1920-30-lukujen Suomi
to 16.9.2021 muistiharjoitustehtävän purkua taululle, Forum 8, kpl 3
Suomi 1918 jälkeen -tehtävä (e-versio) (Aikalainen 8, kpl 4, 5 ja 9)
1. Miten punaisia ja työläisiä kohdeltiin 1918 sisällissodan jälkeen Suomessa ja 1920-30-luvuilla? Luettele.
2. Yhdistä.
a. Ahvenanmaa
b. heimosodat
c. Suomen kuningaskunta
d. Baltian maat ja Suomi
e. Tarton rauhansopimus
f. 1919 tasavaltalainen hallitusmuoto
..... Suomi Saksan satelliittivaltio
..... reunavaltiot
..... USA ja Englanti tunnustavat Suomen
..... Kansainliitto
..... Suomi ja Neuvostoliitto tunnustavat toisensa
..... Suur-Suomi -aate
3. Kerro kieltolaista. Etsi tietoa myös netistä.
4. Luettele asioita 1920-30-lukujen Suomesta. Ks. myös netistä.
5. Mikä oli ns. Lapuan liikke ja mitä se halusi ja teki?
6. Kerää tietoja Suomen talouselämän kehityksestä 1920-30-lukujen ajalta, esim. elinkeinorakenne, tuotanto, ulkomaankauppa.
Suomi 1920-30-luvuilla, tehtäväpaperi
Suomi 1918 jälkeen, tehtäväpaperi
aikalainen 8 kpl 5
kpl 5 aikalainen 8, taulutehtäviä
Aikalainen 8, kpl 4 Itsenäistä Suomea rakennetaan, taulutehtäviä
Kahtiajakautunut Suomi 1918 jälkeen
Erilaisia selityksiä voimakkaaseen kahtiajakautuneisuuteen
Suomessa 1920-30-luvuilla
... vain joitakin pointteja...
1918 sisällissodan haavat auki.
Useimmat suomalaiset luonteeltaan vanhoillisia, uskonnollisia,
autoritaarisia.
Demokratian periaatteet erittäin heikot Suomessa,
eriarvoisuuden ja tottelemisen perinne monien satojen
vuosien mittainen.
Kansalaisena demokratiassa oleminen oli monille melko vieras,
joka koettiin pikemminkin isänmaallisena tottelevaisuutena ja
uhrautumisena eikä oikeuksien vaatimisena.
Vahva luterilaisuus. Se korosti tottelevaisuutta, joten punaisten
ja vasemmistolaisten vallankumouksellisuutta pidettiin pahimpana
syntinä Jumalaa vastaan.
Sääty-yhteiskunnan henkinen arvomaailma ja sosiaalinen
eriarvoinen todellisuus vaikutti edelleen, vaikka säädyt
virallisesti oli lakkautettu 1907 eduskuntauudistuksessa.
Pieni vihainen, katkeroitunut teollisuuden työväenluokka
oli radikalisoitunut.
Heidän taistelunhaluisella sosialismilla / kommunismilla oli
ajoittain laaja kannatus.
Kommunistinen Neuvostoliitto tuki kommunistien toimintaa
ja yritti siten salaa lisätä kommunistien valtaa Suomessa,
mutta epäonnistui.
Teollisuustyöväestö oli taustaltaan 1800-luvulta ns. "rahvasta"
(70% väestöstä, joka ei kuulunut säätyihin).
Karkeasti sanoen todellinen valta oli edelleen samalla 20-30%
väestöstä, jotka olivat sääty-yhteiskunnan aikaisia säätyjä,
joskin talonpoikien valta oli huomattavasti kasvanut 1917-1918
jälkeen. Monta sataa vuotta vallinnut säätyjako ei vielä ollut
kadonnut valtarakenteista, vaikka demokratisoituminen oli
alkanutkin hitaasti.
Sivistyksellinen takapajuisuus, 1920-luvullakaan ei koko kansa
päässyt kouluun, vaikka kansakouluja alettiin tehdä joka
paikkakunnalle... vasta 1929 yleinen oppivelvollisuus tuli.
Neuvostoliittoa ja kommunismia oikeasti pelättiin, vaikka
pelot ja uhkakuvat olivat liioiteltuja.
Taustalla vihassa / pelossa vanha "ryssäviha" sortokausien
ajoilta 1800-luvun lopusta.
Toisaalta kun Suomi joutui talousvaikeuksiin itsenäistyttyään ja
Stalinin Neuvostoliitto ainakin muodollisesti kasvatti
teollisuustuotantoa 1930-luvulla, niin tämä pelotti suomalaisia.
Äärioikeistolaisuus oli myös jonkinlainen poliittinen "muotivillitys",
vrt. Italia, Saksa, Espanja, Itä-Euroopan diktatuurit.
Ylipäänsä luottamus demokratiaan oli heikentynyt 1. maailmansodan
seurauksena, kannatettiin kovaa kuria.
1. maailmansodan jälkeen yleisesti maailmalla no 1 uhkana pidettiin
Neuvostoliittoa ja kommunismin leviämistä, eikä äärioikeistolaisuutta
eikä demokratian vastaisuutta.
Tämä oli ns. antikommunismia.
Psykohistorioitsijat: Suomessa ehkä äärioikeistolaisen vihaisuuden ja
väkivaltaisuuden taustalla monien sukupolvien ja vuosisatojen aikana
patoutuneet traumat, vääryydet, ahdistus, väkivalta, joka nyt kohdistui
vasemmistolaisiin.
Äärimmäisin mielipide oli, että haluttiin tappaa kaikki vasemmistolaiset,
punaiset, venäläiset, työläiset.
Suomi eristäytyi kansainvälisistä kontakteista itsenäistyttyään 1917.
Eristäytyminen näkyi talouden taantumisena ja kulttuurivaikutteiden
vähenemisenä. (Toisin oli tilanne 1800-luvun lopulla Venäjän vallan
viimeisinä vuosikymmeninä, sortokausista huolimatta.)
Suomessa 1920-30-luvuilla
... vain joitakin pointteja...
1918 sisällissodan haavat auki.
Useimmat suomalaiset luonteeltaan vanhoillisia, uskonnollisia,
autoritaarisia.
Demokratian periaatteet erittäin heikot Suomessa,
eriarvoisuuden ja tottelemisen perinne monien satojen
vuosien mittainen.
Kansalaisena demokratiassa oleminen oli monille melko vieras,
joka koettiin pikemminkin isänmaallisena tottelevaisuutena ja
uhrautumisena eikä oikeuksien vaatimisena.
Vahva luterilaisuus. Se korosti tottelevaisuutta, joten punaisten
ja vasemmistolaisten vallankumouksellisuutta pidettiin pahimpana
syntinä Jumalaa vastaan.
Sääty-yhteiskunnan henkinen arvomaailma ja sosiaalinen
eriarvoinen todellisuus vaikutti edelleen, vaikka säädyt
virallisesti oli lakkautettu 1907 eduskuntauudistuksessa.
Pieni vihainen, katkeroitunut teollisuuden työväenluokka
oli radikalisoitunut.
Heidän taistelunhaluisella sosialismilla / kommunismilla oli
ajoittain laaja kannatus.
Kommunistinen Neuvostoliitto tuki kommunistien toimintaa
ja yritti siten salaa lisätä kommunistien valtaa Suomessa,
mutta epäonnistui.
Teollisuustyöväestö oli taustaltaan 1800-luvulta ns. "rahvasta"
(70% väestöstä, joka ei kuulunut säätyihin).
Karkeasti sanoen todellinen valta oli edelleen samalla 20-30%
väestöstä, jotka olivat sääty-yhteiskunnan aikaisia säätyjä,
joskin talonpoikien valta oli huomattavasti kasvanut 1917-1918
jälkeen. Monta sataa vuotta vallinnut säätyjako ei vielä ollut
kadonnut valtarakenteista, vaikka demokratisoituminen oli
alkanutkin hitaasti.
Sivistyksellinen takapajuisuus, 1920-luvullakaan ei koko kansa
päässyt kouluun, vaikka kansakouluja alettiin tehdä joka
paikkakunnalle... vasta 1929 yleinen oppivelvollisuus tuli.
Neuvostoliittoa ja kommunismia oikeasti pelättiin, vaikka
pelot ja uhkakuvat olivat liioiteltuja.
Taustalla vihassa / pelossa vanha "ryssäviha" sortokausien
ajoilta 1800-luvun lopusta.
Toisaalta kun Suomi joutui talousvaikeuksiin itsenäistyttyään ja
Stalinin Neuvostoliitto ainakin muodollisesti kasvatti
teollisuustuotantoa 1930-luvulla, niin tämä pelotti suomalaisia.
Äärioikeistolaisuus oli myös jonkinlainen poliittinen "muotivillitys",
vrt. Italia, Saksa, Espanja, Itä-Euroopan diktatuurit.
Ylipäänsä luottamus demokratiaan oli heikentynyt 1. maailmansodan
seurauksena, kannatettiin kovaa kuria.
1. maailmansodan jälkeen yleisesti maailmalla no 1 uhkana pidettiin
Neuvostoliittoa ja kommunismin leviämistä, eikä äärioikeistolaisuutta
eikä demokratian vastaisuutta.
Tämä oli ns. antikommunismia.
Psykohistorioitsijat: Suomessa ehkä äärioikeistolaisen vihaisuuden ja
väkivaltaisuuden taustalla monien sukupolvien ja vuosisatojen aikana
patoutuneet traumat, vääryydet, ahdistus, väkivalta, joka nyt kohdistui
vasemmistolaisiin.
Äärimmäisin mielipide oli, että haluttiin tappaa kaikki vasemmistolaiset,
punaiset, venäläiset, työläiset.
Suomi eristäytyi kansainvälisistä kontakteista itsenäistyttyään 1917.
Eristäytyminen näkyi talouden taantumisena ja kulttuurivaikutteiden
vähenemisenä. (Toisin oli tilanne 1800-luvun lopulla Venäjän vallan
viimeisinä vuosikymmeninä, sortokausista huolimatta.)
