Ooppera

https://oopperabaletti.fi/stage24/covid-fan-tutte-tallenne/

Purkukysymyksiä:

Miksi valitsit/valitsitte juuri tämän kohteen?

• Emme ole koskaan katsoneet/kuunnelleet kokonaista esitystä (Emilia ei koskaan edes osaa). 
• ollut aina ennakkoluuloja, etten jaksaisi seurata oopperaa alusta loppuun.
• ‘Oopperalaulu vaatii taitoa ja on hurjaa, miten jotkut pystyvät laulamaan sillä tavalla. 
• Laulutyylinä se ei kuitenkaan ole koskettanut/kiinnostanut minua niin, että olisin jaksanut kuunnella sitä hetkeä kauempaa.
• Halusin nyt antaa oopperalle mahdollisuuden. 

Miksi oopperan katsominen tuntuu olevan “tietyn väestön” kulttuurilaji? Mistä sen juuret juontaa, on vielä pimennossa Emilialle.Täytyy olla vielä hieman enemmän sivistystä, että voi mennä katsomaan oopperaa. Ketkä sitä harrastaa? Nuoret? Tietyt ikäryhmät? Tietty koulutustausta?

Covid fan tutesta lainattua: “Ai me lauletaan suomeksi? Kerrankin ymmärrän, mitä suustani päästän” - - Onko oopperasta tarkoituksella tehty hieman vaikeammin ymmärrettävää, irrallista “normaalista” elämästä? Miksi ero musikaaleihin on niin iso?Koemme ettei meillä ole taustatietoja tarpeeksi oopperaesityksien katsomiseen (ennakkoluulo?) → Covid fan tutte tuli lähemmäs omaa elämää

Mitä tunsit/tunsitte?
Alun orkesterin soitto teki vaikutuksen.
Laulutyyli alkoi jossain vaiheessa puuduttaa/väsyttää.
Iloa, samaistumista, jopa närkästystä arkaluonteisen aiheen esittämisestä niin kepeästi ja “etuoikeutetun ihmisen” asemasta (missä surun ja menetyksen, vaikeuksien ja elämästä kamppailun näkökulma?) → valittu tarkastelukulma ei (varmasti tarkoituksellakaan) saavuttanut kattavaa näkemystä tapahtumista globaalisti
Ahdistusta aiheesta (joka tuutista tällä hetkellä, tilanne menee huompaan suuntaan → voiko tällaisesta asiasta vielä tehdä tällaista esitystä)

Mikä pysäytti/liikutti/ihmetytti?
Tuttuihin kokemuksiin ja ajatuksiin pystyi samaistumaan
Että ooppera voi olla esitystavaltaan myös melko vaihtelevaa: onko yksi ääni, vuoropuhelua, “kuoro”, …
Ooppera voi olla myös humoristista

Mitä opit itsestäsi, toisesta, ympäristöstä, estetiikasta tms?
Ooppera voi olla hyvin paljon muutakin kuin omat ennakkokäsitykset
Esityksen lavastus oli yllättävän yksinkertaista, vaikka prameilua näkyi myös → tämä esitys selvästi pyrki tuomaan “normaalia elämää” samaistumispinnaksi
Tässä esityksessä pyrittiin tuomaan esiin yhteiskunnallista asiaa, oopperasta tuli itselle normaalimpi asia
Oopperakin kehittyy ja elää, vaikka pitkät perinteet ja lainalaisuudet kulkevat mukana
Samassa tilanteessa olevat ihmiset ja heidän kokemuksiensa samanlaisuus/erilaisuus?
--> tuntuu, että meidän kokemuksemme ja tunne-elämyksemme ovat hyvin samanlaisia

Mistä stereotypiamme kumpuavat? - ympäristö (pätkä radiosta, katsaus mainoksessa)? Jonkun muun mielipide?
Miksi koulussa ei ole tutustuttu oopperaan juuri ollenkaan? (ainakaan meidän opetuksessamme - onko tarvettakaan tietää kaikkea kaikesta?)
Kysymys musalaisille: voisiko oopperasta tuoda jotain kouluun/perusopetukseen jotenkin nuoria kiinnostavalla tavalla

Mitä sait tehtävästä: tavasta katsoa itseäsi ja ympäristöäsi toisin…
Ajatus siitä syntyi, että ooppera voi olla myös maanläheisempää ja siihen voisi törmätä myös muualla kuin perinteisissä konteksteissa (ehkä kaduilla, mainoksissa, muualla?)
Ei syntynyt sellaista kipinää, että olisi tarve käydä katsomassa livenä (esim. rentoutumismielessä)
Omat ennakkokäsitykset eivät ihan hevillä muutu tai murru ja vaikka ajattelee, että kohtaa asioita avoimesti ja on asennoitunut vastaanottavaisesti, niin jos jokin ei tunnu “omalta” tai tutulta, niin se voi jäädä hieman itsestä irrallisemmaksi
→ kun törmää uusiin asioihin, niin ne on helpompi sulattaa pienemmissä osissa (ymmärtää ja käsitellä, muistaisi antaa aikaa tutustumisprosessille - nyt ehti tulla alkuinnostumisen jälkeinen puutuminen)
Jos katsoisi nyt jonkun perinteisemmän klassikko-oopperaesityksen, tuntuisiko se erilaiselta, helpommalta, olisiko uusia ennakkokäsityksiä ensimmäisen kokemuksen pohjalta?