Luonnon monmuotoisuuden häviäminen on todellista! Nopeasti netistä löytyy faktaa: Vain 3% Suomen metsistä on luonnontilaisia ja vähenee tästäkin tulevasuudessa. Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden ensisijainen syy viidesosalle uhanalaisista lajeista. Hesari uutisoi 13.2.24, että luontokato uhkaa Suomen turvallisuutta. Tutkijoiden mukaan luonnon köyhtyminen uhkaa taloutta, terveyttä, huoltovarmuutta ja yhteiskunnan vakautta. 

Tämän kirjoituksen idea lähti opintoihini liittyvästä ilmastotunnetyöpajasta, jossa ehdotettiin, että kirjoita muistokirjoitus, jäähyväiskirje tai kiitoskirje asialle, jonka menetät tai olet jo menettänyt ilmastokriisin, luontokadon tai muun ekososiaalisen ongelman takia. Kirjoituksen voi osoittaa eliölajille, kaipaamallesi paikalle, vuodenajoille, ilmastohuolesta vapaalle tulevaisuudelle tai muulle sinua koskettavalle asialle. Tämä on jäähyväiskirje luonnon monimuotoisuudelle ja kiihtyvälle metsäkadolle.


KUVA: Kaunista koivikkoa alkukesästä.

Piece of Forest 

Minulla on pala metsää Perämeren rannalla. Se on kaunis metsä. Siellä on ihanaa käyskennellä toukokuussa ja syys-lokakuussa. Heinäkuussa metsästäni löytyy harvinaista herkkua, mesimarjaa. Sieniäkin loppukesästä löytyy. Talvisin on paljon lunta ja siksi on vaikeaa päästä metsätontilleni. Kesäisin itikat, punkit ja paarmat ovat todellinen riesa. Metsää pitäisi karsia nopeasti leviävästä pajukosta, jotta koivut, kuuset ja muu kasvillisuus saisivat valoa ja kasvutilaa sekä vähentäisi kesäistä itikkaongelmaa. Metsäni on ollut jo pitkään melkein luonnontilassa. Puita on syys- ja kevätmyrskyissä kaatunut ja ne lahoavat. Haluan säilyttää metsäni juuri sellaisena kuin se on, koska se muistuttaa minua katoavasta luonnon monimuotoisuudesta. Voin säilyttää jotain. Palan luontoa. Palan metsää. Kunpa Mielikki, metsän emäntä, koristelisi ja hoitaisi metsiään vielä pitkään. 

Mielikki metsän emäntä, 
Muori puhasmuovollinen, 
Varustellos mun varani, 
Kohotellos kohtaloni! 
Aukase metinen arkku, 
Mesilipas liikahuta, 
Sisässä salon sinisen, 
Kummun kultaisen navalla! 
Pane kulta kulkemahan, 
Hopia vaeltamahan, 
Vasten miestä valkiata, 
Kovin koivun karvallista! 

Kun ei täyvy täällä maalla, 
Tuovos maalta tuonnempoa, 
Ylitse salon yheksän, 
Kautta kankahan kaheksan! 
Veä vettenki takoa, 
Jouvuta jokien poikki, 
Viien Wiipurin väliltä, 
Kuuen kirkon kuuluvilta, 
Lapin laajoilta saloilta, 
Pohjan pitkältä perältä, 
Muotoa monennäöistä, 
Kynttä kasken karvallista, 
Metsästä metsän hyviä, 
Maalta maan parahimmia, 
Havon alta hallipäitä, 
Kiven alta kirjapäitä, 
Mättähän makoajia, 
Nurmen nukkerehtijoita, 
Veen viljan soutajia, 
Jokien melastajia. 

(Kanteletar) 

KUVA: Mesimarjan kukka.