinka oppilaat arvioivat osaamistaan tunnilla. Muutaman kerran hän myös arvioi oppilaiden osaamista siten, että kun joku oppilaista vastasi oikein, hän pyysi jokaista oppilasta nostamaan käden ylös, mikäli he olivat saaneet saman vastauksen. Opettaja antoi oppilaille aikaa miettiä. Hän ei kiirehtinyt opetuksessaan. Kun oppilaat tekivät itsenäisesti tehtäviä, molemmat opettajista kiertelivät ohjaamassa ja auttamassa heitä. Näin he saivat yksilöllisesti palautetta osaamisestaan. Palaute oli heidän ajattelua kehittävää/hyväksyvää/kannustavaa/hylkäävää. Jos palaute oli hylkäävää, opettaja keskusteli aina oppilaan kanssa tehtävän ratkaisemisesta.
Luokan oma opettaja istui luokan sivulla ja seurasi tunnin kulkua. Välillä hän puuttui häiritsijöiden käytökseen menemällä heidän viereen seisomaan ja torumalla. Hän myös huomautti joitakin oppilaita kuiskaamalla heille jotakin tai tuijottamalla "äkäisesti". Harjoittelijaopettaja saattoi huomauttaessaan sanallisesti, samalla koskea oppilasta hänen kädestään. Hän sanoi välillä oppilaan nimen ääneen, jos hän huomautti tiettyä oppilasta huonosta käytöksestään.