Oppimiskäsitys Nilakan kunnissa
e-perusteeseen:
Nilakan kuntien OPS 2016 prosessin yhdeksi suurimmaksi haasteeksi on nähty oppimiskäsityksen muutos. Muutoksen tavoitetta sumentaa tekniikan nopea (koulujen näkökulmasta jopa hallitsematon) kehitys.
Oppimiskäsitys on ollut prosessissa yhden veson ja noin puolen vuoden verkkotyöskentelyn aiheena. Edellä mainittujen opetussuunnitelmaan perustuvien pohdintojen tulisi tiivistyä teoiksi kunkin aineen ainekohtaisissa opetusuunnitelmissa ja jokaisen opettajan arkisissa pedagogisissa valinnoissa.
TAVOITE:
Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa oppilaan, opettajan ja toisten oppilaiden kanssa. Opettajan tehtävänä on oppimisen halun sytyttäminen lähtökohtana oppilaiden erilaisuuden ymmärtäminen. Opettaja on enemmän asiantuntija ja ohjaaja kuin tiedon jakaja.
Liitteen esityksessä pyritään mallintamaan oppimiskäsityksen merkitystä oppimisessa.
Linkissä oppijakeskeisyyttä korkealla asteella:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/yllattava-tulos-tentit-vaikeampia-lapaisyprosentit-parempia/2114879
Nilakan kuntien OPS 2016 prosessin yhdeksi suurimmaksi haasteeksi on nähty oppimiskäsityksen muutos. Muutoksen tavoitetta sumentaa tekniikan nopea (koulujen näkökulmasta jopa hallitsematon) kehitys.
Oppimiskäsitys on ollut prosessissa yhden veson ja noin puolen vuoden verkkotyöskentelyn aiheena. Edellä mainittujen opetussuunnitelmaan perustuvien pohdintojen tulisi tiivistyä teoiksi kunkin aineen ainekohtaisissa opetusuunnitelmissa ja jokaisen opettajan arkisissa pedagogisissa valinnoissa.
TAVOITE:
Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa oppilaan, opettajan ja toisten oppilaiden kanssa. Opettajan tehtävänä on oppimisen halun sytyttäminen lähtökohtana oppilaiden erilaisuuden ymmärtäminen. Opettaja on enemmän asiantuntija ja ohjaaja kuin tiedon jakaja.
Liitteen esityksessä pyritään mallintamaan oppimiskäsityksen merkitystä oppimisessa.
Linkissä oppijakeskeisyyttä korkealla asteella:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/yllattava-tulos-tentit-vaikeampia-lapaisyprosentit-parempia/2114879
Kommentit
Tärkeimmäksi asiaksi tässä nousee siis se, miten arvioidaan. Perinteinen paperikoe ei tue sellaista oppimiskäsitystä, jossa ”oppilas on aktiivinen toimija”. Jos tavoitteena on oppia ryhmässä työskentelyä ja suurten kokonaisuuksien hallintaa, ei ole tarkoituksenmukaista arvioida oppilaan osaamista muistamista mittaavilla kokeilla.
Koulujen on siis tärkeää uudistaa myös arviointikäytänteitään oppimiskäsityksen mukaiseksi.
Sitä paitsi, eikö arviointia tulisikin suunnata enemmänkin palautteen antamiseen kuin arvosteluun?
Pitäisi pyrkiä pois suorituskeskeisyydestä. Tällä hetkellä arviointi perustuu liikaa koenumeroihin ja useimmat oppilaatkin ajattelevat numeroa eivätkä sitä, ovatko oikeasti oppineet jotain. Opitaan vain koetta varten (edellisenä iltana), eikä niin että asioista syntyisi oikea ymmärrys. Tarvitaan paljon pitkäjänteistä alaluokilta alkavaa työtä tämän kulttuurin muutokseen. Suuri haaste siis siinä, miten oppilaista saadaan aktiivisia, vastuuta kantavia oppilaita.
Jos ja kun oppimista ja arviointia lähdetään viemään pois koekeskeisyydestä ja kohti muunlaista palautetta, ei pidä unohtaa koteja tässä muutoksessa. Miten vanhemmille tehdään oppilaan osaaminen ja arviointi näkyväksi, jos esim. Wilmassa ei totuttuun tapaan olekaan oppilaan koenumeroita ja jos oppilas itse yhä enemmän osallistuu osaamisensa arviointiin? Tai kun tällä hetkellä kirjaamme aika paljon läksyjä ylös Wilmaan (ja sitä myös vanhempien taholta pyydetään), miten käy kun oppilaan tuleekin asettaa omat tavoitteensa ja edetä omaa oppimispolkuaan pitkin. Silloin nykyinen kirjaamiskäytäntö ei enää toimi. Eli tässäkin asiassa muutos näkyy konkreettisesti myös koteihin päin.
Oppimisen ja oppimisen sisällön tulisi olla muutakin kuin ainesisältö. Esim. elämänhallinta, elämäntaidot, näissä tapahtuva kehitys ei oikeastaan näy missään. Jollekin oppilaalle lukuvuoden suurin kehitysaskel saattaa olla se, että hän osaa pakata oikeat välineet mukaan kouluun. Missä kohtaa tämä oppiminen otetaan huomioon ja miten sitä arvioidaan vai arvioidaanko?
Opettajan kannalta tärkeintä on se, että hänen on luovuttava tiedon syöttämisestä oppilaan päähän - oppilaalle on annettava mahdollisuus pohtia, opetella ja etsiä tietoa ja eksyä toisinaan hallitusti ja opettaja ohjauksessa sopiville sivuraiteille. Oppilas ei ole ollut opettajien toimenpiteiden objekti aikaisemmissakaan OPS:ssa.
Toinen merkityksellinen seikka opettajan kannalta on on se, että oppilas tarvitsee opettajalta henkilökohtaista ohjausta, motivointia, ongelmakohtien avaamista ja myös perinteistä opettamista aikaisempaa enemmän eikä koko luokan luokan opettamistakaan pidä missään nimessä unohtaa. Tehokkain ja tuloksellisin tapa opettaa useinmiten on kohdistaa opetus koko luokalla.
Nykyaikaiset oppimiskäsitykset eivät tarkoita sitä, että oppilaat jätetään oman onnensa nojaan ja opetusta vaille. Näin kuitenkin valitettavan usein toimitaan. Opettajan on osattava toimia ennakoivasti ja käyttää omaa kokemustaan ja taitoaan vähintäänkin siihen, että opettaja opettaa selkeästi oppilaille hankalat asiat - on hyvä muistaa, että oppilaiden mielestä hyvä opettaja osaa opettaa eli avata vaikeat asiat ja tehdä ne ymmärrettäviksi ja pitää kuria luokassa, tämän olen kuullut oppilailta satoja kertoja. Säästökonstrtuktivismiin ei pidä sortua!
Uudet opimiskäsitykset edellyttävät väistämättä myös arvioinnin radikaalia uudistamista. Kokeet eivät voi olla enää keskiössä, on arvioita oppimsta - tosin tätäkin on edellytetty jo vanhemmissakin opetussuunnitemien perusteissa, mutta Suomessa näkyy olevan kuntia, jotka elävät täydellisessä umpiossa ja on kuntia, jotka ovat toimineet OPS:n perusteiden edellyttämällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että etteikö oppilaan pitäsi opetella asioita ulkoa - miten esim. kielioppisäännöt, käsitteet, matematiikan kaavat jne. voi muutoin oppia nopeasti ja tehokkaasti?
Oppimsikäsitys on jokaisen muutettava toimintamalliksi. Tämä ei tapahdu itsestään. Jos minulla olisi valta ja direktio-oikeus, niin velvoittaisin jokaisen opettajan kirjoittamaan suunnitelman siitä, miten hän aikoaa vastaisuudessa opettaa ja arvioida oppimista sekä reflektoimaan suunnitelmansa toteutumista kirjallisesti määräajoin.
Opiskelun, oppimisen (esim. monilukutaidon ja laskemisen) strategioita opetettava myös.
Uusi oppimiskäsitys vaatinee oppilailtakin ajattelun muutosta, etteivät he enää odotakaan sitä, että matikan tunnilla kaadetaan vain pelkkää matikkaa niskaan ja että aineita ei sotketa keskenään.
Arviointi tulee olemaan varmaankin yksi haastavimmista kokonaisuuksista. Arvioinnin tulee perustua asetettuihin tavoitteisiin ja arviointiperusteet on oltava tiedossa myös oppilailla. Pitkälti koemenestykseen perustuva arviointi on ollut vallalla niin kauan, että uusien arviointikohteiden ja -tapojen sisäistäminen vaatii paljon työstämistä.
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin