Tieteellinen osaaminen on ollut yksi suurimmista epävarmuuksistani harjoittelun aikana. Koska OKL:n opinnoissa ei ole aikaa ja mahdollisuutta opiskella yksityiskohtaisesti jokaisen peruskoulussa opetettavan oppiaineen sisältöjä, tapahtuu näiden opiskelu pitkälti harjoitteluissa ja työelämässä valmistumisen jälkeen. Erityisesti luokanopettajana ja samalla yli 10 eri oppiaineen opettajana on mahdotonta hallita näistä kaikista aihealueista kaikkia yksityiskohtia. Siksikin on tärkeää luopua siitä ennakkoasettelusta, jossa opettajan kuuluu tietää kaikesta kaikki.

 

Harjoittelun aikana on myös huomannut, kuinka paljon aikaa kuluu oppituntien suunnitteluun ja materiaaleihin perehtymiseen varsinkin näin alussa, kun kaikki on uutta. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää todellakin paikkansa. Myös oma itsevarmuus kasvaa ja opettaminen on mukavampaa, kun olen tehnyt ennakkovalmistelut huolellisesti. Toisaalta hirvittää myös mahdollinen uupuminen työelämässä, jos ennakkovalmisteluihin käytettävää aikaa ei osaa itseltään rajata ja näin vapaa-aika ja palautuminen kärsisi kohtuuttomasti. Harjoittelun aikana on korostunut, että opettajan työ on vähintään yhtä paljon kaikkea muuta kuin mitä oppitunneilla koulupäivän aikana tapahtuu. 

 

Itselleni on varmistunut ensimmäisen opiskeluvuoden päätyttyä, että haluan opiskella itselleni myös jonkun tietyn aineen aineenopettajan kelpoisuuden luokanopettajan kelpoisuuden lisäksi. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa ympäristöopin tai biologian aineopinnot. Myös historian opettamisesta olen harkan aikana pitänyt todella paljon. Koen tärkeäksi, että opettaja on valmis oppimaan uutta jatkuvasti. Se ei tarkoita pelkästään opiskelua jossain koulussa vaan joustavaa, ennakkoluulotonta asennetta maailmaa kohtaan. Joka päivä on mahdollisuus oppia uusia asioita, kun vaan pitää itsensä auki ja valmiina vastaanottamaan.