Biologia on elämää tutkiva tiede. Tähän mennessä kerätty valtava määrä biologista tietoa on hankittu tekemällä tieteellistä tutkimusta. Luonnontieteellisen tutkimuksen vaiheet ovat:

1. Havaintojen teko tutkimuksen kohteesta. Näiden havaintojen pohjalta luodaan tutkimuskysymys.
2. Aihepiiristä jo olemassaolevaan tutkimustietoon perehtyminen.
3. Aikaisempien tutkimusten ja toisaalta omien havaintojen perusteella luodaan ennakko-oletus eli hypoteesi, mikä voisi olla vastaus tutkimuskysymykseen.
4. Tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen tarkasti menetelmät ylös kirjaten.
5. Tulosten kerääminen aineistoksi, jonka dataa käsitellään yleensä tilastollisesti.
6. Tutkimuksen pohjalta saatujen tuloksista tehdään johtopäätöksiä mm. hypoteesin paikkansa pitävyydestä.
7. Tutkimustulokset julkaistaan muiden tutkijoiden arvioitaviksi.

Eliöt luokitellaan tieteellisesti sukulaisuussuhteiden ja ominaispiirteiden mukaan hierarkkisiin ryhmiin eli taksoneihin. Tämä ryhmittely auttaa hahmottamaan maapallon valtavaa elämänmuotojen moninaisuutta kokonaisuutena. Kaikki eliöt voidaan jakaa kahteen pääryhmään solurakenteensa perusteella: esitumaisiin (prokaryootteihin) ja aitotumaisiin (eukaryootteihin) eliöihin. Ryhmien kehityshistorian perusteella eliöt voidaan jakaa kolmeen superkuntaan eli domeeniin: bakteereihin, arkkeoneihin (arkit) ja aitotumaisiin.


wikimedia commons

Ehkä yleisin jakotapa on jakaa eliöt kuuteen ryhmään. Tässä jaossa bakteerien ja arkeonien domeenit ja kunnista alkueliöt, sienet, kasvit ja eläimet.


wikimedia commons

Solu- ja molekyylibiologisen tutkimuksen edistyessä muitakin jakotapoja on esitetty: Esimerkiksi jakoa seitsemään eri kuntaan, jossa alkueliöistä erotetaan omaan kuntaansa fotosynteesiin kykenevät eliöt.

Kaikille eliöille yhteisiä piirteitä ovat:

1. Solurakenne ja koostuminen samankaltaisista orgaanisista molekyyleistä
2. Perinnöllinen informaatio, joka on tallentuneena dna-molekyylin emäsjärjestykseen 
3. Aineenvaihdunta
4. Lisääntyminen
5. Elämänkaari: synty, kasvu ja kuolema
6. Itsesäätelykyky ja toisaalta reagointi ympäristön ärsykkeisiin
7. Evoluutio

Vaikka virukset eivät ole varsinaisia eliötä ja ne eivät kuulu mihinkään kuudesta kunnasta. Ne on silti hyvä muistaa mainita ryhmänä eliökunnista kysyttäessä. Virukset ovat hyvin pieniä biologisia järjestelmiä, jotka tarvitsevat isäntäsolun lisääntyäkseen. Viruksilla ei ole omaa solurakennetta tai aineenvaihduntaa. Niillä on kuitenkin omaa perimää sekä omia proteiineja. Virukset ovat yksi mikrobiryhmä.