Vk 38: Eettinen osaamiseni opettajana
Luennolta tartuttua:
Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus opetuksessa - tarpeeksi konkreettinen lähestyminen asiaan lasten kanssa --> lasten ja nuorten kanssa on tärkeää lähteä tutkimaan näin abstraktia käsitettä ja asiaa käytännön kautta, jotta se on ymmärrettävissä.
Eettiset dilemmat opetustyössä
Eettiset periaatteeni näkyvät ajattelussani toimintaa ohjaavina ja osittain myös omantunnon äänenä. Toiminnassani ne näkyvät erilaisissa valintatilanteissa, ristiriitatilanteissa ja tavassani olla muiden ihmisten kanssa. Olen huomannut, että tilanteissa, joissa olen epävarma omasta asemastani tai ylipäätään epävarma tai jostain syystä peloissani, olen saattanut toimia eettisiä periaatteitani vastaan. Ymmärrykseni oikeasta ja väärästä liittyy elämän ja ympäristön kunnioitukseen sekä ihmisarvoon. Nuorempana ne liittyivät vahvemmin lakiin sekä yhteisön normeihin, nykyään oikea ja väärä saattavat olla ristiriidassa esimerkiksi eri yhteisöissä vallitsevien normien kanssa. Uskon, että hyvä lisää hyvää ja samalla kuitenkin, että pahoista teoista ei välttämättä seuraa sellaisia seuraamuksia, jotka olisivat riittäviä pahojen tekojen lopettamiseksi. Olen sitä mieltä, että erilaisia tekoja ilmenee ympäri maailman ja että on epäreilua, kuinka toisen tekemä paha voi ja hyvin usein kostautuukin toiselle ihmiselle tai ihmisryhmille. Ja että laki ei kykene estämään tällaista pahuutta. Olen myös sitä mieltä, että ryhmien ja yhteisöjen toimivuuden ja turvallisuuden kannalta on sääntöjä hyvä olla. Normejakin, miksi ei, mutta näihin luotetaan ehkä turhankin paljon. Kaikki se, mitä ei selkeästi sanoiteta ja yhdessä keskustella, voi olla niin monin tavoin ymmärrettävissä, että yhteisiksi ajatellut normit voivatkin toimia yhteisöä ja sen yksilöitä itseään vastaan. Esimerkiksi normit siitä, kuinka tietynlaisissa tilanteissa on hyvä toimia, voi edustaa vain valtavirran ajatusta hyvästä ja oikeasta toiminnasta ja vähemmistölle olla jopa omaa olemista uhkaavaa, koska he näkevät toiminnan ja sen seuraamukset eri näkökulmasta. On niin monia asioita, joissa laki ei vielä saavuta kaikkien tarpeita ja ihmisoikeuksia, jotta voisin sanoa sääntöjen olevan vain hyvästä. Ja ylipäätään sääntöjen rikkominen jos mikä, on usein katalyyttinä tarvittavalle muutokselle. Ilman kyseenalaistamista ja asioiden katsomista sääntöjen ulkopuolelta on mahdotonta muuttaa asioita, ja kehityksen loppuminen on elämän pysähtymistä.
Olen kohdannut ristiriitatilanteita esimerkiksi opetusharjoittelussa yhteisopetuksessa. Meillä oli toisen opettajaharjoittelijan kanssa eriävä näkemys oppilaiden sukista liikuntatunnilla ja kuinka tilanne olisi oppilaiden kanssa pitänyt hoitaa, kun oppilas ei toiminutkaan ohjeistuksen mukaisesti. Koska toisen opeharjoittelijan kanssa olimme eri mieltä, tilanne päätyi minun sanani horjumiseen ja sen painoarvon vähenemiseen, kun toinen opettaja ei nähnyt yhteisen linjan pitämistä tärkeänä. Minun puolestani taas tämä osoittaa, että ristiriitatilanteen ilmetessä en välttämättä osaa seistä sanani takana tarpeeksi vankasti tai yllättävässä tilanteessa sitä tuoda keskusteluun. Tai aiemmin osannut, haluan uskoa, että tuo kokemus on vahvistanut omien toiminta-arvojeni pohdintaa ja sitä, kuinka aion näitä jatkossa huomioida. Ylipäätään opettajan työssä vahvasti eriäviä arvoristiriitoja voivat synnyttää tilanteet, joissa henkilöillä/opettajilla on eri näkemys oppitunnin tavoitteista ja prioriteeteista (esim. sisällöllinen oppiminen vs. kasvattaminen tai työrauhavaatimukset). Ristiriitatilanteita on joskus saattanut myös nousta tilanteissa, joissa oma sanani on ollut toisen sanaa vastaan, kun kummallakin on ollut oma muistikuvansa jostakin aiemmasta tilanteesta tai keskustelusta. Eri väärinkäsitystilanteet eivät ole järin yleisiä minulle, sillä yleensä pyrin vahvistamaan ymmärtäneeni asiat toisen tarkoittamalla tavalla, joten koen sellaiset tilanteet sen verran epämiellyttävinä, että ne jäävät helposti mieleen. Olen kuitenkin oppinut myös, että aina tietyt lopputulemat eivät voi miellyttää kaikkia, mutta sitäkin suuremmalla syyllä asioista on tärkeä kyetä keskustelemaan järkevästi ja tarvittaessa ilmaisemaan omia tunteita.
Yhteen oppituntiin voi tosiaan liittyä erilaisia priorisointiin liittyviä eettisiä valintoja: jos esimerkiksi yhdellä oppilaalla on iso tunne tai tarve saada aikaa turvalliselta aikuiselta, ja muulla ryhmällä taas tarve päästä oppimistavoitteisiin, kumpaan päätän käyttää aikaani ja kuinka akuutisti? Eettistä pohdintaa vaatii myös asioiden priorisointi: miksi käsittelemme tiettyjä asioita, millainen merkitys niillä on minulle henkilökohtaisesti ja verrattuna oppilasryhmän tarpeisiin/oppimisen näkökulmasta? Itse minun on helppo priorisoida toimintaani suurimman tarpeen periaatteella, joka käytännössä voi tarkoittaa juurikin yhden oppilaan akuutimpaa hätää/tarvetta, eli koen vahvaksi, ohjaavaksi eettiseksi periaatteekseni ihmisarvon kunnioittamisen. Opettajana tavoitteeni ja velvollisuuteni on mahdollistaa oppiminen, mikä ei toteudu, jos en kohtaa jokaista oppilasta yksilönä.
Eettisesti hyvää opettajuutta on omien arvojen sekä koulun toiminta-arvojen tiedostaminen ja ylipäätään ihmisarvoa sekä elämää kunnioittava kasvattaminen (https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ , viitattu 29.11.2020). Jos omia arvoja ei kykene nimeämään, niiden tiedostamaton vaikutus omaan toimintaan voi johtaa sellaiseen mallioppimiseen tai toimintaan, joka ei ole johdonmukaista tai opettajansa itsensä perusteltavissa. Ei riitä, että itsellä on tunne "oikeasta" ja "väärästä" - on osattava perustella, miksi ne ovat sitä ja vielä pohtia, onko nämä sellaisia asioita, joiden takana voisin seistä, vaikka koulu ei seisoisikaan. On siis tärkeää tiedostaa oikeudenmukaisuus opettajan toimintaa ohjaavana perusarvona, vaikka omaan arvomaailmaankin on oikeus (https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ , viitattu 29.11.2020) Ylipäätään on hyvä pohtia, miksi minulla olisi tarvetta tuoda jotakin sellaista mallia esiin, jota koulu ei allekirjoita työyhteisönä ja kasvatusinstituutiona..? Pohtia, millaisista ristiriidoista on kyse ja että onko tällöin kyse yksilöstä vai opettajasta, joka puhuu, ja onko tarpeesi tehnyt työtä eettisen pohdinnan parissa.
Lähteet eettisen toimintani tarkastelun tukena:
Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus opetuksessa - tarpeeksi konkreettinen lähestyminen asiaan lasten kanssa --> lasten ja nuorten kanssa on tärkeää lähteä tutkimaan näin abstraktia käsitettä ja asiaa käytännön kautta, jotta se on ymmärrettävissä.
Eettiset dilemmat opetustyössä
Eettiset periaatteeni näkyvät ajattelussani toimintaa ohjaavina ja osittain myös omantunnon äänenä. Toiminnassani ne näkyvät erilaisissa valintatilanteissa, ristiriitatilanteissa ja tavassani olla muiden ihmisten kanssa. Olen huomannut, että tilanteissa, joissa olen epävarma omasta asemastani tai ylipäätään epävarma tai jostain syystä peloissani, olen saattanut toimia eettisiä periaatteitani vastaan. Ymmärrykseni oikeasta ja väärästä liittyy elämän ja ympäristön kunnioitukseen sekä ihmisarvoon. Nuorempana ne liittyivät vahvemmin lakiin sekä yhteisön normeihin, nykyään oikea ja väärä saattavat olla ristiriidassa esimerkiksi eri yhteisöissä vallitsevien normien kanssa. Uskon, että hyvä lisää hyvää ja samalla kuitenkin, että pahoista teoista ei välttämättä seuraa sellaisia seuraamuksia, jotka olisivat riittäviä pahojen tekojen lopettamiseksi. Olen sitä mieltä, että erilaisia tekoja ilmenee ympäri maailman ja että on epäreilua, kuinka toisen tekemä paha voi ja hyvin usein kostautuukin toiselle ihmiselle tai ihmisryhmille. Ja että laki ei kykene estämään tällaista pahuutta. Olen myös sitä mieltä, että ryhmien ja yhteisöjen toimivuuden ja turvallisuuden kannalta on sääntöjä hyvä olla. Normejakin, miksi ei, mutta näihin luotetaan ehkä turhankin paljon. Kaikki se, mitä ei selkeästi sanoiteta ja yhdessä keskustella, voi olla niin monin tavoin ymmärrettävissä, että yhteisiksi ajatellut normit voivatkin toimia yhteisöä ja sen yksilöitä itseään vastaan. Esimerkiksi normit siitä, kuinka tietynlaisissa tilanteissa on hyvä toimia, voi edustaa vain valtavirran ajatusta hyvästä ja oikeasta toiminnasta ja vähemmistölle olla jopa omaa olemista uhkaavaa, koska he näkevät toiminnan ja sen seuraamukset eri näkökulmasta. On niin monia asioita, joissa laki ei vielä saavuta kaikkien tarpeita ja ihmisoikeuksia, jotta voisin sanoa sääntöjen olevan vain hyvästä. Ja ylipäätään sääntöjen rikkominen jos mikä, on usein katalyyttinä tarvittavalle muutokselle. Ilman kyseenalaistamista ja asioiden katsomista sääntöjen ulkopuolelta on mahdotonta muuttaa asioita, ja kehityksen loppuminen on elämän pysähtymistä.
Olen kohdannut ristiriitatilanteita esimerkiksi opetusharjoittelussa yhteisopetuksessa. Meillä oli toisen opettajaharjoittelijan kanssa eriävä näkemys oppilaiden sukista liikuntatunnilla ja kuinka tilanne olisi oppilaiden kanssa pitänyt hoitaa, kun oppilas ei toiminutkaan ohjeistuksen mukaisesti. Koska toisen opeharjoittelijan kanssa olimme eri mieltä, tilanne päätyi minun sanani horjumiseen ja sen painoarvon vähenemiseen, kun toinen opettaja ei nähnyt yhteisen linjan pitämistä tärkeänä. Minun puolestani taas tämä osoittaa, että ristiriitatilanteen ilmetessä en välttämättä osaa seistä sanani takana tarpeeksi vankasti tai yllättävässä tilanteessa sitä tuoda keskusteluun. Tai aiemmin osannut, haluan uskoa, että tuo kokemus on vahvistanut omien toiminta-arvojeni pohdintaa ja sitä, kuinka aion näitä jatkossa huomioida. Ylipäätään opettajan työssä vahvasti eriäviä arvoristiriitoja voivat synnyttää tilanteet, joissa henkilöillä/opettajilla on eri näkemys oppitunnin tavoitteista ja prioriteeteista (esim. sisällöllinen oppiminen vs. kasvattaminen tai työrauhavaatimukset). Ristiriitatilanteita on joskus saattanut myös nousta tilanteissa, joissa oma sanani on ollut toisen sanaa vastaan, kun kummallakin on ollut oma muistikuvansa jostakin aiemmasta tilanteesta tai keskustelusta. Eri väärinkäsitystilanteet eivät ole järin yleisiä minulle, sillä yleensä pyrin vahvistamaan ymmärtäneeni asiat toisen tarkoittamalla tavalla, joten koen sellaiset tilanteet sen verran epämiellyttävinä, että ne jäävät helposti mieleen. Olen kuitenkin oppinut myös, että aina tietyt lopputulemat eivät voi miellyttää kaikkia, mutta sitäkin suuremmalla syyllä asioista on tärkeä kyetä keskustelemaan järkevästi ja tarvittaessa ilmaisemaan omia tunteita.
Yhteen oppituntiin voi tosiaan liittyä erilaisia priorisointiin liittyviä eettisiä valintoja: jos esimerkiksi yhdellä oppilaalla on iso tunne tai tarve saada aikaa turvalliselta aikuiselta, ja muulla ryhmällä taas tarve päästä oppimistavoitteisiin, kumpaan päätän käyttää aikaani ja kuinka akuutisti? Eettistä pohdintaa vaatii myös asioiden priorisointi: miksi käsittelemme tiettyjä asioita, millainen merkitys niillä on minulle henkilökohtaisesti ja verrattuna oppilasryhmän tarpeisiin/oppimisen näkökulmasta? Itse minun on helppo priorisoida toimintaani suurimman tarpeen periaatteella, joka käytännössä voi tarkoittaa juurikin yhden oppilaan akuutimpaa hätää/tarvetta, eli koen vahvaksi, ohjaavaksi eettiseksi periaatteekseni ihmisarvon kunnioittamisen. Opettajana tavoitteeni ja velvollisuuteni on mahdollistaa oppiminen, mikä ei toteudu, jos en kohtaa jokaista oppilasta yksilönä.
Eettisesti hyvää opettajuutta on omien arvojen sekä koulun toiminta-arvojen tiedostaminen ja ylipäätään ihmisarvoa sekä elämää kunnioittava kasvattaminen (https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ , viitattu 29.11.2020). Jos omia arvoja ei kykene nimeämään, niiden tiedostamaton vaikutus omaan toimintaan voi johtaa sellaiseen mallioppimiseen tai toimintaan, joka ei ole johdonmukaista tai opettajansa itsensä perusteltavissa. Ei riitä, että itsellä on tunne "oikeasta" ja "väärästä" - on osattava perustella, miksi ne ovat sitä ja vielä pohtia, onko nämä sellaisia asioita, joiden takana voisin seistä, vaikka koulu ei seisoisikaan. On siis tärkeää tiedostaa oikeudenmukaisuus opettajan toimintaa ohjaavana perusarvona, vaikka omaan arvomaailmaankin on oikeus (https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ , viitattu 29.11.2020) Ylipäätään on hyvä pohtia, miksi minulla olisi tarvetta tuoda jotakin sellaista mallia esiin, jota koulu ei allekirjoita työyhteisönä ja kasvatusinstituutiona..? Pohtia, millaisista ristiriidoista on kyse ja että onko tällöin kyse yksilöstä vai opettajasta, joka puhuu, ja onko tarpeesi tehnyt työtä eettisen pohdinnan parissa.
Lähteet eettisen toimintani tarkastelun tukena:
- OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/