Oppimiskäityksessä ei ole mitään ihmellistä. Oppilas on nähty aktiivisena toimijana omassa oppimisessaan jo pitkään, myös aikaisempien opetussuunnitelminen perusteissa (vrt. kogn.-konstrukt. opp.käs.).

Opettajan kannalta tärkeintä on se, että hänen on luovuttava tiedon syöttämisestä oppilaan päähän - oppilaalle on annettava mahdollisuus pohtia, opetella ja etsiä tietoa ja eksyä toisinaan hallitusti ja opettaja ohjauksessa sopiville sivuraiteille. Oppilas ei ole ollut opettajien toimenpiteiden objekti aikaisemmissakaan OPS:ssa.

Toinen merkityksellinen seikka opettajan kannalta on on se, että oppilas tarvitsee opettajalta henkilökohtaista ohjausta, motivointia, ongelmakohtien avaamista ja myös perinteistä opettamista aikaisempaa enemmän eikä koko luokan luokan opettamistakaan pidä missään nimessä unohtaa. Tehokkain ja tuloksellisin tapa opettaa useinmiten on kohdistaa opetus koko luokalla.

Nykyaikaiset oppimiskäsitykset eivät tarkoita sitä, että oppilaat jätetään oman onnensa nojaan ja opetusta vaille. Näin kuitenkin valitettavan usein toimitaan. Opettajan on osattava toimia ennakoivasti ja käyttää omaa kokemustaan ja taitoaan vähintäänkin siihen, että opettaja opettaa selkeästi oppilaille hankalat asiat - on hyvä muistaa, että oppilaiden mielestä hyvä opettaja osaa opettaa eli avata vaikeat asiat ja tehdä ne ymmärrettäviksi ja pitää kuria luokassa, tämän olen kuullut oppilailta satoja kertoja. Säästökonstrtuktivismiin ei pidä sortua!

Uudet opimiskäsitykset edellyttävät väistämättä myös arvioinnin radikaalia uudistamista. Kokeet eivät voi olla enää keskiössä, on arvioita oppimsta - tosin tätäkin on edellytetty jo vanhemmissakin opetussuunnitemien perusteissa, mutta Suomessa näkyy olevan kuntia, jotka elävät täydellisessä umpiossa ja on kuntia, jotka ovat toimineet OPS:n perusteiden edellyttämällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että etteikö oppilaan pitäsi opetella asioita ulkoa - miten esim. kielioppisäännöt, käsitteet, matematiikan kaavat jne. voi muutoin oppia nopeasti ja tehokkaasti?

Oppimsikäsitys on jokaisen muutettava toimintamalliksi. Tämä ei tapahdu itsestään. Jos minulla olisi valta ja direktio-oikeus, niin velvoittaisin jokaisen opettajan kirjoittamaan suunnitelman siitä, miten hän aikoaa vastaisuudessa opettaa ja arvioida oppimista sekä reflektoimaan suunnitelmansa toteutumista kirjallisesti määräajoin.