Hapoissa ja alkoholeissa on O-H -sidos. O-H -sidos karboksyylihapoissa on poolisempi kuin alkoholeissa. Joskus karboksyylihapon O-H -sidos voi katketa ja molekyylistä voi irrota vetyioni ( H⁺). Poikkeuksellinen poolisuus johtuu siitä, että karboksyyliryhmässä O-H -sidoksen vieressä on toinen poolinen sidos, joka polarisoi toista sidosta entisestään. Tämänkaltainen "köydenveto" voi välittyä molekyylissä pitkiäkin matkoja. Klooriatomien lisääminen etaanihappoon saa O-H -sidokset muuttumaan yhä poolisemmiksi.

Kuvassa katkenneiden O-H -sidosten määrä 0,1 M liuoksessa eri aineita. Vasemmalta oikealle etanoli, etaanihappo, 2-kloorietaanihappo ja trikloorietaanihappo.


Happo määritellään usein aineeksi, jonka molekyylistä voi irrota vetyioni. Vetyioni voi irrota vain, jos joku ottaa sen vastaan. Vesiliuoksessa vetyionin ottaa hapolta vastaan vesimolekyyli. Vesimolekyyli käyttää vetyionin vastaanottamiseen vapaita elektroniparejaan ja muodostuu oksoniumioni H₃O⁺.

(Saat animaation näkyviin, kun klikkaat kuvaa alla ja klikkaat vielä kuvaa uudestaan.)


Karboksyylihappojen lisäksi toinen merkittävä orgaanisten happojen ryhmä ovat fenolit. Fenolin tunnistaa hydroksyyliryhmästä, joka on kiinnittyneenä suoraan aromaattiseen renkaaseen.

Kuvassa on vasemmalla yksinkertaisin fenoli, jonka nimi on fenoli. Oikealla on yhdiste, jossa on aromaattinen rengas, mutta vain "alkoholinen" hydroksyyliryhmä. Fenolin hydroksyyliryhmästä voi irrota vetyioni samaan tapaan kuin karboksyylihaposta, joten fenoli on myös happo. Oikealla oleva yhdiste on vain aromaattinen ja alkoholi.