Vk 39: Pedagoginen osaamiseni opettajana

Pedagogista osaamistasi ja sen kehittymistä voit tarkastella mm. seuraavien kysymysten avulla:

Tunnetuki:
Havainnoin oppilaita heidän käyttäytymisen, olemuksen ja puheen kautta. Tyypillisesti olen melko tarkka panemaan merkille erilaisia asioita ja tunnistamaan kehon jännitystä tai erilaisia tunnetiloja. Pyrin havainnoimisen lisäksi kysymään ja kuuntelemaan. Toiset tarpeet on tyypillisesti helpommin havaittavissa, kuten opettajan läsnäolon ja tuen tarve verrattuna esimerkiksi epävarmuuden piilottamiseen jonkin käyttäytymismallin taakse, minkä vuoksi oppilaiden kanssa vuorovaikutuksellisuus on hyvin tärkeää niin yleisellä kuin yksilötasollakin, ettei päädy tekemään erilaisia olettamuksia jonkun toiminnasta, persoonasta tai oppimisen tarpeista. Myönteisen ilmapiirin rakentamista pyrin tukemaan omalla esimerkilläni kannustavasta toiminnasta, tarjoamalla oppilaille pätevyyden ja osallisuuden mahdollisuuksia sekä sopimalla oppilaiden kanssa tietyistä toimintasäännöistä, jotka tukevat yhteistä toimintaa ja turvallista ilmapiiriä.

Ryhmän ohjaaminen:
Opetusryhmässäni teen huomioita erilaisista rooleista, oppilaiden "klikeistä", kunkin toiminnasta erilaisissa ympäristöissä ja ryhmissä. Hyödynnän näitä esimerkiksi opetuksen organisoimisessa (jos jollakulla oppilaalla on osaamista voimistelusta, voin pyytää heitä pitämään jonkin harjoituksen tai alkulämmittelyn ryhmälle osana tuntia), hyödyntämällä haastavammissa tai heittäytymistä vaativissa sisällöissä esimerkiksi oppilaiden läheisempiä ystävyyssuhteita työskentelypareina ja ylipäätään pyrkinyt tarjoamaan erilaisia rooleja sekä mahdollisuuksia oman oppimisen kehittämiselle. Ryhmällä ja sen yhteisellä ilmapiirillä on ehdottomasti merkitystä siinä, millaista toimintaa siellä "hyväksytään"/mihin kannustetaan ja nähdään hyvänä tai kuinka helppoa on työskennellä eri oppilaiden kanssa. Ryhmä muodostaa oppimiselle ja omalle toiminnalle tiettyjä raameja, varsinkin, jos on epävarma omasta tekemisestään. Ja opettajalla on paljon vaikutusta siihen, mihin suuntaan ryhmä ja sen toiminta kehittyy.

Oppimisen ohjaaminen:
Arviointi on keino oppimisen tarkastelemiseksi ja erilaiset arvioinnin keinot mahdollistavat sen, kuinka monipuolisesti opettajalla on keinoja oppimista tarkastella. Oppimisen tavoitteiden ja arviointikeinojen tulisi olla työkaluja oppimisen tukemiseksi erilaiset oppijat huomioiden, nimenomaan oppimistilanteen tarkoituksenmukaisuuden mahdollistamiseksi. Monikielisyyden ajatus jo lähtökohtaisesti oppilasryhmiä kohdatessa kielitietoisuuden keinoin on hyvä esimerkki tasavertaisen opetuksen toteuttamisesta ja kuinka opettajan olisi aina tärkeää muistaa oppilaiden erilaisuuden moninaisuus ja kuinka sitä kohdata (https://monikielisenoppijanmatkassa.fi/tasavertaisuus/, viitattu 29.11.2020). Tai jos esimerkiksi oppimistavoitteeksi on asetettu vastuun kantaminen omasta oppimisesta, ei ole tarkoituksenmukaista opettaa vain yhdellä tavalla ja tarkastella oppilaan toimintaa vain tämän fyysisen suoriutumisen kautta. Näen siis, että arviointia ja opettamistyylejä ei ole tarkoituksenmukaista irrottaa täysin toisistaan, vaan valita ja hyödyntää yhdessä oppimisen tavoite silmällä pitäen. Kun miettii oppiaineiden ja erilaisten sisältöjen arviointia, on arviointitavoilla suora yhteys siihen, kuinka oppilaat pyrkivät toimimaan ja saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Jos esimerkiksi oppilaita ohjeistetaan pareittain työskentelemään ja arvioimaan toistensa suoritusta, voi opettaja tarkastella oppilaiden kykyä työskennellä yhdessä sekä kantamaan vastuuta yhteisestä oppimisesta samalla, kun oppilas pyrkii sisäistämään suorituksen ydinkohtia ja auttamaan paria näiden suorittamisessa. Omista valmiuksistani koen, että minulla on keinoja soveltaa sekä eriyttää opetusta yksittäisten oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Tiedostan myös, että ryhmän edessä opetustilanteessa minun on tärkeää olla miettineenä näitä asioita jo valmiiksi ja yksilöllistetyn oppimisen tukena näen oppilaantuntemuksen sekä vuorovaikuttamisen erittäin tärkeinä elementteinä. Jos en juuri tietyllä hetkellä keksikään, kuinka voin huomioida tietyn oppilaan oppimistilanteessa, voin aina kysyä, kuinka hän näkisi, että saavuttaisi tietyn tavoitteen tai minkä asian hän kokee oppimista estävänä. Tiedän myös, että oma kiinnostukseni ja haluni pyrkiä tukemaan esteetöntä oppimista on ehkä tärkein komponentti sen mahdollistamiseksi, sillä ilman halua mahdollistaa oppimista myös haastavissa tilanteissa, tulen ohittamaan nämä tarpeet. Voin aina kehittyä, etsiä tietoa ja parantaa asiantuntijuuttani, mutta se ei onnistu ilman tahtoa tehdä niin. Tällä hetkellä koen tärkeäksi kehittää tietämystäni ja taitojani kohdata oppilaita, joilla on jokin tunnelukko tai henkinen este toimintaan osallistumisen esteenä.

Oma teoreettinen tietämykseni pohjaa hyvin vahvasti opinnoista saamaamme materiaaliin, minkä lisäksi olen jonkin verran lukenut hyvinvointivalmennuksesta, hyväksymis- ja omistautumisterapista sekä tunnetaidoista ja läsnäolemisen taidoista. Koen, että minulla on myös hiljaista tietoa vuorovaikutus- ja tunnetaidoista, mikä näyttäytyy omassa vuorovaikuttamisessani ja keinoissani kohdata oppilaita sekä oppimistilanteita. Koen, että minulla on vielä paljon sisäistettävää teoreettisen tiedon saralla oppimisen kokonaisvaltaisuudesta ja en aina osaa nimetä erilaisia toimintamalleja, että mihin ne pohjaavat ja miksi. Kykenen reflektoimaan omaa toimintaani ja sitä, miksi olen suunnitellut opetusta sekä sen arviointia, kuten olen tehnyt, mutta en välttämättä sitä, millaiseen teoriaan se pohjautuu. Kehittämisekohteenani näen siis teoriatiedon lisäämisen sekä sen tuomisen käytäntöön oppimisen esteiden poistamiseksi. Näen, että tämä vähentää mahdollisuutta toimia vanhojen rutiinien tai tapojen kautta ja lisää tilanneherkkyyttä sekä taitoa nähdä erilaisia syy-seuraussuhteita vielä tarkemmin. Lisäksi koen lähtökohtaisen tärkeänä koko koulun yhteisen, systemaattisen työn, josta pro-koulu on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä, turvallista oppimisympristöä tukevasta toiminnasta.

Lähteitä pedagogisen osaamiseni tarkastelun tukena