Vk 40: Esteettinen osaamiseni opettajana

Esteettisyys. Mikä miellyttää silmää, ehkä rauhoittaa, ja inspiroi. Koen, että esteettinen kokemus on sellainen, joka visuaalisuudellaan herättää itselle myönteisiä tunteita ja tuo tietynlaista eheyden, luovuuden tai kauneuden kokemusta. Esteettisyys ja sen kokeminen voi olla hyvinkin erilaista eri ihmisille ja sen merkitys luonnollisesti myös. Omakohtaisesti voin sanoa, että esteettiset kokemukset tuovat minulla yhteyden johonkin luovaan, kauniiseen ja sisäiseen rauhaan. Ylipäätään esteettisyyden aistillisuus ja tietynlainen välittömyys (Ruokonen & Rusanen 2009, 48) kuvastavat sen läsnäoloa joka päiväisessä olemisessa, elämisessä sekä tavassa tarkastella itseä suhteessa muihin ja luontoon.


Oppiminen herättää ainakin itsessäni onnistumisen, pystyvyyden, ilon, innostumisen ja merkityksellisyyden tunteita. Ne kuplivat, ovat hyvin kokonaisvaltaisia ja purkautuvat usein rintakehästä ulos, mitä kautta vain pääsevätkään (kiljahduksena, hypähtämisenä ja käsien viuhtomisena, hymynä ja nauruna...) Flow-kokemuksessa sisälläni tuntuu olevan motivoitumisen ja onnistumisen ikiliikkuja, joka kulkee niin kuin on tarkoituskin. Ei ole vain minua, on kaikki ja kaikessa elämän kauneus ja merkityksellisyys. Itselleni luontevin tapa ilmaista flow-kokemusta tai oppimista on pienen, oman prosessoinnin perään jakaa se. Sanoittaa, osoittaa, nauttia ja elää sitä uudelleen muiden kanssa ja kautta sitä tutkien ja fiilistellen. Sekä suunnata katsetta eteenpäin, miten voin oppia lisää ja jatkaa kehittymistä.

Itseilmaisussa luontevimpia välineitä itselleni ovat kirjoittaminen sekä keskusteleminen. Koen, että musiikkiin uppoutuminen ja esimerkiksi luonnon ihastelu ovat myös itseilmaisun keinoja, tietynlaisten tunteiden käsittelyä tai vahvistamista. Oman mielikuvitukseni ja luovuuteni herättävät juurikin mainittu luonto, asioiden tarkastelu lähempää ja eri näkökulmista, muiden ihmisten tarkkailu, oma "tylsä" aika sekä ehkä vähän vastakohtana myös virikkeelliset ympäristöt - kun kynnys tarttua kynään tai muuhun luovaan on matala ja minulla on tietynlainen vireystila. Olen jotenkin aikuisiällä oppinut nauttimaan todella ääripäiden tarkastelusta ja minusta esimerkiksi pukeutuminen ja meikkaaminen ovat sellaisia asioita, joita ihailen muissa paljon, vaikka itse en näihin juuri käytä aikaa tai rahaa. Inspiroidun muiden värien käytöstä, rohkeasta ja räväkästä pukeutumisesta, josta itse vain toisinaan haaveilen tai leikittelen ajatuksissani. Lisäksi tanssiminen on ollut itselleni aina tietynlainen itseilmaisun henkireikä, vaikka sen harrastaminen on jäänyt jo nuorempana. Mutta tiedän, että aikuisiällä aion vielä sitä alkaa harrastaa. Joskus nuorempana haaveilin jopa vaatetusalan työstä, kun nautin niin paljon erilaisten värien, tekstiilien ja muotojen yhdistelemisestä, mikä silloin näyttäytyi esimerkiksi tuttujen stailaamisena.

Nautin itse harmonisista tai tietyllä tapaa eri tavoin virittävistä ympäristöistä: liian monien ja päällekkäisten aistiärsykkeiden keskellä minua helposti ahdistaa tai tulee epämukava olo. Nautin siitä, että voin toisinaan pysähtyä ja vain kuunnella, nähdä ja tuntea ympäristöäni. Kiinnitän huomiota väreihin, muotoihin, pintoihin, asioiden liikeratoihin ja "luonnolliseen tai luonnottomaan" kulkuun, valoihin, äänien lähteisiin, ihmisiin ja omaan paikkaani siinä ympäristössä. Toisille mieluisista aistiympäristöistä tunnistan se verran, mitä ihmiset ovat minulle itse kertoneet, millaista heidän toimintansa on erilaisissa ympäristöissä, millainen heidän olemuksensa ja elekielensä on, mihin heidän katseensa menee tai missä se pysyy.

Arjen estetiikkana näen toimintaympäristömme (rakennetun kaupunkiympäristön, arkkitehtuurin, puistot, oman kodin sisustuksen ja työ- tai opiskelupaikan valaistuksen, sisustussuunnittelun yms), oman ja toisten itseilmaisun (esim pukeutuminen, liikkuminen ja oleminen, keskustelemisen tavat...) sekä esimerkiksi sosialisen median ja luonnon. Itselleni tämä näyttäytyy esimerkiksi instagramissa tuttujen lisäksi sellaisten henkilöiden seuraamisena, jotka tiettyjen toiminta-arvojen tai sanoman jakamisen lisäksi ilmaisevat itseään sellaisella tavalla, joka inspiroi minua. Annan arjessani katseen kulkea ja itselleni "luvan" kiinnittää huomiota erilaisiin yksityiskohtiin kuvaten näitä usein myös puhelimellani. Kauniiden asioiden näkeminen tuo minulle rauhaa ja silmäni usein löytävätkin lähes kaikesta jotakin ihailtavaa tai kaunista, niin ihmisistä kuin ympäristöstäkin. Tämä näkyy kiireettömien hetkien arvostamisen lisäksi hetkien kauneuden arvostamisessa. Kulttuuri ja estetiikka voivat tukea hyvinvointia tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaisia asioita nähtäville: ihmisen silmä on tehty arvostamaan symmetriaa ja ajatukset työstäisivät mieluusti "helppoja" asioita, minkä vuoksi erilaisten asioiden näkeminen ja kokeminen tekisivät niitä silmälle tutummaksi, samaistuttavammiksi ja täten itse kullekin myös paikan olla ja ilmaista itseään sellaisena kuin on. Erilaisten asioiden ollessa näkyvillä on myös itse helpompi valita se paikka, jossa tuntee olonsa eheäksi, inspiroituneeksi tai ettei tarvitse esittää tai yrittää olla jotakin, kunhan on.

Estetiikka on mielestäni katsojan silmässä, kokijassa itsessään, joten siinä ei yleisellä tasolla ole kaunista tai rumaa. Kuitenkin jotkut asiat ristiriitaisuuksillaan, kuten jotkin äänet yhdessä tai erilaiset väriyhdistelmät voivat olla hyvinkin provokatiivisia tai herättää vaikeitakin tunteita. Koen siis, että estetiikassa on monia ulottuvuuksia, kuten erilaisia tunnemaailmoja ilmaisevia tai keskustelua herättäviä piirteitä. Näen estetiikan luovuuden "alalajina", tapana katsoa sekä havainnoida ympäröivää maailmaa, minkä takia estetiikan voisi katsoa liittyvän myös asioiden tarkastelemiseen ongelmanratkaisun näkökulmasta (Rissanen 2016, 125-127), joka taas on olennainen osa olemista, toimimista arjesta, oppimista sekä kehittymistä.


Lähteitä esteettisen osaamisen tarkasteluun: